Syöpälääke halpeni hetkessä jopa 98 prosenttia – patenttien raukeaminen tuo Suomelle isoja säästöjä, mutta kymmeniä miljoonia valuu myös hukkaan
Huhtikuun alussa syöpälääke lenalidomidin hinnassa tapahtui kummia.
Aikaisemmin lääkepaketti kustansi Kelan mukaan yli 5700 euroa, mutta huhtikuussa vastaavanlaisen paketin hinta oli noin 150 euroa. Vaikeahoitoisten veri- ja imukudossyöpien hoitoon tarkoitettua lääkettä sai yhtäkkiä vahvuudesta riippuen 81-98 prosenttia halvemmalla.
Mitä oikein tapahtui?
Yhdysvaltalainen lääkeyhtiö valmisti aiemmin Revlimid-nimistä lenalidomidivalmistetta yksinoikeudella. Yhtiö pystyi siis määrittämään kehittämälleen lääkkeelleen haluamansa hinnan. Kun patenttisuoja päättyi, muutkin lääkevalmistajat saivat alkaa myydä lenalidomidia ja markkinoille tuli useita rinnakkaislääkkeita. Huhtikuun alussa lenalidomidi tuli Suomessa niin sanottuun viitehintajärjestelmään, ja sen hinta romahti.
– Euromääräisesti hinnan lasku on poikkeuksellisen suuri, sanoo Kelan erikoistutkija Terhi Kurko.
Potilaat eivät itse maksa vaikeiden sairauksien hoitoon tarkoitettuja korvattavia kuuluvia lääkkeitä, vaan ne ovat lähes kokonaan Kelan maksamia. Siksi lenalidomidin hinnan romahtaminen tuntuu ennen muuta yhteiskunnan kukkarossa.
Kelan tutkijat laskivat, että pelkästään tämän syöpälääkkeen siirtyminen viitehintajärjestelmään voi tuoda Suomelle jopa 40 miljoonan euron vuosittaiset säästöt lääkekorvausmenoissa, mikäli valmisteen hinnat pysyvät nykytasolla.
Viitehintajärjestelmä kannustaa lääkeyhtiötä kilpailemaan edullisilla hinnoilla. Siinä Kela maksaa potilaille korvausta lääkkeen viitehinnan perusteella. Viitehinta taas pohjautuu edullisimman saatavilla olevan lääkkeen hintaan.
Koko säästöpotentiaalia ei ole hyödynnetty
Lääkevaihto, viitehintajärjestelmä ja niiden synnyttämä hintakilpailu ovat tuoneet Suomelle ainakin miljardiluokan säästöjä. Koko säästöpotentiaalia ei kuitenkaan ole onnistuttu hyödyntämään. Arvioiden mukaan Suomi voi kutistaa lääkekorvausmenoja vielä paljon enemmän, mikäli biosimilaarit eli biologisten lääkkeiden kopiolääkkeet olisivat nykyistä laajemmassa käytössä.
Biosimilaarit eivät kuulu viitehintajärjestelmän ja apteekkivaihdon piiriin – toisin kuin esimerkiksi syöpälääke lenalidomidi. Se tarkoittaa, ettei apteekeissa voida vaihtaa lääkärin määräämän biologisen lääkkeen tilalle biosimilaareja.
Biologiset lääkkeet sisältävät eläviä soluja ja ovat tyypillisesti erityisen kalliita. Eniten Kela maksaa korvauksia juuri biologisten lääkkeiden ja syöpälääkkeiden käytöstä. Biologisia lääkkeitä käytetään esimerkiksi reuman hoidossa.
Kelan Terhi Kurkon mukaan biosimilaarien laajemmalla käytöllä voitaisiin säästää kymmeniä miljoonia euroja vuosittain. Vastaavanlaisia arvioita on esitetty muuallakin.
Biosimilaarien säästöpotentiaaliin kohdistuu nyt erityistä huomioita. Sanna Marinin (sd) hallituksen sopimaa hoitajamitoitusta on nimittäin tarkoitus rahoittaa biosimilaarien laajemmasta käytöstä syntyvillä säästöillä.
Rinnakkaislääketeollisuus ry:n toiminnanjohtajan Heikki Bothaksen mielestä yhteiskunnan näkökulmasta on kestämätöntä, että sairauksia hoidetaan kalleimmalla mahdollisella lääkkeellä vaikka samanlainen halvempi vaihtoehto olisi olemassa.
