Tummasta ja huokoisesta Ryugu-asteroidista Maahan kaapatusta näytteestä löytyi vettä ja orgaanisia aineita

Runsas vuosi sitten maapallolle avaruudesta pudotetun pienen paketin sisältö on alkanut paljastaa salaisuuksiaan. Paketissa oli hyppysellinen murskatun mustapippurin näköistä ainetta, ulkonäöltään vaatimatonta, mutta avaruustieteelle kultaa.

Ranskalais-japanilaiset tutkijaryhmät ovat julkaisseet Nature Astronomy -lehdessä ensimmäiset analyysit Ryugu-asteroidilta haetusta näytteestä. Toinen tutkimus on sen rakenteesta (siirryt toiseen palveluun), toinen kemiasta (siirryt toiseen palveluun).

Japanin avaruusjärjestön Jaxan ”Muuttohaukka”, Hayabusa2-luotain (siirryt toiseen palveluun), nouti Maahan 5,4 grammaa mustaa murskaa Ryugusta, joka kiertää Aurinkoa Maan ja Marsin välissä.

Hayabusa teki kaksi näytteenhakukäväisyä aivan asteroidin yllä. Ensin sen pintaan ammuttiin kovasta tantaalimetallista tehty luoti, joka pölläytti tomua näytteenottolaitteeseen. Jotta materiaalia saatiin myös pinnan alta, Ryuguun pamautettiin räjähteellä pieni kraatteri.

Vastauksesta uusia kysymyksiä

Halkaisijaltaan vajaan 900 metrin kokoinen Ryugu on rakennusjätettä 4,5 miljardin vuoden takaa eli ajalta, jolloin aurinkokuntamme planeetat olivat vasta pyöristymässä palloiksi ja löytämässä paikkansa kiertoradoillaan.

Maapallolla se on kaukaista historiaa, mutta Ryugulla aika on pysähtynyt, ja siksi näytteen analyysi voi kertoa koko aurinkokunnan varhaisvaiheista.

Ryugu tiedettiin väriltään synkäksi, mutta näyte osoitti sen vieläkin tummemmaksi ja myös huokoisemmaksi kuin oli odotettu.

Näkyvän valon ja myös infrapunavalon imeytymistä ja heijastumista tutkittaessa näyte varmistui yhdeksi tummimmista ikinä laboratorioon saaduista avaruuden materiaaleista. Siitä heijastuu takaisin vain kolmisen prosenttia valosta.

Havainto vaatii uutta pohdintaa moisen aineen muodostumisesta, tutkijat sanovat.

Muutamassa grammassa riittää tutkittavaa

Ryugu yllätti myös olemalla 50 prosenttia huokoisampaa ainetta kuin Maahan pudonneet muuten kaltaisensa karbonaattipitoiset asteroidit

Huokoisuus on olennainen tieto, kun pohditaan, mistä asteroideista voi olla Maalle vaaraa ja mitkä räiskähtävät rikki jo ilmakehässä. Ryugu on luokiteltu silmälläpidettäväksi.

Kemiallisissa analyyseissä Ryugusta löytyi mineraaleja ja yhdisteitä, joita on Maahan pudonneissa asteroideissa, mutta myös orgaanisia ja veteen viittaavia molekyylejä.

Molempien tutkimusten tekijät olivat yhtä mieltä siitä, että Ryugu on CI-kondriittiasteroidi eli sisältää paljon hiiltä. Ryugu on alkukantainen asteroidi, jossa on paljon vettä ja orgaanisia aineita, summaa Jaxa (siirryt toiseen palveluun).

Nyt julkaistut tutkimukset ovat kuitenkin vasta ensimmäisiä ja alustavia. Parhaillaan selvitetään, mistä ja milloin Auringon pieni kiertolainen sinkoutui radalleen ja missä vaiheessa se kohtasi vettä.

Jokainen uusi tulos voi auttaa ymmärtämään sitä, miten aurinkokunta aikoinaan syntyi.

Kamikaze-nuolena päin asteroidin kuuta

Hayabusa2 on parhaillaan matkalla toiselle asteroidille noutaakseen lisää tutkittavaa. Kohtaamisen noin 30-metrisen asteroidi 1998KY26:n kanssa on määrä tapahtua vuonna 2031.

1998KY26:n näytteistä toivotaan muun ohella vinkkejä siitä, miten asteroidien tuhoisat törmäykset Maahan olisivat estettävissä.

Aivan toisenlainen näkökulma samaan asian suhteen on Nasan ”Nuolella”, DART-hankkeella (siirryt toiseen palveluun): viime marraskuussa matkaan lähtenyt luotain törmäytetään tahallaan Didymos-asteroidin pieneen Dimorphos-kuuhun miltei 24 000 kilometrin tuntinopeudella.

Nasalla on hankkeesta tuoreita uutisia: DARTin teleskooppikamera toimii toivotulla tavalla. Se on avannut luukkunsa, napannut ensimmäiset kuvansa avaruudesta (siirryt toiseen palveluun) ja lähettänyt ne Maahan. Varsinaisesti kamera on DARTin navigointilaite.

Jos kaikki menee edelleen suunnitellusti, DARTin törmäys saa Diomorphosin hidastamaan kulkuaan vähän mutta ratkaisevasti. Sekunnin murto-osan hidastuminen vaikuttaa kiertoratajaksoon minuutteja, Nasassa lasketaan.

Teleskoopeilla Maasta tarkkaillun törmäyksen tavoitteena on osoittaa, että ihmisen tekemä laite pystyy navigoimaan itsenäisesti päin suhteellisen pientä kohdetta ja käännyttämään sen uhkaamasta Maata. Vastaavaa ei ole kokeiltu koskaan ennen.

Mahdollisesti vaaralliseksi asteroidi lasketaan, jos sen rata kulkee lähempänä kuin 7,5 miljoonan kilometrin päästä Maasta ja kirkkaudesta on pääteltävissä, että kokoa on vähintään sata metriä.

Maahan tällaisia asteroideja on päätynyt keskimäärin kerran 200–300 vuodessa. Kansanvälisen tähtieteellisen liiton IAU:n päivittyvällä listalla (siirryt toiseen palveluun) niitä on nytkin tuhansia.