Turkki jarruttaa Suomen ja Ruotsin hyväksymistä puolustusliitto Naton jäsenmaiksi. Sopuun pääseminen on Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Toni Alarannan mukaan mahdollista, mutta se vaatii Ruotsilta diplomatiaa ja Yhdysvalloilta mahdollisesti lupauksia Turkille.
Toistaiseksi Yhdysvallat ei ole suostunut kahdenvälisiin neuvotteluihin Turkin kanssa. Alarannan mukaan syy on siinä, että Turkki toisi keskusteluissa todennäköisesti esiin kaiken, mikä maiden välisiä suhteita hiertää. Yhdysvallat on kuitenkin viestittänyt, että voisi Nato-prosessin ulkopuolisissa neuvotteluissa keskustella Turkin kanssa F16-hävittäjäkaluston uusimisesta.
– Jokin vastaava siirto voi riittää Turkille, jos presidentti Recep Tayyip Erdogan pääsee sanomaan kotiyleisölle, että tietyt asiat on saatu vietyä läpi, Alaranta sanoo.
Tutkija uskoo, että Turkin suurin tavoite on saada Yhdysvallat yhteisen neuvottelupöydän ääreen. Turkin tarkoituksena on vaatia muutoksia Yhdysvaltain Syyria-politiikkaan. Yhdysvallat aseistaa ja tukee poliittisesti PKK-liitännäistä YPG-ryhmää. PKK on kurdien itsehallintoa Kurdistanissa ajava järjestö, YPG Syyriassa toimiva aseistautunut ryhmä.
Lue lisää: Tästä on kyse konfliktissa, joka uhkaa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä
Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Toni Alarannan mukaan peruslähtökohta umpisolmutilanteessa on se, että Suomi ja Ruotsi ovat siinä yhdessä.
Alarannan mukaan Nato-pulma voi ratketa, mikäli Turkki kokee, että maan pyyntöihin vastataan.
– Turkki pyrkii kohti tavoitettaan neuvotteluista Yhdysvaltojen kanssa, ja pitää Suomea ja Ruotsia niin sanotusti panttivankeinaan siihen saakka, kunnes neuvottelupöytään päästään.
Alarannan mukaan peruslähtökohta umpisolmutilanteessa on se, että Suomi ja Ruotsi ovat siinä yhdessä.
”Turkki pyrkii kohti tavoitettaan neuvotteluista Yhdysvaltojen kanssa, ja pitää Suomea ja Ruotsia niin sanotusti panttivankeinaan siihen saakka, kunnes neuvottelupöytään päästään.
Tähän mennessä molemmat maat ovat viestittäneet Turkin delegaatiolle, että maan asevientikiellosta on mahdollista neuvotella ja se voidaan mahdollisesti purkaa. Ruotsi ja Suomi asettivat asevientikiellon vuonna 2019, kun Turkki hyökkäsi Syyrian kurdialueille. Toukokuun lopussa Ruotsi ilmoitti, että se on luopumassa asevientikiellostaan, kertoo ruotsalaislehti Expressen.
Lue lisää: Tutkija: Turkki pelaa nyt kovaa riskipeliä – ”Pistetään Ruotsi hankalaan tilanteeseen”
Turkissa neuvotteluiden mahdollisuutta on pidetty hyvänä merkkinä, muttei Alaranta usko sen itsessään riittävän. Alarannan mukaan seuraavaksi Suomen, Ruotsin ja Turkin edustajat tapaavat toisensa Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin järjestämässä keskustelutilaisuudessa, jonka ajankohta ei ole vielä varmistunut.
Alaranta kertoo, ettei Suomella tässä vaiheessa ole juurikaan mahdollisuuksia edistää prosessia omilla toimillaan.
– Se, mitä Suomi voi nyt tehdä, on osallistua kärsivällisesti neuvotteluihin silloin, kun niitä saadaan aikaiseksi järjestää. Lisäksi Suomen on pyrittävä tukemaan Ruotsia, joka on tässä tilanteessa kovemman tarkastelun ja syytösten alla. Asevientikiellon poistaminen on ainut konkreettinen Turkin listoissa oleva asia, jonka kanssa Suomi voisi edetä. Toki niin ei kannata tehdä, jos näyttää siltä, ettei paketti muuten liiku mihinkään.
Prosessin edistyminen on Alarannan mukaan kiinni siitä, pystyykö Ruotsi antamaan Turkille vastauksia. Tilanne on kuitenkin hankala, sillä jos Turkin kanta vaatimustensa suhteen on pysyvä, ovat vaatimukset Suomelle ja Ruotsille vaikeita toteuttaa.
– Olemme ruotsalaisten kollegojeni kanssa viime päivinä arvioineet, että tämä prosessi tulee viemään aikaa. Neuvotteluasetelma vaikuttaa hankalalta.
