Suomen nuorissa hiihtäjissä on havaittavissa selvä muutos – asiantuntijat ja kokenut valmentaja avasivat syitä upealle MM-menestykselle
Suomen alle 20-vuotiaat hiihtäjät menestyivät Whistlerin MM-kisoissa mainiosti verrattuna viime vuosiin. Suomen joukkueen saldo oli kaksi maailmanmestaruutta, yksi hopea ja kaksi pronssia.
Ainoastaan vuonna 2001 Puolan Karpacz-Szklarskassa suomalaiset juniorihiihtäjät ovat menestyneet paremmin, sillä tuolloin joukkue saavutti kolme kultaa, yhden hopean ja kaksi pronssia.
Mutta jos tämän vuoden saldoon lasketaan mukaan myös alle 23-vuotiaiden mitalit, nousevat Whistlerin saavutukset samaan Karpacz-Szklarskan kanssa, sillä Jasmin Kähärä voitti Kanadassa sprintin maailmanmestaruuden.
Suomen menestykseen on voinut vaikuttaa myös venäläishiihtäjien puuttuminen Kansainvälisen hiihtoliiton alaisista kilpailuista, sillä venäläiset ovat menestyneet kautta aikojen hyvin nuorten arvokisoissa.
Pärmäkoski: Mestaruus ei ole takuu
Junioreiden maailmanmestaruus on kova saavutus, mutta se ei takaa mitään. Sen tietävät 13 vuotta sitten MM-kultaa voittanut Krista Pärmäkoski (tuolloin Lähteenmäki) ja pari vuotta sitten mestaruuden saavuttanut Niilo Moilanen.
– Ei se mestaruus mikään takuu ole. Töitä pitää silti tehdä, mutta jos on mitalisti, silloin on lähtökohdat siihen, että pystyy menestymään myös aikuisena. Se antaa itseluottamusta, jos haaveilee ammattihiihtäjän työstä, Pärmäkoski kertoi.
– Huomasin silloin, että olen kartalla ja maailman kärjen vauhdissa sen ikäisissä. Se valoi itseluottamusta tekemiseen ja antoi potkun eteenpäin. Että haluan tosissaan tehdä tätä ja katsoa kortin loppuun asti, Moilanen sanoi.
Kun Pärmäkoski voitti MM-kultaa, media ei ollut niin kiinnostunut juniorihiihtäjistä. Hän sai olla enemmän rauhassa kuin Moilanen, jonka tekemiset kiinnostivat jo senkin takia, että kisat järjestettiin Vuokatissa.
– Se tuli vähän yllätyksenäkin, että niin paljon tuli kaikkia kyselyitä ja onnitteluita. Yhteistyökumppanuuksiinkin se vaikutti positiivisesti, Moilanen totesi.
Kumpikaan hiihtäjistä ei kokenut kuitenkaan ulkopuolisia paineita, eikä mestaruus loppujen lopuksi muuttanut mitään suuremmin.
Pärmäkoski totesi, että hänestä oli vain ”sairaan siistiä” menestyä ja hän halusi entistä kovemmin olla vielä parempi tulevina vuosina. Mestaruus on säilyttänyt arvonsa näihin päiviin.
– Kyllähän se kultamitali on kiva siellä hyllyssä, kun ei niitä aikuisten tasolla ole tullut, Pärmäkoski naurahti.
Suomalaishiihtäjissä tapahtunut selvä muutos
Yle Urheilun asiantuntijat Kalle Lassila ja Ville Nousiainen sekä Milano-Cortina-ryhmän hiihtovalmentaja Glenn Lindholm ovat huomanneet suomalaisissa urheilijoissa selvän muutoksen vuosien aikana.
Whistlerin kisat olivat Lindholmille 15:nnet tällä tasolla, ja hän on vuosien varrella päässyt seuraamaan esimerkiksi Therese Johaugin, Petter Northugin, Aleksandr Bolshunovin, Jessie Digginsin, Dario Colognan, Charlotte Kallan, Johannes Hösflot Kläbon sekä suomalaisten nousua junioreista aikuisten menestyjiksi.
Lindholmin mukaan heitä kaikkia on yhdistänyt yksi piirre toiminnassaan: päämäärätietoisuus.
