Banner Before Header

Tällainen olisi Nato-Suomi

Ilta-Sanomien haastattelemat asiantuntijat kertovat, mikä kaikki yhteiskunnassa muuttuisi aina asevoimista katukuvaan.

Nostetaan kiehuvana kuplivan Nato-keskustelun kattilaa hetkeksi vielä kuumemmalle liedelle.

Napsautetaan sormia ja sovitaan, että Suomi onkin nyt, aivan yhtäkkiä Pohjois-Atlantin liiton jäsenvaltio.

Miltä Nato-Suomi näyttää?

Tätä ajatusleikkiä varten Ilta-Sanomat haastatteli suomalaisia asiantuntijoita, virkamiehiä, ja Naton edustajia. Joukossa on sotilaita ja siviilejä. Tämän jutun sisältö perustuu heidän kertomaansa ja lähteenä käytettyihin asiakirjoihin. Se on yksi, mutta ei ainoa, mahdollinen kuvaus siitä, miten asiat voisivat mennä.

Haastatellut eivät esiinny nimillään. Heidän mukaansa mikä tahansa kommentti voidaan tulkita helposti joko Nato-jäsenyyden julkiseksi kannattamiseksi tai vastustamiseksi. Puolustusvoimat kieltäytyi haastattelusta ja katsoi, ettei voi osallistua asian käsittelyyn ollenkaan.

Liittyessään Suomi toisi Natolle huomattavasti lisäarvoa verrattuna valtioihin, joiden oma puolustuskyky on heikko. Suomella olisi sananvaltaa siihen, millaisen Nato-jäsenyyden se haluaa ja miltä jäsenyys näyttäisi sotilaallisessa mielessä, asiantuntijat sanovat.

Nato-aakkoset osataan jo

Suomi on ollut Naton rauhankumppani lähes 30 vuotta. Sen aikana Puolustusvoimien kalusto ja toimintatavat ovat muodostuneet niin yhteensopiviksi Naton kanssa, ettei asiaa välttämättä huomaa, ellei sitä erikseen ajattele. Tästä syystä esimerkiksi asevelvollisten koulutukseen ei tarvitsisi tehdä muutoksia.

Arkipäiväisyys näkyy vaikkapa varusmiehille opetettavissa radioaakkosissa: Alfa, Bravo, Charlie ja niin edespäin. Ne tunnetaan myös nimellä Nato-aakkoset. Vuoteen 2005 asti litania alkoi suomalaisittain Aarnella, Bertalla ja Celsiuksella.

Liiton jäsenenä Suomi toisi pöytään Ilmavoimien keräämän reaaliaikaisen ilmatilannekuvan. Ilmatilannekuva kertoo kiteytetysti sen, mitä kaikkea Suomen ja lähialueen taivaalla lentää, olivat ne sitten ohjuksia, hävittäjiä tai siviili-ilmailun aluksia.

Ilmatilannekuvan jakaminen olisi Natolle merkittävää. Suomeen tuskin perustettaisiin uusia tutka-asemia, sillä meillä on jo valmiiksi kattavat tutka- ja valvontakyvyt. Kriisitilanteessa, sodassa tai konfliktin uhatessa, Nato voisi tukea Suomea vielä kalliilla AWACS-ilmavalvontakoneilla, yksi asiantuntijoista arvelee.

Nato-maille kelpaisi myös esimerkiksi Suomen kenttätykistö – ylivoimaisesti läntisen Euroopan suurin.

Varusmiehiä taisteluharjoituksessa puolustusvoimien Kaakko 19 -pääsotaharjoituksessa Karjalan prikaatin alueella Kouvolan Vekaranjärvellä perjantaina 29. marraskuuta 2019. Kuva: Antti Aimo-Koivisto

Nato-joukkoja Suomeen?

Tarkoittaisiko Nato-jäsenyys sitä, että Suomesta tulisi jonkinlainen muiden maiden sotavoimien parkkipaikka?

Todennäköisesti Suomi sanoisi jo neuvotteluissa, ettei se halua pysyviä Nato-joukkoja tai materiaalia alueelleen.

