Banner Before Header

Sumusta vettä inkojen teknologialla

Kun köyhyys vie voimat, ympäristönsuojelu jää jalkoihin. Perussa kaupunkiaktivistit keksivät yhdistää sosiaalisen ohjelman ekoturismiin. Samalla he viljelevät sumupilvestä vettä.

Limassa asuva Hernan Baca, 27, tarkistaa vesiviljelmäänsä. Hän solmii tiukemmalle naruja, jotka kannattelevat sumuisten hiekkadyynien keskelle viritettyä kangasta. Vesipisarat tiivistyvät sumusta kankaan pinnalle, valuvat kouruun ja siitä edelleen vesitankkeihin. Kerätyllä vedellä kastellaan kasveja viereisessä San Juan de Luriganchon köyhässä lähiössä, josta Baca on kotoisin.

Yhdessä Jorman Cabellon, 28, kanssa hän on perustanut Perun pääkaupungissa toimivan Haz Tu Mundo Verde -kansalaisjärjestön, joka yhdistää sosiaalityötä ekoturismiin ja luonnonsuojeluun, jotta kotikulmien sosiaaliset ongelmat saataisiin ratkaistua. Rikollisuus, köyhyys ja palveluiden puute rasittavat alueen asukkaita.

Baca ja Cabello opastavat turisteja kierrokselle, joka alkaa heidän kotilähiöstään ja jatkuu hiekkaerämaan läpi vihreille niityille. Turistit ovat tulleet ihastelemaan aavikon El Mirador -nimeä kantavia kukkuloita, jotka viettävät lepokautta kesäisin mutta virkistyvät talvisin, kun ilmankosteus herättää kasvit.

Luonnonvarainen tupakka, hyppykurkku, saalistamassa oleva haukka, oppaat osoittelevat luonnonsuojelualueella eläviä lajeja. Kukkulat ovat tärkeä elinympäristö monille uhanalaisille kasveille ja eläimille. Viheralueen tärkein tehtävä on kuitenkin parantaa saastuneen kaupungin ilmanlaatua ja torjua aavikoitumista, joka on edennyt ilmastonmuutoksen myötä. Kukkuloiden vieressä asuvat ihmiset eivät kuitenkaan perinteisesti ole suuresti välittäneet luontoarvoista.

Taloudellinen hyöty avainkysymys

– Kaikilla meillä koulutetuilla ihmisillä on romanttinen käsitys luonnonsuojelun tärkeydestä. Materiaalisessa puutteessa elävät ihmiset eivät kuitenkaan ehdi ajatella abstrakteja hyötyjä kuten lajien suojelua ja parempaa ilmanlaatua. Heillä on tarpeeksi työtä arkipäivän selviytymisessä, Cabello kertoo.

Kun hän aloitti hankkeensa, hän kiersi lähiönsä ovelta ovelle vakuuttamassa ihmisiä projektistaan. Hän halusi, että he osallistuisivat oman yhteisönsä kehittämiseen ja luonnonsuojeluun. ”Mitä hyötyä tästä on minulle?” he kysyivät. Cabellon mukaan nihkeys johtui siitä, että slummien asukkailla ei ollut energiaa mihinkään ylimääräiseen. 40 prosenttia alueen asukkaista elää köyhyydessä.

Naapureiden kanssa juteltuaan Cabello vakuuttui, että taloudellinen hyöty on avainkysymys, jos hän halusi saada hankkeelleen tukea. Järjestö alkoikin järjestää ekoturismiretkien ohella ravintola-alan koulutuksia, jotta pienyrittäjät pystyivät kehittämään liiketoimintaansa.

Nykyisin naapuruston asukkaat myyvät reitillä käveleville turisteille ruoka-annoksia ja virvokkeita. Ekoturismiretkistä saaduilla pääsymaksuilla on parannettu asuinalueen infrastruktuuria ja alettu pitää iltapäiväkerhoja lapsille. Tämän vuoksi asukkaat ovat sitoutuneet projektiin.

Kaikki ovat Limassa

Kaikki tulevat Limaan. Valta, talouselämä ja työpaikat ovat keskittyneet pääkaupunkiin, jossa asuu lähes 30 prosenttia Perun asukkaista, eikä muuttoliikkeelle näy loppua. Muut maakunnat eivät ole hyötyneet taloudesta, joka kasvoi pandemiaa edeltäneiden kymmenen vuoden aikana jopa kuuden prosentin vuosivauhtia. Maaltamuuttajille ei ole tarpeeksi kaavoitettuja asuinalueita eikä kunnallisia vuokrataloja, minkä vuoksi Lima kasvaa hallitsemattomasti. Myös El Miradorin luonnonsuojelualue on vaarassa tuhoutua, kun asutus levittäytyy yhä tiiviimmin sen laitamille.