Liput liehuvat Naton päämajalla Brysselissä.
Ratkaisuksi ongelmaan on esitetty jopa Turkin erottamista Natosta. Alarannan mukaan muodollinen erottaminen ei ole mahdollista, sillä Natossa ei tällä hetkellä ole sen mahdollistavaa mekanismia. Epämuodollinen marginalisointi sen sijaan on mahdollista tehdä, mikäli suuremmilta Nato-mailta löytyy tarpeeksi poliittista tahtoa.
– Siinä tilanteessa ei vielä olla, että Turkki erotettaisiin epämuodollisesti. Toki keskustelu, jossa Turkki nähdään ongelmallisena ja Naton yhtenäisyyttä rikkovana toimijana, on nyt ryöpsähtänyt. Aikaisemmin kommentointi oli yksittäistä, mutta nyt se on selvästi järjestelmällisempää. Se ei kuitenkaan tarkoita vielä mitään.
Alaranta ei pidä epämuodollista erottamista todennäköisenä, muttei mahdollisuutta voi hänen mukaansa myöskään sulkea täysin pois.
– Jos tilanne jatkuu pitkään ja jos alkaa näyttää siltä, että se vaarantaa yleisesti Euroopan turvallisuuden, niin siinä tapauksessa epämuodollinen erottaminen voi olla mahdollista.
Turkin kohdalla pelkästään Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien jarruttaminen ei olisi ainut peruste epämuodolliselle erottamiselle. Päätökseen vaikuttavat monet asiat, joista suurin on Alarannan mukaan se, että Turkin intressit alkavat olla turhan erkaantuneita muista Nato-maista.
– Toki muillakin Nato-mailla, kuten esimerkiksi Unkarilla, on poikkeavia kansallisia intressejä. Ne ovat kuitenkin Turkkiin verrattuna varsin eri mittaluokassa.
Alarannan mukaan muut Nato-maat näkevät esimerkiksi Kiinan ja Venäjän nousun uhkana, kun taas Turkissa asia nähdään ennemmin mahdollisuutena kasvattaa maan omaa roolia ja merkitystä. Yhdysvallat on jo asettanut venäläisen ohjuspuolustusjärjestelmän ostaneelle Turkille pakotteita ja erottanut maan F35-hävittäjähankkeesta.
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoganin uskotaan puheillaan tavoittelevan neuvottelupaikkaa Yhdysvaltojen kanssa.
Myös Turkin Lähi-Idän politiikka sopii niin Yhdysvaltojen kuin monien Euroopan maiden kanssa yhteen heikosti.
– Erdogan on viimeisen kymmenen vuoden aikana rakentanut Turkkiin sisäisesti hyvin autoritäärisen järjestelmän, jossa ollaan hyvin kaukana liberaalidemokratiasta, ihmisoikeuksista ja oikeusvaltiosta. Se ei sinänsä ole ratkaiseva tekijä, mutta yhdistettynä Turkin ongelmalliseen ulkopolitiikkaan se vaikuttaa siihen, kuinka muut Länsimaat Turkin näkevät.
Myös historioitsija Jukka Tarkka uskoo, että ongelman voisi ratkaista sillä, että Nato lopettaisi Turkin kanssa tekemänsä yhteistyön.Tarkka kertoi asiasta Facebookissa toukokuun lopussa.
– Jos Turkki ei ymmärrä menettäneensä yhteistyökykynsä ja -mahdollisuutensa Naton kanssa, järjestön johto voisi yksipuolisesti ilmoittaa vetäytyvänsä kaikesta yhteistyöstä Turkin kanssa ja poistavansa Turkin edustajat kaikista toimielimistään, Tarkka kirjoittaa.
Pohjois-Atlantin sopimuksen kolmannen artiklan mukaan jäsenvaltiot ylläpitävät ja kehittävät omia ja yhteisiä valmiuksiaan vastustaa aseellisia hyökkäyksiä. Tarkan mukaan Turkki yrittää estää Natoa vahvistamasta Itämeren alueen puolustuksen yhtenäisyyttä ja tehoa kutsumalla uusia jäseniä alueelta.
Lisäksi Turkin sitoutuminen ilmapuolustusyhteistyöhön Venäjän kanssa vaarantaa Naton puolustusjärjestelmän turvallisuuden ja Tarkan mukaan romuttaa Turkin uskottavuuden Naton jäsenmaana.
– Tämä kaikki riittäisi perustelemaan Turkin erottamisen Natosta, mutta sen perustamissopimuksessa ei ole yksilöity tällaisen ratkaisun menettelytapa. Sen sijaan sopimuksen 12. artiklassa on osoitettu helppo ja nopea menettely, jolla jäsen voi erota Natosta. Järjestön johdolla olisi täydet perusteet ehdottaa Turkille tämän mahdollisuuden käyttöä.