Vastaavia rajoitteita on esimerkiksi Norjalla. Se ei halua pysyviä joukkoja alueelleen ja lisäksi on sovittu, että Norjassa käydessään Nato-joukot eivät harjoittele tai edes siirry tiettyä etäisyyttä lähemmäs Venäjän rajasta.

ISTV kävi kysymässä kansalaisilta, pitäisikö Suomen hakea Naton jäsenyyttä. Katso vastaukset videolta:

IS:n haastattelemat asiantuntijat ja aiheesta kirjoitetut selvitykset ovat yhtä mieltä siitä, että Suomen puolustuksesta vastaisi Nato-jäsenenäkin pääasiassa suomalaiset reserviläiset ja ammattisotilaat – eli yleinen asevelvollisuus säilyisi. Nato olisi selkänoja, johon tukeutua eri tavoin.

Pysyviä Nato-joukkojen varuskuntia Suomeen olisi turha odottaa. Sellaiset olisivat joukot lähettävälle maalle tai maille taloudellinen satsaus, eikä varuskuntia ole perustettu muutenkaan aikoihin.

Nato-liittolaiset myös epäilisivät satsauksen tarpeellisuutta, sillä Suomella on moneen muuhun maahan verrattuna vahvat asevoimat, asiantuntijat toteavat.

Väliaikaisia, symbolisia joukkoja olisi helpompi saada. Niillä ei olisi sotilaallista merkitystä, mutta Suomeen hyökkääjä joutuisi heti samalla kertaa napit vastakkain myös Nato-liittolaisten joukkojen kanssa. Se nostaisi hyökkäyksen kynnystä.

Upinniemessä ja Pansion satamissa tuskin nähtäisiin ankkurissa Nato-maiden aluksia sen enempää kuin aiemminkaan. Eikä niihin kovin isoja laivasto-osastoja edes mahtuisikaan, yksi asiantuntijoista huomauttaa. Esimerkiksi vuonna 2018 järjestetyssä, Suomen johtamassa Northern Coasts -harjoituksessa oli mukana väkeä ja aluksia 13 valtiosta. Harjoituksen kokoluokan vuoksi osa aluksista tukeutui Turkuun.

Hävittäjienkin osalta Suomella menee Nato-näkökulmasta hyvin. Suomella on esimerkiksi väkilukuun suhteutettuna kolme kertaa enemmän taisteluhävittäjiä kuin Britannialla, sotilasasiantuntija mainitsee.

Jos hävittäjiä tarvittaisiin lisää muilta Nato-mailta, ei niiden välttämättä kannattaisi tukeutua toiminnassaan suomalaisiin lentokenttiin ja tukikohtiin. Olisi turvallisempaa operoida niitä kauempaa, esimerkiksi Ruotsista tai Norjasta. Hävittäjä kyllä pääsee paikalle nopeastikin.

Lisäksi Suomen ajatuksena on ollut jo vuosikymmeniä, että kriisiaikana hävittäjät operoivat hajautetuista maantietukikohdista, eikä muilla Nato-mailla ole tällaisesta osaamista.

Näin Natoon mentäisiin

  1. Käytännössä aloitteen hakemisesta tekisi hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta eli tp-utva, jonka kokouksiin osallistuu myös tasavallan presidentti.

  2. Hallitus antaisi asiasta selonteon eduskunnalle.

  3. Presidentti tekee päätöksen jäsenyyden hakemisesta hallituksen esityksen pohjalta.

  4. Mikäli järjestetään kansanäänestys, eduskunnan olisi hyväksyttävä Suomen liittymissopimus, minkä jälkeen tasavallan presidentti tekisi lopullisen päätöksen.

  5. Jos Suomen liittymisasia käsiteltäisiin nopeutetussa menettelyssä, Nato julistaisi sen jäsenmaita suojaavan viidennen artiklan olevan Suomen osalta voimassa jo neuvottelujen aikana. Se kuitenkin olisi ensimmäinen kerta, kun näin tehtäisiin.

