Ukrainalainen upseeri ylistää Suomea ja talvisotaa – ”Tiesittekö, että Mannerheim oli Harkovassa?”
Harkova
Kraken on myyttinen merihirviö, joka kykeni vetämään laivoja meren syvyyksiin.
Ukrainassa Krakenin lonkeroihin ovat joutuneet venäläiset miehittäjät. Tällä nimellä tunnetaan erikoisyksikkö, jonka Ukraina perusti maaliskuun alussa, viikko sodan jälkeen.
Kraken on toiminut pääasiassa Harkovan pohjoisrintamalla, jossa se on onnistunut työntämään venäläiset lähes takaisin rajalle asti. Harkovassa on kaikkialla katumainoksia, joissa ylistetään Krakenia.
Oleh Supereka, 53, on yksi Krakenin upseereista. Hän kertoo Ilta-Sanomille Krakenin tukikohdassa Harkovassa, että ukrainalaiset ovat saaneet innoituksen Suomesta ja talvisodasta.
– Olemme inspiroituneita siitä, miten pieni Suomi taisteli suurta Neuvostoliittoa vastaan, Supereka sanoo.
– Me ajattelemme, että Suomi todella voitti neuvostoarmeijan. Meille kuitenkin opetettiin historiantunneilla propagandaa, jossa kaikki käännettiin päälaelleen.
Oleh Supereka suoritti aikanaan asepalveluksen Neuvostoliitossa. – Se oli karmeaa, hän sanoo.
Supereka viittaa lapsuutensa neuvostoaikoihin. Tuolloisissa historiankirjoissa Neuvostoliiton kerrottiin kukistaneen Suomen.
Supereka alkoi kuitenkin opiskella sotahistoriaa itse. Siihen häntä innoittivat tarinat hänen isoisistään. Toinen heistä taisteli talvisodassa Neuvostoliiton puolella.
– Tiesittekö, että Mannerheim oli Harkovassa? Supereka yllättää.
Ja todellakin: Parikymppinen Gustaf Mannerheim vietti kesän 1886 Harkovassa ja sen lähellä Tshuhujivin kylässä opiskelemassa venäjää ja sotilastaitoja. Häntä isännöi Bergenheimin perhe, joka oli sukua Mannerheimeille. Bergenheimeilla oli Harkovassa kuuluisa laattatehdas.
– Eräs upseeri Tshuhujivissa harjoitti Mannerheimia lujasti valmistaakseen häntä sotilasakatemiaan, Supereka sanoo.
Mikä sitten on talvisodan oppi? Miten Ukraina on onnistunut torjumaan Venäjän hyökkäyksen?
Superekan analyysi on yksinkertainen: kaikki perustuu maanpuolustustahtoon.
– Tämä on meidän isänmaamme. Meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin puolustaa maatamme.
Supereka on itse oiva esimerkki. Entinen ammattisotilas oli jo jättänyt aktiivipalveluksen ja ryhtynyt valokuvaajaksi, kun sota alkoi 24. helmikuuta. Heti seuraavana päivänä hän ryhtyi vapaaehtoiseksi.
Supereka työskenteli 2. maaliskuuta Harkovan keskustassa hallintorakennuksessa, johon osui kaksi ohjusta. Hän palasi lievistä vammoista huolimatta seuraavana päivänä töihin samaan rakennukseen, kun siihen osui kolmas ohjus.
Sekään ei saanut miestä jättämään tehtäväänsä.
– Venäjän armeija on iso ja vahva, se on totta. Minulla ei kuitenkaan ole muuta mahdollisuutta kuin taistella. Valinta oli helppo.