Banner Before Header

”Turhaa haihattelua” – asiantuntija lataa tiukan näkemyksen Ilkka Herolan mitalitaiston jälkipuinnista ja esittää ison kysymyksen lajiväelle

ZHANGJIAKOU. Ennen Pekingin olympialaisia Ilkka Herolalta ja Suomen yhdistetyltä odotettiin paljon. Esimerkiksi Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Lehtimäki nosti yhdistetyn maastohiihdon, jääkiekon ja lumilautailun joukkoon menestyslajeiksi kisoissa.

Kun Zhangjiakoussa on takana molemmat yhdistetyn henkilökohtaiset kilpailut, tulos on tyly. Herola oli kuudes normaalimäen kilpailussa ja suurmäen kilpailussa 16:s.

Neljä vuotta sitten Pyeongchangissa Suomen yhdistetyn urheilijoiden parhaat suoritukset tulivat Eero Hirvoselta. Hän oli silloin molemmissa henkilökohtaisissa kilpailuissa kuudes sekä Suomi oli joukkuekilpailussa kuudes.

– Silloin pojat olivat todella pettyneitä ja valmennusjohto oli todella pettynyt tuloksiin. Puhuttiin, että on todella raskasta odottaa neljä vuotta ennen kuin päästään tekemään kunnolla tulosta. Siihen nähden tämä tulos on valtava pettymys, alleviivaa Yle Urheilun asiantuntija Toni Roponen.

Ei jossiteltavaa paremmasta suorituksesta mäessä

Normaalimäen kilpailussa Herolan menestysmahdollisuudet kariutuivat hyvän mäkiosuuden jälkeen ilmeisesti väärään suksivalintaan. Suurmäen kisassa puolestaan Herola sai kaikista kisaajista mäkikisassa huonoimman tuuliraon, mutta hyppykään ei ollut täysin onnistunut. Herola lähti ladulle lähes kolme minuuttia kärkeä perässä.

Yhdistetyn voittokamppailusta tuli kuitenkin melkoinen trilleri. Kilpailun voittanut Jörgen Graabak lähti kisaan kaksi minuuttia ja seitsemän sekuntia mäkiosuuden ykköstä Jarl Magnus Riiberiä perässä. Pahasti mokannut Riiber kyykkäsi rajusti hiihto-osuudella. Voittotaistoon ilmestyi yhtäkkiä useampi nimi.

Jossittelu on urheilun suola. Heti yhdistetyn kisan jälkeen heräsi spekulaatio, olisiko Herola voinut yltää paremmalla hypyllä mitalikamppailuun. Koekierroksella Herola ylsi 125,5 metriin, jonka Graabak ponkaisi kilpailuhypyssään. Graabak oli myös koekierroksella hypännyt 125 metriä. Herolan ei olisi tarvinnut hirveästi venyä hypätäkseen kilpailun voittajan kanssa samanlaisen suorituksen.

Toni Roponen jarruttelee spekulaatioita Herolan noususta mitalikamppailuun paremmalla tuuliraolla ja paremmalla hypyllä.

– Turhaa haihattelua tämä on. Graabakin ja (kilpailun kakkosen Jens Lurås Oftebron) veto oli niin jäätävän kova. Heidän välillään oli 0,4 sekuntia. Kilpailun kolmaskin (Akito Watabe) jäi Oftebrosta vain 0,2 sekuntia, Roponen linjasi.

Ilkka Herola hiihti kovissa suojavarusteissa Pekingin olympaialaisten pakkasissa. Kuva: Lehtikuva

Kukkosen intohimoinen työ jäi ilman viimeistä palkintoa

Pekingin olympialaisissa on yhdistetyssä jäljellä torstaina enää joukkuekilpailu, josta tosin Suomelle ei enää odoteta mitaleita. Päävalmentaja Petter Kukkonen ilmoitti jo loppuvuodesta, että hän lopettaa yhdistetyn maajoukkueen päävalmentajana tämän kauden jälkeen.

Kukkonen on nostanut kymmenessä vuodessa yhdistetyn todella alamaista valokeilaan. Kirkkaimpana kruununa on Herolan vuoden takainen MM-hopea normaalimäen kilpailusta. Projektin huipennuksesta ei jää ilman suurta ihmettä nyt kuitenkaan mitalia käteen.

Roponen arvostaa Kukkosen työn korkealle.

– Petter Kukkonen on osoittanut omalla henkilökohtaisella intohimollaan, että hän on ollut mies paikallaan. Hän on tehnyt varmasti ihan kaikkensa sen eteen, että urheilijat pääsevät maksimaalisen tulokseen. Huippu-urheilussa on vaan monia yksittäisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat lopulliseen tulokseen, Roponen sanoo.

Asiantuntijan mielestä suomalaisessa yhdistetyssä pitäisi nyt kriittisemmin miettiä, mitä Suomessa tehdään isossa kuvassa väärin.

– Itävalta, Saksa ja Norja ovat joukkueena olleet viime vuosina Suomea edellä. Toinen juttu on, että näistä maista tipahtelee uusia nimiä huipulle, Roponen toteaa.

Mitä sitten pitäisi lähteä parantamaan, kun tämän kauden jälkeen lähdetään kohti uutta olympiadia ja seuraavia talviolympialaisia Milanossa ja Cortina D’Ampezzossa 2026?

Roposen mukaan yleisesti ottaen suurin haaste Suomessa on löytää riittävän kova hiihtäjä, joka olisi myös hyvä hyppääjä.

– Maailmancupissa on paljon helpompi menestyä, vaikka olisikin vähän heikompi hyppääjä. Siellä monta kertaa odotellaan taktisesti. Ryhmä tulee kasaan, Roponen vertailee.

Hän heittääkin lajiväelle yhden ison kysymyksen pohdittavaksi.

– Minulla ei ole tähän mitään absoluuttista vastausta, mutta voi välillä herätä yksi kysymys: Teemmekö liian paljon fysiikan ja hiihdon ehdoilla lajia? Me olemme mäessä kuitenkin kokonaisuutena aika kaukana.

Kukkonen ei halunnut antaa kilpailun jälkeen haastattelua Yle Urheilulle. Paikallista aikaa illalla Kukkonen ruoski itseään kovin sanoin Twitterissä.

– Pyydän anteeksi. Minä en valmenna ikinä enää ketään. Järkyttävä pettymys ja kaikki työ täydellisen turhaan. Intohimo on mennyt, Kukkonen kirjoitti (siirryt toiseen palveluun).

Lue lisää:

Source Link yle.fi