Jos sotilasliitto haluaisi kuitenkin tehdä voimannäytön ja lennättää Suomeen hävittäjiä muista jäsenmaista, nykyisissä tukikohdissa on hyvin tilaa. Suurissa pohjoismaisissa lentoharjoituksissa Suomen tukikohtiin on tukeutunut kerrallaan kymmeniä ulkomaisia koneita.

Teoriassa Suomi voisi pyytää Natolta jopa ydinaseita, mutta tähän liittolaismaat vastaisivat todennäköisimmin kiitos, mutta ei kiitos, asiatuntijat arvioivat. Se olisi strategisesti huono vaihtoehto ja ärsyttäisi Venäjää tarpeettomasti.

– Se nähtäisiin siten, että Suomi kaivaa tieten tahtoen verta nenästään. Se olisi suoraan sanottuna keskisormen näyttämistä Venäjälle, yksi asiantuntijoista sanoo.

Kilpajuoksu Ahvenanmaalle

Naton näkökulmasta demilitarisoitu Ahvenanmaa olisi houkuttelevaa aseistaa, sillä se on sotilaallinen tyhjiö. Sitä Suomi ei todennäköisesti haluaisi, joten siihen ei ryhdyttäisi.

Toki Suomi ja Nato-liittolaiset suunnittelisivat yhdessä, kuinka ”kilpapurjehdus” Ahvenanmaalle toteutettaisiin, jos tarve vaatii, yksi asiantuntijoista mainitsee.

Operaatio Kilpapurjehdus oli peitenimi Ahvenanmaan militarisoinnille 22. kesäkuuta 1941, jolla Suomi pyrki estämään Neuvostoliiton maihinnousun alueelle.

Lue lisää: Pitäisikö Suomen hakea Naton jäsenyyttä? Venäjän toimet saivat Henrikin, 27, ajattelemaan tarkemmin – Renén, 73, vahva mielipide ei järky

Lue lisää: Vihreät mepit muuttivat Nato-kantaansa – Ville Niinistö: Suomi voisi hakea jäsenyyttä jo lähivuosina

Näin se meni Baltiassa

Nato on laajentunut perustamisensa jälkeen kahdeksan kertaa, viimeksi maaliskuussa 2020. Tuolloin Pohjois-Makedonia liittyi sotilasliittoon.

Venäjää läheisin laajentuminen tapahtui, kun Viro ja kuusi muuta Itä-Euroopan ja Baltian maata pääsivät jäseniksi. Ilmassa oli juhlan tuntua, kun ne saivat liittymiskutsun loppuvuonna 2002. Ilta-Sanomat julkaisi kuvan, jossa Bulgariassa kadulla juhlinut nuori mies suihkuttaa kuohujuomaa pullosta niin, että osansa saavat hänen vieressään seisovat kaveritkin.

Viron parlamentti riigikogu nousi seisomaan, keskeytti istuntonsa ja päätti lähteä oitis nostamaan maljoja. Kansanedustaja, entinen pääministeri Mart Laar ajoi lupauksensa mukaisesti tavaramerkikseen muodostuneen tuuhean partansa.

Juhlat jatkuivat vuoden 2004 alussa, jolloin Nato-jäsenyys astui voimaan. Presidentinlinnan salkoon vedettiin Naton lippu, samoin entisen presidentin Lennart Meren kotitalon edustalle.

Pääministeri Juhan Parts piti juhlavastaanoton ja kaikissa Viron maakunnissa kansalaisille tarjottiin sotilassoppaa. Tallinnassa tarjoilupaikalla olivat Irakista palanneet sotilaat.

Ilta-Sanomat kertoi Baltian ja Itä-Euroopan Nato-kutsuista marraskuussa 2002.

Suomessa jäsenyyttä tuskin juhlittaisiin kaduilla tai kabineteissa, ainakaan samassa mittakaavassa kuin entisissä itäblokin maissa, joille Nato-jäsenyys oli pitkään vain intohimoinen haave.

Helsingin Kauppatorilla ja Tuomiokirkon portailla ei ihasteltaisi sotilasliiton tunnusväreissä leimahtelevaa ilotulitusta, eikä valtiojohto järjestäisi komeita seremonioita. Ei sellaisia järjestetä täällä muutenkaan, useat asiantuntijat toteavat.

