Banner Before Header

Suomalaisseuran jenkkivahvistus sai tarpeekseen – ”Kun menin koppiin, hän oli jo lähtenyt”

Tarinan mukaan Savonlinnan Basketin jenkkivahvistus Jon Nikcevich asteli omin luvin vaihdosta kentälle koripallon suomensarjan ottelussa Orimattilassa 1978. Basketin valmentaja Kari Ikonen veti Nikcevichin kädestä takaisin penkille, minkä jälkeen tämä häipyi suuttuneena koko urheilutalolta.

Oliko näin, Kari Ikonen?

– Kyllä. Nikcevich sanoi, että hän lähtee kotiin. Totesin siihen, että jos lähdet kotiin, takaisin ei ole tulemista. Hän marssi pukuhuoneeseen. Kun menin tauolla sinne, Nikcevich oli jo lähtenyt.

Kuinka raskaan rikkeen Nikcevich teki omapäisyydellään valmentajan näkökulmasta?

– Niin raskaan, että olen vieläkin samaa mieltä koutsin etuoikeuden rikkomisesta. Kentälle menevistä määrää päävalmentaja, jonka sana on laki.

Asetitko asemasi joukkueessa puntariin?

– Asetin, koska halusin antaa vielä pojille mahdollisuuden pelata Nikcevichin kanssa. Pyysin seuraavana päivänä heitä äänestämään, että kumpi lähtee, koutsi vai Nikcevich. Pelaajat äänestivät 9–1 valmentajan puolesta.

Nikcevich takoi Kotkan Kisa-Veikkoja vastaan Savonlinnassa hurjat 93 pistettä. Kolmen pinnan heittoja ei tuolloin vielä tunnettu. Minkälainen pelaaja Nikcevich oli parhaimmillaan?

– Uskomaton. Taikurimaiset kädet, hyvä sijoittumaan ja suojaamaan palloa. Vain kerran näin häneltä otettavan pallon pois. Se tapahtui juuri Orimattilassa.

Entä pahimmillaan?

– Hän ei antanut kymmeneen minuuttiin yhtään syöttöä.

Nikcevich kertoo oman näkemyksensä

Urheilulehden suositulla Legendan jäljillä -palstalla numerossa 2/2021 esillä ollut koripallon jenkkivahvistuksen kotiinlähtö poiki yllättävän yhteydenoton, kun Jon Nikcevich otti yhteyttä Urheilulehteen USA:n itärannikolta ja halusi kertoa oman näkemyksensä tapahtumista Orimattilassa vuonna 1978.

Alkuperäisessä artikkelissa Savonlinna Basketin valmentaja Kari Ikonen kertoi, kuinka Nikcevich yritti marssia omin luvin kentälle. Kun Ikonen ei päästänyt, pistemies suuttui, marssi pukuhuoneeseen ja poistui valmentajan mukaan pelipaikalta.

– Pelasin 20 vuotta kestäneen uran, joista kaksitoista Suomessa. Ikimaailmassa minulle ei tulisi mieleenkään toimia noin. Onko mahdollista, että kyseessä on ollut jokin väärinkäsitys ja kielimuuri? Ehkä. Muistaisin kyllä, jos jotain tuollaista olisi tapahtunut», Nikcevich kertoo.

Tapaus liittyy siihen, kun Savonlinna olisi hävitessään jäänyt lohkossa kakkoseksi, mikä olisi tiennyt paikkaa rahakkaassa karsintaturnauksessa, ja seura tarvitsi rahat taloutensa pönkittämiseksi.

Nikcevich kertoo, että seuran puheenjohtaja oli häneen yhteydessä ennen Orimattilaa vastaan pelattavaa ottelua ja kertoi, että joukkueen oli hävittävä vähintään 23 pisteellä päästäkseen karsintaturnaukseen.

Hän siis tiesi, että kamppailu piti hävitä seuran tulevaisuuden takia, mutta kunnianhimoista pistenikkaria ei tahallaan häviäminen kiinnostanut.

– En ollut koskaan kuullut mitään vastaavaa! Tein 56 pistettä. Hävisimme 37 pisteellä. Kukaan muu joukkueessa ei yrittänyt voittaa.»

Nikcevich muistelee, että soitti tapauksen jälkeen isälleen, joka neuvoi poikaansa lähtemään seurasta. Nikcevich ei halunnut, mutta yhden asian hän halusi selvittää ennen kuin saattoi pelata jatkokarsintaa.

– Soitin puheenjohtajalle ja sanoin, että haluan anteeksipyynnön. Muuten en voi pelata joukkueessa enää. Hän ei sanonut muuta kuin että palaa asiaan seuraavana päivänä. Kun hän sitten soitti, hän totesi, etten ole enää tervetullut joukkueeseen, jos minä en pyydä anteeksi! Sanoin, että nyt meillä on liian iso näkemysero asioista. He antoivat minulle kenkää, ja nyt yli 40 vuotta myöhemmin tästä kerrotaan mielestäni toista tarinaa.»

Nikcevichin ura Suomessa alkoi Karhulan Peli-Karhuissa. Savonlinnan jälkeen hän pelasi mm. Porvoossa, Lahdessa ja Salossa.

Juttuun lisätty klo 8.41 jatko-osa lehdestä 5/2022.

Lisää laatujournalismia

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 2/2021. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Source Link is.fi