Syyrialaisperhe hämmentyi saavuttuaan Helsingin keskustaan – ”Päättelin, että emme ole pääkaupungissa”

Ilta-Sanomat täyttää tänä vuonna 90 vuotta. Sen kunniaksi esittelemme 90 sankaria Suomesta.

Syyriasta sotaa paennut Lama Kourdi saapui miehensä ja pienen lapsensa kanssa marraskuiseen Helsinkiin vuonna 2015.

– Se oli pahin aika tulla, 30-vuotias Kourdi sanoo nyt ja nauraa.

Damaskoksessa kasvanut Kourdi kertoo, ettei ennen Suomeen tuloa tiennyt, mitä rauhallisuus edes tarkoittaa.

– Helsingin keskustassa mietin, että missä kaikki ihmiset ovat. Päättelin, että ehkä emme kuitenkaan ole pääkaupungissa tai ainakaan sen keskustassa.

Matka Turkin kautta Suomeen oli pitkä. Kilometrejä taitettiin kumiveneellä, kävellen ja parhaassa tapauksessa bussilla. Kun perhe pääsi Suomeen, he majoittuivat ensin vastaanottokeskuksessa Helsingissä, josta heidät siirrettiin Seinäjoelle.

Matematiikkaa Syyriassa opettanut Lama ja hänen miehensä olisivat halunneet heti ryhtyä Suomessa töihin ja opiskelemaan kieltä, mutta byrokratia laittoi kapuloita rattaisiin. Oleskelulupaa jouduttiin odottamaan Seinäjoen vastaanottokeskuksessa vuosi.

Kun työntekolupaa ei tullut, Lama pestautui vapaaehtoiseksi kielen ja kulttuurin avustajaksi paikallisen ala-asteen valmentavalle luokalle.

– Koko ajan kyselimme, että saisimmeko tehdä töitä. Emme halunneet vain istua paikoillaan, sillä emme ole tottuneet sellaiseen.

Kourdi muistelee, että varsinkin tuohon aikaan Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla ihmisillä oli jyrkkiä asenteita maahanmuuttajia kohtaan. Vastaanottokeskuksesta poistuminen pelotti.

Vuonna 2017 oleskeluluvat vihdoin saatiin ja perhe muutti Tampereelle.

Lama Kourdi haluaa, että myös maahanmuuttajanaisten ääni kuuluu. Kuva: Kalle Parkkinen

Kourdi on vuosien varrella muun muassa opettanut kansalaisopistossa arabiaa suomalaisille, tehnyt lastenhoitajan sijaisuuksia Tampereen kaupungin varhaiskasvatuksessa, toiminut kokemusasiantuntijana ja vetänyt maahanmuuttajanaisille kerhoa. Samalla Kourdi on opetellut suomen kielen, jota hän puhuu nykyään sujuvasti.

Tänä vuonna Suomen Pakolaisapu valitsi hänet Vuoden 2022 Pakolais­naiseksi. Yksi syy oli se, että Kourdi on ollut aktiivisesti taistelemassa naisten oikeuksien puolesta.

Kourdi kertoo, että monet maahanmuuttajanaiset eivät lähde opiskelemaan suomea, koska mies kieltää sillä varjolla, että kurssilla on muita miehiä. Tai naiset eivät itse halua lähteä ajatellessaan, että heidän täytyy hoitaa lapsia kotona.

– Vaikka oikeasti tämä on ihan väärin! Minulla oli pieni vauva silloin, ja menin ihan joka paikkaan vauvan kanssa, Kourdi huudahtaa.

Perustamassaan maahanmuuttajanaisten kerhossa Kourdi on kannustanut naisia lähtemään opiskelemaan ja onkin onnekseen nähnyt, että moni on rohkaistunut kannustuksesta.

Tänä kesänä Kourdille syntyi kolmas lapsi, pieni tyttö. Kun äitiysloma loppuu, Kourdilla on samaan aikaan tavoitteena valmistua sosionomiksi. Hän on huomannut maahanmuuttajien ja Suomen viranomaisten välillä väärin­käsityksiä, joita hän haluaisi olla oikomassa. Monesti esimerkiksi sosiaali­palveluita karsastetaan, sillä sosiaalityöntekijöiden pelätään vievän lapset pois. Samasta syystä masennukseen ei uskalleta hakea apua.

– Pelätään, että jotain pahaa tapahtuu.

– Lähtömaissa ei ole valitettavasti tällaisia palveluita, niin ei tiedetä, miten nämä toimivat.

Kourdin mielestä olisi hyvä, että naisten kanssa juteltaisiin sosiaali­palveluissa myös erikseen eikä vain miehen läsnä ollessa.

– Monella naisella on se tilanne, että jos mies on siinä vieressä, he eivät uskalla sanoa mitään, Kourdi sanoo.

– Haluan opettaa naisille, minkälaisia oikeuksia heillä on. Uskon, että arabian kielen osaamisestani ja siitä, että tunnen kulttuuria, on paljon plussaa.

Lama Kourdi on tehnyt töitä muun muassa kielen opettajana, lastenhoitajana ja koulunkäynnin avustajana, ja lisäksi hän on kiertänyt sairaaloissa ja kouluissa jakamassa ajatuksiaan eri hankkeiden kokemusasiantuntijana. Kuva: Kalle Parkkinen

Omien lastensa kasvamista suomalaisessa yhteiskunnassa seurannut äiti on huomannut muutakin, mikä hänen sydämeensä toistuvasti sattuu.

Kourdin vanhin lapsi on nyt 11-vuotias. Tämä elänyt Syyriassa vain elämänsä ensimmäiset vuodet, joista ei muista juuri mitään. Silti jatkuvasti joku kysyy: onko poika syyrialainen vai suomalainen?

– Jatkuvasti tulee sellaisia tilanteita, joista tulee tunne, että olemme täällä ulkomaalaisia eikä lapsillani ole samoja oikeuksia kuin suomalaistaustaisilla lapsilla, Kourdi miettii.

Vähän väliä joku käskee lähteä ”takaisin kotimaahan”.

– Lapsi kyselee minulta, että miten hän voi olla syyrialainen, kun hän ei edes tiedä, minkälaista Syyriassa on. Saako hän olla suomalainen? Kourdi kysyy.

– Unelmani on se, että Suomi vähän muuttuu tässä suhteessa ja Suomesta tulee oikeasti lasteni kotimaa.