Teresa, Mariia, Satu ja Sari ovat tehneet pahoja asioita – naisvangit kertovat, mitä he katuvat eniten
Valokuvaaja Johanna Kare näki vankilassa, miten pienestä elämä voi murtua. Neljä naisvankia kertoo, mikä sai heidät katumaan tekojaan.
Teresan katseessa näkyy suru. Hän katuu vuosia, jotka on menettänyt omasta ja tyttärensä elämästä. Vankilaan Teresa kertoo päätyneensä väärien valintojen takia.
Lapsuus oli rikkonainen, sillä hän menetti nuorena vanhempansa, siskonsa ja veljensä.
– Kadun rikoksia, jotka olen tehnyt. Kadun myös huonoja ihmissuhteita, jotka ovat vaikuttaneet mun ja tytön elämään, Teresa sanoo.
”
Minulle kaikki ovat samalla viivalla. Kaikki ollaan ihan yhtä kuolevaisia.
Teresa menetti nuorena vanhempansa, siskonsa ja veljensä. Hän katuu rikoksia, joiden vuoksi hän ei ole voinut olla läsnä tyttärensä elämässä vuosiin.
Ihminen ei ole paha syntyessään, ajattelee valokuvaaja Johanna Kare.
Teresan tarina on osa Kareen valokuvanäyttelyä, joka kantaa nimeä Katumus. Valokuvat siirtyvät seuraavaksi niiden muurien sisään, missä ne syntyivät: Hämeenlinnan vankilaan.
Kare vietti vankilassa useita päiviä keväällä ja kesällä 2021. Kameran eteen asteli yhdeksän naista. Heitä yhdisti katumus ja halu aloittaa elämä puhtaalta pöydältä.
Kare sanoo, että hän suhtautuu kaikkiin kuvattaviin samalla tavalla riippumatta heidän taustastaan.
– Minulle kaikki ovat samalla viivalla, niin alhaiset kuin ylhäiset. Kaikki ollaan ihan yhtä kuolevaisia.
Mariia haluaisi löytää elämälleen suunnan. Hän on kiitollinen kodista, johon voi vankilasta vapauduttuaan palata, mutta katuu monia asioita, jotka veivät hänet vankilaan.
Mariia sanoo, että hän löytää paljon syitä sille, miksi on päätynyt vankilaan. Hän sanoo, ettei ole koskaan istunut pohtimaan, mitä elämältä haluaa.
– Kadun vanhemmille aiheutettua häpeää, huolta ja unettomia öitä. Inhottaa, että tekoni vaikuttavat monen muunkin elämään, Mariia sanoo.
”
Kukaan ei voi tietää toisen ihmisen kipuja ja tuskaa, jos ei ole kuullut hänen tarinaansa.
Aiemmin Johanna Kare on kuvannut esimerkiksi koulukiusattuja ja kodittomia. Hän on tehnyt myös näyttelyn miesvangeista.
Valokuvaaja toivoo, että kuvat auttavat ihmisiä näkemään, miten pienestä elämä voi murtua. Esimerkiksi monet naisvangeista ovat kokeneet väkivaltaa ja alistamista.
Hänen mieleensä jäi erityisesti huippu-urheilija Sadun tarina.
– Hänen elämäänsä tuli muita asioita kuin urheilu, ja ne veivät mukanaan, käänsivät elämän suunnan.
– Kukaan ei voi tietää toisen ihmisen kipuja ja tuskaa, jos ei ole kuullut hänen tarinaansa. Kun kuvasin kodittomia, joukossa oli esimerkiksi lääkäreitä ja tohtoreita.
Satu eli hyvän lapsuuden maalla. Hän urheili paljon ja saavutti pesäpallossa Suomen mestaruuden. Hän sanoo, että väärä aika ja paikka veivät hänet vankilaan. Tapahtui asioita, joihin hän ei omien sanojensa mukaan pystynyt itse vaikuttamaan.
Satu toivoo, ettei ihmisten käsitys hänestä ole muuttunut, vaikka hän on vankilassa. – Toivon, että minua kohdeltaisiin ihmisenä, eikä otsassani olisi vangin leimaa. Toivon saavani perheeni takaisin ja korjattua välejä lapsiini.
– Olen pyrkinyt elämään niin, etten kadu mitään. Mennyttä ja tapahtunutta ei pysty muuttamaan enää. Parempi keskittyä tulevaan ja oppia menneisyydestä ja niistä virheistä, Satu sanoo.
”
Vaikka tarinat ovat traagisia, uskon, että ne antavat myös toivoa.
Kaiken näkemänsä jälkeen Kare ajattelee, että jokainen ansaitsee uuden alun ja mahdollisuuden mennä eteenpäin.
Yhteiskunnan pitäisi hänen mielestään tukea naisvankeja paremmin. Kuvaamiltaan naisilta hän sai positiivista palautetta. Kun naiset näkivät hänen ottamiaan kuvia, reaktiot vaihtelivat liikutuksesta iloon.
– He olivat todella onnellisia kuvista. Vaikka tarinat ovat traagisia, uskon, että ne antavat myös toivoa niille, jotka kamppailevat samankaltaisten asioiden kanssa.
Sari toivoo, että hän saa elämänsä vielä järjestykseen, kun hän vapautuu vankilasta. Huumeet tulivat hänen elämäänsä murrosiässä. Vaikea parisuhde ja väkivalta pahensivat oloa.
– Kadun menetettyä aikaa lasten kanssa ja vääriä valintoja, Sari sanoo.
Sari sanoo, että hän on kiitollinen uskosta, toivosta ja erityisesti lapsista. Menetettyä aikaa lasten kanssa hän katuu eniten.