– Maanvaltaajat pystyttävät alueelle telttansa, Cabello sanoo ja osoittaa kohti kukkulan juurta.

Mafiat valloittavat valtion maita.

Ihmiset tarvitsevat jonkin paikan, jossa elää, joten he valloittavat maatilkun itselleen. Suurin ongelma ovat kuitenkin mafiat, jotka valloittavat valtion maita ja trokaavat niitä maattomille. Poliisi häätää heitä parhaansa mukaan, mutta kaupungin syrjäseudut eivät yleensä ole päättäjien prioriteettilistan kärjessä, aktivistit sanovat. Sen vuoksi he lobbaavat kaupunginosansa kehittämistä kunnallispolitiikassa.

Cabello ei ole puoluepoliittisesti sitoutunut.Baca kuuluu Juntos por el Perú -vasemmistopuolueeseen. Nykyinen kaupunginosan pormestari on punavihreä, mikä luo toivoa asuinalueen kehittämiselle.

Veden viljely on inkojen perinne

– Ensimmäinen vedenviljely-yrityksemme epäonnistui, koska kangas varastettiin, Cabello kertoo kävelyretken seuraavalla etapilla keskellä vihreää niittyä.

Ilma on sakeana sumusta, ja hiukset liimautuvat ihoon. Sateenvarjoa ei tarvitse, koska Limassa ei sada koskaan, mutta vuoriston ja meren välissä sijaitsevan kaupungin ilmankosteus on talvella yli 90 prosenttia.

Vasemmistopresidentti tukee Andien keksintöä.

”Vedenviljely” on Andien alkuperäiskansojen perinteinen teknologia, jolla vettä kerätään sumupilvestä. Lima on Kairon jälkeen maailman toiseksi suurin aavikolla sijaitseva kaupunki, joka kärsii vakavasta vesipulasta. Kymmenestä miljoonasta asukkaasta 1,5 miljoonalla ei ole käytössään talousvettä, ja he asuvat San Juan de Luriganchon kaltaisilla köyhillä asuinalueilla.

Vastavalittu vasemmistolainen presidentti Pedro Castillo haluaa tukea Andien keksintöjen kehittämistä. Jo kesäkuisten vaalien alla hän puhui ”veden kylvämisestä”, mistä oikeistokriitikot ilkkuivat häntä ja luulivat hänen sekoilleen sanoissaan. Kävi ilmi, että he eivät tunteneet maansa historiaa. Erilaiset vedenviljelytekniikat ovat olleet inkoilla ja niitä edeltäneillä korkeakulttuureilla käytössä vuosituhansien ajan.

Kukka-Maria Ahokas

Teknologiaa on sovellettu erilaisiin mikroilmastoihin, joita on maassa lähes 40. Perun luonto on yksi maailman monimuotoisimmista. Biodiversiteettiä kuitenkin tuhoutuu ilmastonmuutoksen tuomien sään ääri-ilmiöiden kuten kuivuuden takia.

Castillo on kiinnittänyt huomiota etenkin köyhiin pienviljelijöihin, jotka elävät Andien vuoristossa. Veden viljely on edullinen tapa auttaa heitä sopeutumaan ilmastonmuutoksen seurauksiin, minkä vuoksi tekniikka on herättänyt kiinnostusta myös muualla maailmassa.

San Juan de Luriganchon vesiprojekti toteutettiin yhteistyössä paikallisen yliopiston ja kaupungin kanssa, ja kerätyllä vedellä on tähän mennessä kasteltu puita. Jos projekti kantaa, vettä aiotaan suodattaa, jotta se soveltuisi talousvedeksi. San Juan de Luriganchon lähiön asukkaat vaikuttavat tyytyväisiltä kuusi vuotta sitten alkaneen sosiaalisen ohjelman tuloksiin. He näkevät sen hyödyt katsomalla ikkunastaan ulos.

– Rakensimme turismista saatavilla tuloilla leikkikentän lapsille, matkalla vastaan tuleva rouva kertoo.

Paikalliset asukkaat ovat sitoutuneet suojelemaan kukkuloita myös trokareilta.

– Voin nukkua yöni rauhassa, sillä tiedän, että naapurini häätävät valloittajat pois, Cabello sanoo.