– Suomessa ollaan avohoidon biosimilaarien käytössä merkittävästi jäljessä muista Pohjoismaista, Bothas sanoo.
– Esimerkiksi yhä noin puolet reumapotilaista käyttää adalimumabi-lääkkeestä kalliimpaa alkuperäisvalmistetta, vaikka saatavilla olisi halvempi biosimilaari. Jos kaikki vaihtaisivat edullisimpaan biosimilaariin, säästöt olisivat vuositasolla ainakin noin 17 miljoonaa euroa.
Ratkaisua kehitetään
Biosimilaarien ulottamista apteekkivaihdon piiriin on alettu selvittää. Toukokuussa sosiaali- ja terveysministeriöön perustettiin asiaa pohtiva työryhmä.
Bothaksen mukaan yksi keskeinen ongelma on tällä hetkellä siinä, etteivät lääkärit määrää riittävästi biosimilaareja vaan suosivat edelleen ”tarpeettoman paljon” alkuperäistä biologista lääkettä.
Ratkaisuksi hän ehdottaa lääkäreiden reseptin kirjoittamisen tarkempaa valvontaa ja ohjausta. Bothaksen mukaan vuonna 2026 tehtävä lääkekorvausten rahoitusvastuun siirtäminen hyvinvointialueille luo lääkäreille kannustimen kiinnittää lääkekustannuksiin nykyistä enemmän huomiota.
Tutkivaa lääkealaa ja uusien lääkkeiden kehittäjiä edustava Lääketeollisuus ry on samaa mieltä siitä, että biosimilaarien synnyttämää hintakilpailua tulisi edistää. Järjestö suhtautuu kuitenkin varauksella biologisten lääkkeiden apteekkivaihtoon.
– Lääkärin pitäisi miettiä lääkettä valitessa myös kustannuksia. Potilastietojärjestelmiin on jo tulossa tätä tukevia työkaluja, sanoo lääkehoidon- ja huollon johtaja Tiina Aitlahti Lääketeollisuudesta.
Lääkekorvausmenot kasvavat vuosi vuodelta
Lääkkeiden kustannukset ja korvausmenot ovat Suomessa kasvaneet vuosittain.
Viime vuonna avohoidon – eli potilaiden apteekeista itse hakemien – korvattavien lääkkeiden lääkekustannukset olivat yhteensä noin 2,3 miljardia euroa. Kelan maksamat lääkekorvausmenot taas olivat noin 1,7 miljardia euroa.
Lääkkeiden patenttisuoja kestää tyypillisesti 20 vuotta. Vaikka kalliiden lääkkeiden patenttien raukeamisesta syntyy merkittäviä säästöjä, lääkekorvausmenojen ennakoidaan kuitenkin yhä vain jatkavan kasvuaan. Tätä selittää ennen muuta se, että tarjolla on jatkuvasti enemmän harvinaisempien sairauksien hoitoon kehitettyjä lääkkeitä, joiden hinnat ovat entistä kalliimpia.
– Me elämme nyt sellaista aikaa, että uudemman tyyppisiä lääkkeitä alkaa tulla myös elinkaaressaan patenttisuojan päättymiseen, jolloin nähdään todella isoja pudotuksia näiden lääkkeiden hinnoissa. Patenttisuojan päätyttyä kilpailu siis toimii todella tehokkaasti, Lääketeollisuuden Aitlahti sanoo.
Miten hintaero alkuperäis- ja rinnakkaislääkkeen välillä voi olla niin valtava kuten lenalidomidin tapauksessa?
Aitlahti korostaa, että alkuperäislääkkeiden hinnoitteluun vaikuttaa ennen muuta lääkekehityksen taustalla oleva työ – ei niinkään valmistuskustannukset.
Lääkkeiden kehittäminen vie yleensä vähintään 10 vuotta eikä se lopulta aina onnistu. Alkuperäislääkkeiden hinnoissa näkyy siksi myös epäonnistuneiden kehityshankkeiden kustannuksia, Aitlahti sanoo.
– Näitä työvaiheita ja kustannuksia ei ole rinnakkaislääkkeiden valmistajilla.
Aiheesta voi keskustella lauantaihin 4. kesäkuuta kello 23 saakka.
Lue lisää: