Banner Before Header

Tohtori Johanna Muurinen kutsuu itseään paskatutkijaksi ja selvittää antibioottiresistenssin evoluutiota

Johanna Muurinen näyttää itsestään otettua kuvaa. Taustalla näkyy raunioita ja kirkas taivas, on selvästikin kuuma päivä. Muurisen hymy on onnellisen leveä, kun hän esittelee käsissään olevaa ruskeaa pötkylää.

Se on ulostetta, jolla on ikää noin 2 000 vuotta.

Kuvauspaikka on muinainen pikkukaupunki Jordaniassa. Sinne Muurinen hakeutui tutun arkeologiporukan mukaan etsimään nimenomaan ulostenäytteitä.

Muisto Jordaniasta: ulostetta ajanlaskun alusta. Kuva: Johanna Muurinen

Muurinen kutsuu itseään ylpeästi paskatutkijaksi. Selvitettävänä on antibioottiresistenssi, yksi ihmiskunnan kohtalonkysymyksistä.

– Antibioottiresistenssi on luonnollinen ilmiö ja ollut olemassa aina. Jotenkin resistenssiominaisuudet ovat päätyneet tauteja aiheuttaville bakteereille. Sitä ei vielä ymmärretä, miten ja milloin, Muurinen selittää.

Antibiootteja tuottavia bakteereja on esimerkiksi maaperässä. Jotta nämä bakteerit eivät kuolisi omiin tuotoksiinsa, niillä pitää olla antibiootteja vastaan vastustuskykyä – eli juuri sitä resistenssiä.

Tauteja aiheuttavat bakteerit elävät usein suolistossa. Muurisen mukaan on mahdollista, että lantakasat ovat kohtaamispaikkoja, joissa resistenssiominaisuudet siirtyvät antibiootteja tuottavilta bakteereilta taudinaiheuttajille.

Sitä Muurinen lähti selvittämään ja siksi piti saada sitä itseään – eri paikoista ja eri aikakausilta.

Resistenssin vakavuutta ei ole vieläkään täysin tajuttu

2010-luvun lopulla Muurinen työskenteli tutkijatohtorina Yhdysvalloissa Purduen yliopistossa ja siellä hänelle kirkastui idea siitä, että taudinaiheuttajabakteerien resistenssi on syntynyt pitkän ajan kuluessa.

Ihmisen aiheuttama antibioottiresistenssi sai alkunsa sattumasta.

Yhdysvalloissa toisen maailmansodan aikana antibioottien etsijät ja lihotusrehujen tutkijat työskentelivät samassa laboratoriossa. Tutkijoita ihmetytti, miksi laihat eläimet alkoivat voida paremmin, kun niille ajan tavan mukaisesti syötettiin kuivunutta lehmänlantaa.

Sen arveltiin johtuvan lannassa olevasta B12-vitamiinista. Pian kuitenkin oivallettiin, että eläimet pysyivät terveempinä ja pulskistuivat lannassa elävien streptomykeetti-bakteerien tuottamien antibioottien ansiosta.

Siitä alkoi antibioottien voittokulku.

Tauteja aiheuttavien bakteerien vastaiskuun, antibioottiresistenssiin, herättiin jo 60-luvulla. Pitkään luultiin, että uuden sukupolven antibiootit taklaavat ongelman, mutta toisin kävi. Asian vakavuutta ei ole vieläkään täysin tajuttu.

– Edelleen, viime vuosinakin, olen keskustellut siitä, onko eläintuotannossa annettavilla antibiooteilla merkitystä ihmislääketieteen puolella. Paljon on edelleen sellaista ajattelua, että jos ei ole pystytty aukottomasti todistamaan jonkun tietyn bakteerikannan olevan peräisin eläintuotannosta niin asialla ei ole väliä, Muurinen sanoo.

Luvut ovat tylyjä. Vuonna 2019 antibioottiresistentit bakteerit surmasivat (siirryt toiseen palveluun)1,27 miljoonaa ihmistä ja välillisesti niihin kuoli yli kolme miljoonaa.

Keväällä 2020, koronapandemian päästyä valloilleen, Muurinen palasi Yhdysvalloista Suomeen.

Hänet palkattiin Helsingin yliopistoon Viikin kampukselle perustettuun mikrobilääkeresistenssin tutkimuksen monitieteiseen huippuyksikköön. Emil Aaltosen säätiöltä Muurinen sai rahoituksen tutkimukselleen.

Turun kaivauksista näytteitä jopa 1100-luvulta

Muurisen kännykässä on lisää kuvia: vanhoja, romahtamisen partaalla olevia navettoja.

Viime kesän Johanna Muurinen kierteli tutkimassa vanhoja navettoja. Kuva: Johanna Muurinen

Facebookissa oli ryhmä, jonka jäsenille Muurinen kertoi tutkimuksestaan ja mitä hän halusi. Vastauksia tuli kymmeniä.

Viime kesän Muurinen kiersi ympäri Suomen kurkkimassa navettoihin, joista vanhimmat oli hylätty 1950-luvulla. Seiniltä, lattioilta ja joskus lattialautojen altakin Muurinen löysi kuivunutta lantaa. Itiölliset bakteerit eivät kuole kuivuuteen, vaan säilyvät vaikka tuhansia vuosia.

Turun arkeologisilta kaivauksilta löytyi lantanäytteitä useilta aikakausilta. Kuva: Johanna Muurinen

Vielä vanhempia, jopa 1100-luvulta peräisin olevia näytteitä, Muurinen sai Turun arkeologisilta kaivauksilta. Eläimiä pidettiin vanhaan aikaan varsinkin Turun laitamilla. Kaupungissa itsessään oli teurastamo ja sinne karja käveli omin jaloin.

– Arkeologit ilmoittivat, että kutsuvat minut aina paikalle, kun heillä on kuoppa auki. Puheluja tuli, kesälomallakin. Jos en itse päässyt paikalle, he ottivat näytteet ohjeitteni mukaan.

Lantanäyte noin 300 vuoden takaa. Kuva: Mårten Lampén / Yle

Näytteet on nyt kerätty ja työ jatkuu laboratoriossa.

Muurinen myöntää olevansa niin sanotusti jännän äärellä. Jos antibioottiresistenssin aiheuttama ongelma oli olemassa jo ennen kuin antibiootteja osattiin teollisesti valmistaa, antibioottien käytön vähentäminen ei riitä.

Muurinen puhuu bioturvallisuuden puolesta. Esimerkkiä voi ottaa pandemiasta ja siitä, kuinka koronaviruksen kulkua yritettiin rajoittaa.

Hyviä askeleita on jo otettu.

– Aiemmin lehmät pääsivät ulos keväällä. Maatalouden voimaperäistyessä lehmät pidettiin parsinavetoissa, jolloin ne eivät enää altistuneet ympäristön monimuotoiselle mikrobistolle vaan lähinnä rehun mikrobeille ja ulostebakteereille. Onneksi lypsykarjatiloilla kehitys näyttää menevän hyvään suuntaan, vaikka tilakoko kasvaa. Enemmistö näyttää olevan pihattonavettoja. Lehmät pääsevät liikkumaan ja niiden hyvinvointiin kiinnitetään muutenkin huomiota.

Muurinen sanoo tutkimuksen olevan vasta alussa. Ensimmäisiä tuloksia voi odottaa vuoden kuluttua.

– Tuntuu kuin olisin löytänyt uuden mantereen, enkä tiedä mitä siellä on.

Kuuntele Yle Areenasta Tiedeykkönen: Jos antibioottiresistenssi yleistyy, niin palataan aikaan ennen antibiootteja ja kuollaan haavatulehduksiin, keuhkokuumeeseen ja muihin bakteeri-infektioihin.

Source Link yle.fi