Banner Before Header

Synkkä Diana-elokuva voi olla liikaa Elisabet-faneille – nämä asiat ovat faktaa ja nämä fiktiota

Monilla on varmasti ollut viime viikkoina lämpimiä ajatuksia edesmenneestä kuningatar Elisabet II:sta. Jos haluat säilyttää ne toistaiseksi, lienee parasta katsoa Spencer (2021) joskus myöhemmin.

Koleampaa jouluelokuvaa ei taida olla tehtykään. Suotta se ei ala huurteen peittämillä, kuolleen oloisilla maisemilla.

Niiden keskellä ajaa Walesin prinsessa Diana avoautolla – kuin totuttelisi jo edessä olevaan, viileään vastaanottoon. Vilua valittelevat äidilleen Dianan pienet pojatkin William ja Harry.

Chileläinen Pablo Larraín teki aiemmin hienon, keskittyneen Jackie-elokuvan (2016) Jacqueline Kennedystä presidenttimiehensä salamurhan jälkeen. Spencerissä ohjaaja uppoutuu vielä syvemmälle päähenkilönsä sisäiseen kamppailuun. Kaiken keskellä kypsyy lopullinen päätös erosta.

Vuosi on kaikesta päätellen 1991. Britannian hovi kokoontuu joulunpyhiksi Sandringhamin kartanoon. Diana on ollut naimisissa prinssi Charlesin kanssa jo vuosikymmenen, ja tietää tarkoin, mitä tulossa on.

Ohjelman ja aikataulun ovat päättäneet muut. Hänen vaatteensa ja niiden vaihdot ovat päättäneet muut.

Elokuvassa eletään joulua 1991 ja prinsessa on päättänyt jättää kuninkaallisen perheen sekä avioliittonsa taakseen.

– Kuin kaikki olisi jo tapahtunut, huokaa Diana aattona.

Puoliso Charles (Jack Farthing) on jättänyt hänelle lahjaksi helmikorun – samanlaisen kuin ”sillä naisella”. Bulimiasta kärsivä Diana nielee kuvitelmissaan helmet. Voisi sanoa, että piinaavissa kohtauksissa hän oksentaa myös kuninkaallisuutta itsestään.

Prinsessan hengenheimolainen menneisyydestä on kuningatar Anna Boleyn, jonka Henrik VIII mestautti uuden vaimon tieltä 1500-luvulla. Tämä kertoo Dianan painajaisissa kohtalostaan.

Eräänlaisia haamuja ovat kuningashuoneen jäsenetkin, joihin Dianalla ei ole kontaktia. Kuningatar Elisabetilla ei ole tarjota miniälle kuin kylmiä katseita.

Twilight-elokuvissa läpimurron tehnyt amerikkalainen Kristen Stewart opiskeli roolia varten tarkoin Dianan puhetavan, aksentin, kävelytyylin ja tyypilliset eleet. Niiden kautta hän onnistui väläyttämään myös tämän sielunelämää.

Masentunut ihminen ei ole helppoa seuraa, eikä Spencer ole helppoa seurattavaa. Walesin prinsessa on kuin häkkilintu, joka pyristelee portin edessä ja haaveilee paosta.

Todellista lämpöä Diana saa vain omilta pojiltaan. Heidän yhteisellä hetkellään palavatkin kynttilät. Pukija Maggie (Sally Hawkins) ja turvallisuudesta vastaava majuri Gregory (Timothy Spall) ovat puolestaan ainoat aikuiset, joiden kanssa prinsessa voi keskustella.

Pukija Maggie (Sally Hawkins) on Dianalle läheisempi kuin kuninkaallinen perhe.

Muutoin ahdistus hallitsee.

Spencer muistuttaakin enemmän Stanley Kubrickin kauhuklassikkoa Hohtoa kuin muita kuninkaallisia elämäkertoja. Molempien päähenkilöt ovat vankeja talossa, jonka nurkissa käy menneisyyden kylmä veto. Molemmissa mieli säröilee. Silti Spencerin lopussa on vapauden tuntua.

Alkuteksteissä Larraínin elokuva ilmoittautuu ”tositragediaan perustuvaksi faabeliksi” eli vertauskuvalliseksi saduksi. Silti sen yksityiskohtien todenperäisyydestä on kiistelty.

Seuraavassa kolme fiktiota ja yllättävää faktaa elokuvasta.

Fiktiota:

1. Dianan suvun kotitalo sijaitsee lähellä Sandringhamin kartanoa. Elokuvassa talo on hylätty, mutta 1990-luvulla se toimi kehitysvammaisten hoitolaitoksena.

2. Elokuvassa viitataan, että Dianalla oli mahdollisesti taipumusta itsetuhoisuuteen. Ainakaan noihin aikoihin sellaisesta ei ollut merkkejä.

3. Elokuvassa palveluskunta komennetaan ompelemaan Dianan huoneen verhot umpeen. Siitäkään ei ole minkäänlaisia aikalaistodistuksia.

Faktaa:

1. Walesin prinsessa hakeutuu elokuvassa mieluummin palvelusväen kuin kuninkaallisten sukulaistensa seuraan. Tosielämässäkään nämä eivät ymmärtäneet miniää, joka vietti aikaansa keittiöväen kanssa.

2. Sandringhamin joulutraditioihin todella kuuluu, että vieraat punnitaan, kun he saapuvat kartanoon. Syömishäiriöiselle Dianalle se on taatusti ollut nöyryyttävää.

3. Genesis-basisti Mike Rutherfordin kakkosbändin Mike and the Mechanicsin All I Need is a Miracle tuskin soi sattumalta Dianan autostereoissa. Tämä fanitti Genesistä jo nuoruusvuosinaan.

Spencer perjantaina 7.10. alkaen Elisa Viihde Viaplay

Source Link is.fi