Avoimia työpaikkoja on nyt tarjolla enemmän kuin ennen koronaa, Tilastokeskus kertoi tiistaina. Tämän vuoden heinä–syyskuussa avoimia työpaikkoja oli 62 400, kun niitä vuonna 2019 vastaavaan aikaan oli 48 500. Viime vuoden heinä–syyskuussa avoimien työpaikkojen määrä oli 43 000.
Eniten avoimien työpaikkojen määrä lisääntyi Länsi-Suomen suuralueella, jossa on avoinna 9 300 paikkaa enemmän viime vuoden heinä–syyskuussa.
– Tällä hetkellä ollaan ison haasteen edessä, että miten tästä eteenpäin, sanoo strategiapäällikkö Timo Takala Länsi-Suomeen kuuluvan Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksesta.
Osaavan työvoiman löytäminen alkaa olla vaikeaa, sillä vapaa työvoima alkaa olla alueelta vähissä.
– Käytännössä useassa kunnassa ollaan täystyöllisyyden porteilla, alle 5 prosentin työttömyydessä, Takala sanoo.
Etelä-Pohjanmaan kunnissa työttömyysaste on alimmillaan lähellä kolmea prosenttia ja joissakin kunnissa Pohjanmaalla se on vain 1,5 prosenttia.
Toimialan mukaan tarkasteltuna avoimien työpaikkojen määrä lisääntyi Suomessa eniten teollisuudessa, kaivostoiminnassa, kaupan alalla, kuljetuksessa ja varastoinnissa sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnassa.
– Ehkä haasteena on myös se, miten saadaan tekijät liikkumaan maakunnan keskusalueilta reunoille ja toisinpäin. Tietenkin työn luonteeseen liittyvät tekijät, kuten määräaikaisuus tai työajat saattavat vaikuttaa siihen, että nämä tehtävät eivät ole kaikkein halutuimpia, Takala pohtii.
Avoimista työpaikoista 67 prosenttia oli työnantajan oman arvion mukaan vaikeasti täytettäviä, kun vuotta aiemmin vastaava osuus oli 54 prosenttia. Vaikeasti täytettäviksi koettuja työpaikkoja oli määrällisesti eniten terveys- ja sosiaalipalveluiden, teollisuuden sekä kaupan alojen toimipaikoissa.
Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen yksityisen ja julkisen sektorin rekrytoinneista vastaaville henkilöille neljännesvuosittain tekemään kyselytutkimukseen.
Sote-alalla työvoimapula on jo kroonista – ja ennusmerkit ovat huolestuttavat myös jatkon kannalta.
– Meillä on sote-alalla ollut jo pitkään todella niukat henkilöstöresurssit, sanoo työvoimapoliittinen asiantuntija Mervi Flinkman sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestö Tehystä.
– Nyt on arvioitu, että kuntasektorilla vuoteen 2030 mennessä lähihoitajista yli 18 000 eläköityy ja sairaanhoitajista yli 12 000. Tämä tarkoittaa lähihoitajista joka kolmatta ja sairaanhoitajista joka neljättä. Samaan aikaan väestö ikääntyy ja hoidon tarve kasvaa.
Pelkästään ikäihmisten tehostetun palveluasumisen henkilöstömitoituksen nostaminen 0,7:ään huhtikuuhun 2023 mennessä lisää tarvetta vielä yli 4 400:lla hoitajalla, joista suurin osa on lähihoitajia, Flinkman laskee.
Hoitajien tarvetta ovat lisänneet myös koronatestaukset, -rokotukset ja -jäljitys.
Flinkmanin mukaan selkeä kansallinen tilannekuva sote-alan henkilöstötilanteesta ja tulevasta tarpeesta puuttuu tällä hetkellä.
– Minusta ministeri Kiurun työryhmän tärkeä tehtävä on koota hajanainen tilastotieto kokonaiskuvaksi siitä, paljonko ammattihenkilöitä tosiasiallisesti on käytössä hoitotyöhön ja paljonko heitä tarvitaan jatkossa erikoissairaanhoitoon, ikäihmisten hoitoon ja perusterveydenhoitoon, hän sanoo.
Takalan mukaan kaikki keinot on otettava käyttöön, jos koko Suomen työllisyysaste vielä nousee ja vapaana olevaa työvoimaa on jäljellä vähän.
– Varmaan kansainvälisen työvoiman hankkiminen nostaa päätään isosti ja myös tehokkuuden kasvattaminen, että samaa tuotetta pystytään tuottamaan yhä vähemmällä henkilöstömäärällä, Takala sanoo.