Toki, jos Suomessa Natoon olisikin menty suuren kansallisen yhteisymmärryksen vallassa, voisi vastaanottokin olla tavallista innostuneempi. Ehkä markkinahaukat kauppaisivat erilaista Nato-rihkamaa: lippuja, lippiksiä, pinssejä ja jopa joulupalloja. Sellaisiakin on olemassa.

Brysselissä tosin järjestettäisiin juhlallinen seremonia, jossa Suomen lippu nostettaisiin Naton päärakennuksen edustalle pystytettyyn uuteen salkoon muiden jäsenmaiden lippujen joukkoon Maamme-laulun soidessa. Osallistujat seuraisivat sotilasparaatia.

Allekirjoitettu sopimus lähettäisiin Yhdysvaltain kansallisarkiston kassakaappiin alkuperäisen Nato-sopimuksen seuraksi.

Nato-aiheinen joulupallo koristamassa kuusta jouluna 2021.

Seitsemän Baltian ja Itä-Euroopan maiden sotilaat marssivat paraatissa maiden Natoon liittymisen kunniaksi järjestetyissä juhlallisuuksissa Brysselissä 2. huhtikuuta 2004. Kuva: Reuters Photographer

Näkyisikö Nato katukuvassa?

Juhlien, isojen tai pienten, jälkeen alkaisi arki. Nato katoaisi katukuvasta yhtä nopeasti kuin tulikin.

Sotilasliitto ei perusta jäsenmaihinsa lähetystöjä, joiden edessä sen sinivalkoiset liput liehuisivat. On jäsenmaiden päätettävissä, milloin lippua käytetään ja käytännöt vaihtelevat paljon maiden ja ajankohtien välillä.

Naton Riiassa marraskuussa järjestetyn ulkoministerikokouksen aikana lippuja näkyi katukuvassakin, esimerkiksi raitiovaunujen kyljissä.

Joissain maissa Nato-lippu on käytössä vain harvoin, vaikkapa pääsihteerin vierailun yhteydessä. Toisissa se liehuu julkisten rakennusten edustoilla yhdessä EU-lipun ja kansallislipun kanssa tuon tuostakin. Ei ole myöskään ennennäkemätöntä, että jossain päin Eurooppaa paikallinen pormestari on päättänyt pitää liittouman lippua kaupungintalon tangossa.

Suomessa Naton lippu nostettaisiin vaikkapa pääsihteerin vierailujen yhteydessä. Se voisi löytää pysyvän paikan myös Euroopan hybridiosaamiskeskuksen toimiston ovenpielestä Helsingin Unioninkadulta. Osaamiskeskuksen palveluita hyödyntävät jo nyt sekä EU että Nato.

Hieman vastaava tapaus löytyy Tallinnasta, jossa sijaitsee Naton kybersuojaamisen osaamiskeskus, nimilyhennehirviö CCDCOE. Sen edustalla seisovat myös jäsen- ja kumppanimaiden liput.

Kuva Naton kyberosaamiskeskuksen järjestämästä Locked Shields -harjoituksesta keväällä 2018. Myös Suomi osallistui harjoitukseen. Kuva: NATO Cooperative Cyber Defence C

Belgian, Tanskan, Kanadan, Ranskan, Italian ja Hollannin poliitikkoja Nato-sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa Washingtonissa 4. huhtikuuta 1949. Kuva: Mondadori Portfolio

Jäsenyyden myötä Suomen Brysselissä sijaitsevaa Nato-edustustoa kasvatettaisiin. Tällä hetkellä siellä työskentelee noin 20 henkeä. Myös suoraan Naton pääesikunnassa työskentelevien suomalaisten sotilaiden, virkamiesten ja asiantuntijoiden määrä kasvaisi noin 80 henkeen.

Kokonaisuutena olisi kuitenkin löydettävä 100–200 henkilöä täyttämään uusia virkoja Naton rakenteissa: upseereita, aliupseereita ja siviilejä. Se olisi suuri ponnistus etenkin Suomen pienessä upseerikunnassa.