– Tämä on lisääntynyt myös Suomen nuorten hiihtäjien keskuudessa. He tietävät, mitä haluavat, ja ovat valmiita tekemään työtä sen saavuttamiseksi. Lisäksi he kantavat vastuun asioistaan. Nykynuoriso on tietyllä tapaa valmiimpi nousemaan huipulle lajissaan, Lindholm viestitti Kanadasta.
Samaa mieltä ovat Lassila ja Nousiainen. Suomalaiset nuoret hiihtäjät ovat kasvaneet henkisesti, eivätkä lähde pyytelemään rohkeuttaan anteeksi.
Samaiseen kategoriaan voidaan panna myös mäkihyppääjä Vilho Palosaari, joka palautti Whistlerissä Suomen nuorten maailmanmestariksi 18 vuoden tauon jälkeen.
– Tämä on pieni askel, mutta suomalainen mäkihyppy voi paremmin tämän jälkeen, mäkihypyn ja yhdistetyn lajijohtaja Mika Kojonkoski sanoi.
Janne Ahonen, joka voitti itse urallaan nuorten sarjassa kaksi henkilökohtaista ja kaksi joukkuemaailmanmestaruutta, pitää Palosaaren menestystä mittatikkuna ja suunnannäyttäjänä suomalaiselle mäkihypylle.
– Silloin, kun menestyttiin joukkueena laajalla rintamalla, nuo hyppääjät olivat mittareita muille kotimaan mäissä. Tiedettiin, että tuossa menee maailman kärki, Ahonen sanoi.
– Silloin ihan jokapäiväisessä harjoittelussa pystyi vertaamaan, missä kärki menee. Kun sitä ei ole ollut, on touhu mennyt monessa kohtaa haahuiluksi.
Tärkeitä oppimiskisoja ja askelia eteenpäin
Nousiainen ja Lassila muistuttavat, ettei menestyminen alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa ole autuaaksi tekevä asia, vaikka esimerkiksi olympiavoittaja Sami Jauhojärvi sekä maailmanmestari Pirjo Muranen ja Pärmäkoski menestyivät myös junioreissa. Esimerkiksi Iivo Niskasen parhaimmat henkilökohtaiset sijoitukset tässä ikäluokassa olivat neljäs ja kaksi kertaa seitsemäs.
Nousiainen muistutti, että nuorilla on hyvin erilaisia kehityskaaria. Osa on jo fyysisesti valmiita, osalla kasvu on vielä kesken ja tulosta tehdään fysiikan sijaan pelkällä hapenotolla. Ne hiihtäjät, jotka nyt ovat niin sanotussa välimaastossa, voivat vuodessa tai kahdessa ottaa huimiakin kehitysaskelia.
Lassilan mukaan Whistlerissä onnistuivat juuri ne suomalaishiihtäjät, joilta odotettiin menestystä. Maailmanmestaruuden saavuttaminen on hänen mielestään kova saavutus, ja se osoittaa, että urheilijalla on mahdollisuus kehittyä kohti maailman huippua.
– Nuorten maailmanmestaruus kertoo sitä, että urheilija on sellaisella tiellä, että myös aikuisten arvokisamitalit ovat jossain vaiheessa mahdollisia, Lassila sanoi.
Lindholm pitää nuorten MM-kilpailuja tärkeänä askeleena hiihtäjän matkalla huippu-urheilijaksi. Hän pitää kisoja oppimiskisoina, joissa harjoitellaan arvokisojen käytäntöjä, opitaan käsittelemään paineita ja päästään vertaamaan tasoa ikäluokan parhaimpien kanssa.
Norjan tasolle vielä matkaa
Suomella on ollut useita laihoja vuosia junioreiden MM-hiihdoissa, ja nytkin menestys oli yksilöiden harteilla. Lindholmin mukaan maastohiihdossa on aina ollut aaltoliikettä ja se, että menestyminen on muutaman hiihtäjän varassa, konkretisoituu viesteissä, sekä nuorissa että aikuisissa.
Suomen junioreiden MM-mitaleista ainoastaan viisi on tullut viesteistä.
– Emme ole menestyneet viesteissä, joukkueena. Nyt näyttää siltä, että Suomessa on monta erittäin hyvää ikäluokkaa rynnimässä kohti huippua. Olemme ehkä löytäneet toimintatavat, joilla pystymme viemään urheilijoita kohti aikuisten arvokisamitaleja, Lindholm arvioi.
