Banner Before Header

Tuula Luikku on nyt 60 kiloa aiempaa kevyempi – lihavuusleikkauksia tehdään yhä paljon vähemmän kuin olisi tarvetta

”Pidän yhä itseäni lihavana ja on vaikea ajatella, että en olekaan se porukan painavin”, Tuula Luikku sanoo. Hänet tapasi Anne Elhaimer.

Ylistarolaisen Tuula Luikun, 50, mahalaukusta on jäljellä vain pieni osa, parin desin verran.

Kokonaisuudessaan naisesta on kadonnut paljon enemmänkin: painoa on 60 kiloa vähemmän kuin vielä muutama vuosi sitten.

Painoindeksi on nyt 30, kun se ennen leikkausta oli karvan verran alle 50.

Sleeve- eli kavennusleikkaukseen päädyttiin vuonna 2019 terveydellisistä syistä.

Luikulla on perinnöllinen munuaistauti, jonka kurissa pitäminen vaatii verenpainetaudin kurissapitoa. Siinä taas painolla on iso merkitys.

– Verenpainelääkitys oli aika kova. Aloitin lääkityksen alle 30-vuotiaana, ja pillereitä tuli lisää ajan mittaan. Kun alle 50-vuotiaana tarttee dosettia verenpainelääkkeiden takia, niin se on aika paljon, sanoo Luikku.

Oma lukunsa oli tietysti myös se, mihin pystyi.

– Kun painaa 60 kiloa vähemmän, sen tuntee päivittäisessä jaksamisessa, työn tekemisessä ja kaikessa. Jo kaupassa käyminen on tosi paljon helpompaa, sanoo Tuula Luikku.

Tarve leikkauksille olisi kolminkertainen

Suomessa tehdään vuosittain noin 1 100 lihavuusleikkausta, vaikka tarvetta olisi ainakin kolminkertaiselle määrälle, sanoo aiheesta vuonna 2018 väitellyt gastrokirurgian erikoislääkäri, LT Pirjo Käkelä.

Käypä hoito -suositukset päivitettiin toissa vuonna niin, että esimerkiksi kakkostyypin diabetesta sairastaville lihavuusleikkaus on mahdollinen painoindeksin ollessa yli 30, kun aiemmin alaraja oli 35. Sekään ei silti ainakaan vielä ole muuttanut tilannetta.

Alueelliset resurssit vaihtelevat, mutta niitäkin suurempana tekijänä Käkelä pitää potilaiden omaa empimistä tai puhtaasti tiedon puutetta.

Leikkaukseen mennään keskimäärin 45-vuotiaana, mutta operaatioita pitäisi hänen mukaansa tehdä paljon nuoremmillekin.

– Moni syyllistää itseään ja ajattelee, että kyllä minä tässä kutvottelen ja laihdutan. Sitten vuodet vierivät, eikä asiasta vain saa otetta, kuvaa Käkelä.

Moni syyllistää itseään ja ajattelee, että kyllä minä tässä kutvottelen ja laihdutan. Sitten vuodet vierivät, eikä asiasta vain saa otetta.

Pirjo Käkelä, gastrokirurgian erikoislääkäri, LT

Lihavuusleikkaukseen lähtö ei ollut myöskään Tuula Luikulle mikään hetkellinen päähänpisto, vaan vaati vuosien kypsyttelyn.

– Aina sitä ajatteli, että kyllä minä nämä läskini tästä karistan. Lääkärin ehdotus tuli sopivaan kohtaan: ajatus oli että kyllä, nyt olen valmis.

Ennen leikkausta tehtiin paljon. Ensimmäisiä tutkimuksia varten Luikusta otettiin 13 putkellista verta.

Fysio- ja ravitsemusterapian lisäksi Luikulta edellytettiin sitoutumisen näyttämistä: ensin piti laihduttaa omin voimin, sillä leikkaus on vain apukeino syömisen hallintaan.

Operaatioon Luikku meni 20 kiloa lähtöpainoa kevyempänä. Ennen leikkausta kroppa ajettiin erittäin niukalla dieetillä ketoosiin, jotta rasvaa saatiin pois sisäelinten ympäriltä ja leikkaus turvallisemmaksi.

– Vaikeimmat olivat ensimmäiset kilot ennen mitään dieettiä: ne piti saada pois ilman ruokavaliota, sanoo Luikku.

Matkalle sattui pari mutkaakin: naisella todettiin uniapnea, joka piti myös saada hallintaan, mutta hoitoon piti jonottaa. Kerran potilaan tiedot pääsivät katoamaaan järjestelmän uumeniin.

Peilikuva yllätti pitkään

Lopulta Tuula Luikulle tehtiin sleeveleikkaus, jossa mahalaukusta poistettiin iso osa.

Se oli parempi vaihtoehto kuin mahalaukun ohitusleikkaus, sillä sleevessä lääkkeet imeytyvät paremmin. Siitä on hyötyä myös, jos Luikku tarvitsee tulevaisuudessa munuaissiirron.

Kavennusleikkaukset ovat Suomessa selvä vähemmistö: noin 90 prosenttia operaatioista on mahalaukun ohituksia.

Dosetti Luikulla on edelleen käytössä, mutta nyt siinä on kourallinen vitamiineja.

Leikkausvaikutuksen katsotaan olevan noin kaksi vuotta eli tuona aikana operaatiosta itsestään on vielä suuri apu painonhallinnassa.

– Sitten alkaa kova työ, kun paino pitää saada pidettyä. Nyt leikkauksesta on pian 2,5 vuotta ja paino on pysynyt, sanoo Luikku.

Sen sijaan pää on tullut muutoksessa mukana hitaanlaisesti. Työpaikan eteiseen kokovartalopeilistä Luikku katsoi ensimmäisen vuoden ajan joka kerran kuvaansa ihmeissään, eikä oikein tunnistanut.

– Pidän yhä itseäni lihavana, ja on vaikea ajatella, etten olekaan se porukan painavin.

Matka suuntautuu usein vielä myös vaatekaupassa isojen tyttöjen osastolle, mutta sieltä Luikku joutuukin etsimään pienintä kokoa. Muitakin vaihtoehtoja silti on.

– On ihanaa, kun voi mennä vaatekauppaan ja ostaa vaatteita tavallisten ihmisten osastolta – joskus jopa tarjouksesta.

Aiheesta voi keskustella tiistaihin 11. tammikuuta kello 23 asti.

Lue seuraavaksi:

Source Link yle.fi