Nato-virat avautuisivat

Suomalaisille avautuisi myös mahdollisuus hakea Nato-virkoihin aina pääsihteerin pestistä korkeakouluharjoitteluun. Se olisi monelle mielenkiintoinen mahdollisuus. Suomalaisilla olisi jopa oma kiintiönsä, kuten esimerkiksi EU-viroissa on. Tällä hetkellä Naton sihteeristössä työskentelee yksi suomalainen siviili.

Suomi saisi jäsenmaana kutsun kesäkuulle 2022 suunniteltuun Naton huippukokoukseen Espanjan Madridiin. Paikalle lähtisivät ainakin tasavallan presidentti, ulkoministeri, puolustusministeri ja puolustusvoimain komentaja. Media seuraisi kokouksen käänteitä.

Naton päärakennus sijaitsee vain kolmen kilometrin päässä Brysselin lentoaseman kiitotiestä. Rakennus otettiin käyttöön vuonna 2017. Kuva: YVES HERMAN

Venäjän vastatoimet

Ikävällä tavalla Nato-jäsenyys näkyisi Venäjän vastatoimina, etenkin siirtymävaiheessa kohti jäsenyyttä. Tuolloin sen poliittiset ja taloudelliset reaktiot voisivat olla jopa tylyjä, vaikka se ei turvautuisikaan varsinaiseen voimankäyttöön, asiantuntijat arvioivat.

Toimien tarkkaa luonnetta ja intensiteettiä on vaikea ennustaa. Se on kuitenkin varmaa, että jonkinlaisia toimia tulisi: geopoliittinen muutos olisi niin suuri, ettei Moskova voisi jättää sitä huomiotta.

Todennäköisesti Suomen ja Venäjän suhteet kärsisivät huomattavasti ja poliittinen reaktio olisi ankara. Ehkä myös suora, kuten Turkin ilmavoimien ammuttua alas venäläisen hävittäjän Syyrian konfliktin aikana. Näin asiaa on luonnehdittu paitsi ulkoministeriön Nato-arviossa, myös IS:n haastattelemien asiantuntijoiden tahoilta.

Venäjän konstit olisivat monet. Odottamaton rajajärjestelmän rikkomus Pohjois-Suomessa vuonna 2015 on vain yksi esimerkki. Tällä kertaa Suomen rajojen taakse voisi ilmestyä aiempaa enemmän venäläisiä sotilaita.

Naton lippu presidentinpalatsin edustalla Liettuan Vilnassa. Kuva kesältä 2021. Kuva: Jakub Porzycki

Venäjä saattaisi harkita Suomessa asuvan venäläistä syntyperää olevan väestön poliittista aktivoimista. Kauppa kärsisi ja kahdenväliset suhteet voisivat ajautua kaaokseen. Toisaalta Norjakin kykenee ylläpitämään omaa Venäjä-agendaansa ja hyviä suhteita Nato-jäsenyydestä huolimatta.

Myös verkkohäirintä voisi tulla kyseeseen. Se voisi kohdistua esimerkiksi pankkeihin, valtionhallintoon ja jopa hyvin arkisiin asioihin. Toimisivatko verkkokaupat? Ruokakauppojen hyllyillä Venäjän toimet sentään tuskin näkyisivät, sillä Venäjältä ei tuoda Suomeen elintarvikkeita samoissa määrin, kuin täältä sinne viedään.

Mihin tahansa Venäjä ei kuitenkaan pysty. Vaikka se vääntäisi kaasuhanansa kiinni, suomalaisten kotitalojen talvilämmitykseen sillä ei olisi vaikutusta.

Ei olisi myöskään kaukaa haettua, että Nato-liittolaiset ainakin yrittäisivät pehmittää vastatoimien vaikutusta Nato-Suomessa.

Haastattelujen lisäksi jutussa on käytetty lähteinä Ulkoministeriön arviota mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista (2016), Suomen Atlantti-Seuran Nato 70 vuotta – arvioita puolustusliiton roolista ja Suomen kumppanuudesta (2019) -julkaisua, Valtioneuvoston puolustusselontekoa (2021) sekä Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkistoa.

Source Link is.fi