Suomessa tehdään tällä hetkellä ainakin joitakin asioita oikein. Urheilulukioihin ja erilaisiin akatemioihin on panostettu entistä enemmän, ja esimerkiksi pohjoismaiset hiihtolajit ovat löytäneet oman pesänsä Vuokatista.
Lindholmin mukaan Suomessa on toimiva valmennusjärjestelmä nuorissa, ja näistä hedelmistä on saatu nauttia alkuvuoden aikana. Mestaruuksia ja mitaleita on tullut niin alle 18-vuotiaiden Euroopan nuorten olympiafestivaaleilla, junioreiden MM-hiihdoissa kuin Universiadeissakin.
– Mutta kehitys loppuu aina tyytyväisyyteen. Järjestelmää voidaan vielä kehittää sekä tehdä asioita laadukkaammin. Varsinkin Norjan tasolle on vielä matkaa, kaikilla tasoilla, Lindholm totesi.
Nousiaisen mielestä on ollut hyvä, että nuorten valmennusta on keskitetty Vuokattiin, jossa olosuhteet ovat kunnossa. Hän muistutti kuitenkin, että pohjatyöt harjoittelussa tehdään henkilökohtaisten valmentajien kanssa, eikä urheiluakatemioiden järjestelmä välttämättä ole kaikille toimiva.
– Se ei olisi esimerkiksi toiminut minulle. Kun koko ajan ympärillä on vain urheilua, tulee helposti paine harjoitella enemmän ja unohdetaan lepo. Toisaalta se koulii vahvimmista vahvimman, sillä maailmalla pitää kestää samanlaista painetta ja luottaa itseensä.
Tuhannen taalan paikka onnistua
Lindholmin ja Yle Urheilun asiantuntijoiden mielestä Suomen nuorten hiihdolla menee tällä hetkellä hyvin. Uudet hiihtäjät ovat valmiita ottamaan tulosvastuuta ja uusi sukupolvi on nousemassa ryminällä haastamaan konkareita. Lindholmin mukaan tällaista tilannetta ei ole ollut pitkään aikaan.
Nousiaisen mielestä on ollut ilo katsoa nyt Whistlerissä menestyneitä hiihtäjiä, sillä heidän hiihtotekniikkansa on huomattavasti kehittyneempää kuin mitä Nousiaisen nuoruusvuosina junioreilta löytyi.
– Meillä tehdään myös oikeanlaista voimaa, sillä urheilijat ovat nyt kestävyysurheilijan näköisiä ja samalla vahvoja. Ja monet heistä taitavat matkat sprintistä 30 kilometriin. Se lupaa hyvää, sillä trendi on maailmalla sama, Nousiainen sanoi.
Aika näyttää, saadaanko nyt menestyneet nuoret nousemaan aikuisten sarjoissa huipulle. Kyse on Lassilan mukaan nuorista urheilijoista, mutta ennen kaikkea nuorista ihmisistä. Mitä korkeammalle tasolle nousee, sitä vaikeammaksi tuloksellinen ja vauhdillinen kehitys tulee.
– Se vaatii maastohiihdon ja urheilun järjestelmän ja lähipiirin tukea. Siellä on ihan yhtä paljon haasteita kuin meillä on erilaisia persoonia. Suomalainen nuori hiihtäjä elää tällä hetkellä sellaisessa hiihtokulttuurissa ja ympäristössä, että jos he haluavat menestyä ja kehittyä, se on mahdollista, Lassila sanoi.
Nousiaisen mielestä tärkeintä ei ole se, mitä tehdään nuorten sarjan jälkeen, vaan peilataan mieluummin sitä, mitä on tehty sitä ennen 16–20-vuotiaana ja tyssääkö kehitys aikuisten sarjan kynnyksellä.
– Jos tuossa iässä on tehty virheitä, ei peli ole menetetty. Sen pystyy korjaamaan, jos se tiedostetaan, eikä tehdä väärää analyysia.
Lindholmin mielestä nouseminen nuorten sarjojen menestyjästä aikuisten maailmankärkeen saattaa olla yllättävän hankalaa. Jotta siinä onnistutaan, tarvitaan toimiva järjestelmä, resurssit sekä laadukasta valmennusta oheistoimintoineen.
– Nyt on tuhannen taalan paikka onnistua lahjakkaiden urheilijoiden kanssa – lisäämättä turhan paljon paineita heidän nuorille hartioilleen, Lindholm viestitti.