Tutkija: Lukivaikeus on kuin sormenjälki, kahta samanlaista ei ole – lisäaika ylioppilaskirjoituksissa olisi taattava kaikille lukivaikeuksista kärsiville
Lukivaikeus on kuin sormenjälki – ei ole kahta samanlaista. Näin asiaa kuvaa abiturienttien lukivaikeuksista väitellyt Liisa Vesterinen.
Oikeanlaisten, yksilöityjen tukitoimien löytäminen on oppilaan kannalta ensiarvoisen tärkeää, sanoo pitkän erityisopettajauran tehnyt Vesterinen.
Lukivaikeus voi tutkijan mukaan olla hyvin kapea-alainen, ja ilmetä esimerkiksi pelkästään kaksoisvokaali- ja konsonanttivirheinä tai vaikeuksina muistaa merkitä isot alkukirjaimet erisnimiin.
Toisaalta vaikeus voi olla erittäin laaja-alainen ja näkyä niin lukemisessa, kirjoittamisessa kuin vieraissa kielissäkin. Lisäksi on olemassa dyskalkuliaksi kutsuttua lukivaikeutta, joka tulee ilmi ainoastaan matematiikassa.
– Itselläni on ollut oppilas, jonka matematiikan opettajan kanssa tarkasti mietittiin, mitkä ovat asiat, jotka oppilaan pitää osata saadakseen arvosanaksi vitosen, ja tällä tavoin hänet saatiin selvittämään tiensä lukion läpi. Toisaalta on myös oppilaita, jotka ovat aivan briljantteja matematiikassa, mutta joille lukeminen on erittäin hidasta ja vaivalloista.
Lukivaikeuden kanssa voi selvitä läpi peruskoulun, mutta lukiossa tuleekin seinä vastaan
Lukivaikeus ei välttämättä ilmene vielä peruskoulussa, mutta tulee näkyväksi lukiossa suuremman lukemisen määrän ja kovemman suorituspaineen alla. Tällöin puhutaan piilevästä lukivaikeudesta, kertoo uransa aikana koko Espoon erityisopetusta koordinoinut, nyt eläkkeellä oleva Liisa Vesterinen.
Tästä johtuu Vesterisen mukaan se, että lukivaikeuksista yli 40 prosenttia havaitaan vasta lukiossa. Lisäksi lukioissa seulotaan oppilaat tarkemmin.
Vesterisen väitöstutkimuksessa merkittävä osa eli 38 prosenttia ylioppilaskokelaista kuului ryhmään, joka ei ollut saanut erityisopetusta millään kouluasteella.
Lukivaikeus oli Vesterisen abeja koskevan tutkimuksen lukivaikeuksista kärsivien tutkimusjoukossa yli puolella lievä.
– Lukioon menevät yleensä sellaiset oppilaat, joilla lukivaikeus ei ole kovin laaja-alainen. Kuitenkin jopa kuutisen prosenttia tutkimusjoukostani kärsi vaikeasta ja 33 prosenttia keskivaikeasta lukivaikeudesta äidinkielen lukemisessa ja kirjoittamisessa. Vieraissa kieleissä lievän tai keskivaikean määrä nousi jo 45 prosenttiin.
Vesterinen painottaa, että lisäaika ylioppilaskirjoituksissa on kokelaille hirvittävän tärkeä.
– Kun tiedät, että sinulla on lisäaikaa, stressi vähenee, eikä tarvitse niin kovasti hermoilla.
Havaitsematta jääneellä lukivaikeudella voi olla dramaattiset seuraukset
Tohtoriopintojensa aikana yliopistossa erityispedagogiikkaa ja lukitaitoja erityisopettajiksi opiskeleville opettanut Vesterinen painottaa, että diagnosoimaton lukivaikeus voi aiheuttaa kaikenikäisille oppilaille motivaatio- ja itsetunto-ongelmia. Pahimmillaan tilanne voi johtaa täydelliseen välinpitämättömyyteen opiskelua kohtaan.
Erityisopettajilla on Vesterisen mukaan kuitenkin käytössään laaja valikoima erilaisia tukitoimia.
Lukiossa voidaan käyttää esimerkiksi “Opi oppimaan” -kursseja. Alkuopetuksessa puolestaan on paljon tietokoneavusteisia apuja. Pääosassa on kuitenkin se, että lähdetään aina tukemaan oppilasta hänen vahvuuksiensa kautta.
– Opettajan kannustava, aito ja välittävä suhtautuminen on tärkeintä. Kun yritetään saada oppilaan sisäinen motivaatio heräämään, on muistettava, että vaikka olisi vaikeutta, se ei koskaan ole este, vaan ainoastaan hidaste.
Lukiolain uudistus toi erityisopetuksen lukioihin
Ennen 2000-lukua lukioissa ei ollut tarjolla lainkaan erityisopetusta. Tilanne muuttui vuonna 2001 uuden lukiolain myötä, ja oppilaille, joilla oli lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus, tuli tarjota erityistä tukea.
Tällöin Vesterinen siirtyi Espoon lukioiden ensimmäiseksi erityisopettajaksi ja lähti luomaan erityisen tuen rakennetta Espoon lukioihin.
– Kiinnostuin itse lukivaikeuksien moninaisuudesta ja lukivaikeuksista kärsivien opiskelijoiden auttamisesta laatiessani lukilausuntoja abeille ylioppilaskokeita varten.
Nykyisin lukitestauksessa on käytettävä ylioppilastutkintolautakunnan määräämiä Niilo Mäki Instituutin yksilötestistöön kuuluvia ääneen lukemisen testejä. Ne mittaavat tutkittavan henkilön lukemisen nopeutta ja tarkkuutta.
Epäkohtana Vesterinen näkee kuitenkin sen, ettei lausunnonantajilla ole valtakunnallista kriteeristöä lukivaikeuden vaikeusarvioluokituksesta.
Oppilas voi saada ylioppilaskokeen suorittamiseen kaksi tuntia lisäaikaa.
– Tutkimustulokseni mukaan lisäaika pitäisi ulottaa kaikkiin lukivaikeuksien arvioluokituksiin lievästä vaikeaan, koska lukemisen hitaus ilmenee lähes kaikilla.
Hän toivoo, että tietoisuus lukivaikeuksista lisääntyy.
– Usein kuultu ”Olet hidas lukija, joten lue enemmän” ei ole mikään apuneuvo. Opettajan tehtävä on tarjota apuvälineitä ja selviytymiskeinoja, abiturienttien lukivaikeuksista koulujen päättäjäisviikolla Helsingissä väitellyt Vesterinen summaa.
Aiheesta aiemmin:
Lukivaikeus käy useimmiten ilmi peruskoulussa, mutta joskus vasta aikuisena