Banner Before Header

Tapio Sadeojan kolumni: Kuka tätä johtaa?

Vanha tuttu teatteri jatkaa vaan näytöksiään. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) sanoo yhtä, sosiaali- ja terveysministeriö toista, hallitus riitelee keskenään ja päättää jotain. Tai pesee kätensä ja jättää päätökset aluehallintovirastoille. Jotka tekevät mitä tekevät tai eivät tee mitään. Joka tapauksessa päätyvät keskenään ristiriitaisiin ratkaisuihin. Lopuksi hallinto-oikeus jossain kumoaa avien päätökset ja jossain ei. Ja sitten sairaanhoitopiirit ja kunnat ilmoittavat, etteivät voi noudattaa hallituksen strategiaa.

Mitä ihmeen strategiaa? Ja kuka tätä johtaa?

Ei ihme, että hallintoalamaisten on mahdoton pysyä kärryillä, missä mennään – saati sitten miksi. Eikä tietenkään asiaa helpota yhtään, että kukaan ei tiedä, milloin on kyse oikeasti taudin hillintään vaikuttavista rajoitustoimenpiteistä ja milloin pelkästä poliittisesta teatterista.

Jälkimmäistä on liikkeellä – ja paljon.

Helppojen irtopisteiden keräys sujuu sutjakkaasti. Opetusministeri Li Andersson (vas) esimerkiksi teki erikoisen koplauksen ja katsoi, ettei etäopetukseen voida siirtyä, jos ravintolat ovat auki. Se olisi väärin lapsia kohtaan. Joku voisi luulla, ettei näillä asioilla ole mitään tekemistä keskenään. Että nämä ovat kaksi erillistä epidemiologiseen tilanteeseen liittyvää päätöstä.

Koulut menevät – tai siis pitäisi mennä – säppiiin, jos niiden vaikutus taudin leviämiseen sitä edellyttää, ja pelkästään päivisin auki olevat ravintolat menevät säppiin, jos niiden vaikutus taudin leviämiseen sitä edellyttää. Mutta eihän ravintoloita suljettaisi vain siksi, että joku haluaa hyvesignaloida? Eihän?

Hallituksen ja paikallisviranomaisten koronatoimien ongelmana on, että ne ovat poliittisen väännön lopputuloksia. Läpinäkyvyys ja avoimuus ovat niistä kaukana. Perustelut eri rajoituksille ontuvat tai niitä ei ole ollenkaan. Tai sitten niissä ei ole logiikan häivääkään. Uskooko joku oikeasti, että virus tarttuu lasten ja nuorten harrastuksissa, mutta ei kouluissa?

Rajoituksia tarvitaan lähiviikkoina, koviakin. Mutta jotta rajoituksilla olisi uskottavuutta ja jotta niiden legitimiteetti ei murtuisi, rajoituksen kohteeksi joutuville yrittäjille, työttömäksi jääville työntekijöille, eri vapaa-ajan aktiviteettien harrastajille ja niin edelleen on pystyttävä osoittamaan, mihin rajoitukset perustuvat ja mitä niillä saavutetaan. Kahden vuoden harjoittelun jälkeen älyttömyydet on kyettävä karsimaan ja on keskityttävä niihin toimiin, joilla on oikeasti vaikutusta.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) joutui rajun ryöpytyksen kohteeksi, kun hän oli eri linjoilla THL:n kanssa etäopetuksesta. Eipä siitä ole kuin reilu kuukausi, kun Kiuru viimeksi lähti kovaan kädenvääntöön THL:n kanssa, silloin kolmansista rokotuksista. Tuolloin hän sai muun hallituksen puolelleen. Nyt hän jäi näkemyksineen yksin.

Kuten politiikassa yleensä, tie sankarista antisankariksi on harvinaisen lyhyt. Jos Kiuru luuli edellisen THL-väännön jälkeen johtavansa koronatoimia Suomessa, niin ei luule enää. Hänelle näytettiin kaapin paikka.

Tilanne on sama kuin se kaksi viime vuotta on ollut: ei koronatoimia johda kukaan.

Suomen tilanne on karu: maanantaina oli yli 600 ihmistä koronan vuoksi sairaalassa, tavalliseen päivystykseen voi olla jopa 60 tunnin jonoja, potilaita makaa vastaanottojen käytävillä ja Helsinkiin avataan ylimääräinen sairaala hoitamaan niitä, jotka eivät enää hyödy tehohoidosta. Eikä epidemia ilmeisesti ole lähelläkään huippua.

Nyt ei voi muuta kuin toivoa, että Kiuru oli ennustuksissaan väärässä. Jos ei ollut, ammuimme viestintuojan.

Kirjoittaja on Ilta-Sanomien entinen vastaava päätoimittaja.

Source Link is.fi