Ukrainan sota raivaa Iranille ja Turkille lisää tilaa toimia Syyriassa, Isiskin saattaa taas nostaa päätään

Ensin koronapandemia ja sitten Ukrainan sota ovat vieneet kansainvälistä huomiota pois monista maailman kriisipesäkkeistä, niin myös Syyriasta. Venäjän hyökkäyssota saattaa kuitenkin vaikuttaa asetelmiin ja voimasuhteisiin sodan repimässä Syyriassa monin tavoin.

Kuten aina Lähi-idässä, valtapolitiikan kuvio on Syyriassa monimutkainen.

–  Kaikki vuorovaikutussuhteet ovat sellaisia, että jos yksi pelinappula liikkuu suuntaan tai toiseen syystä tai toisesta, niin on aika vaikea ennustaa sitä, miltä se pelilauta sen jälkeen näyttää, tiivistää apulaissotilasprofessori Antti Paronen Maanpuolustuskorkeakoulusta.

Mitä nuo pelinappulat ovat?

Iranin presidentinkanslian kuvassa Iranin presidentti Ebrahim Raisi (oik.) vastaanottaa Syyrian presidentin Bashar al-Assadin Iranin pääkaupungissa Teheranissa 08. toukokuuta 2022. Kuva: AFP / Lehtikuva

Venäjä – lähteäkö vai jäädä?

Ukrainan sodan alettua kenties suurin kysymysmerkki Syyriassa ovat Venäjän aikeet. Presidentti Bashar al-Assadin hallinnon käytännössä pelastaneella ja sitä yhä tukevalla maalla on Syyriassa Kansainvälisen strategiantutkimuksen instituutin IISS:n arvion mukaan noin 4 000 sotilasta, pääosin sotilaspoliiseja ja ilmapuolustusjoukkoja.

Parosen mukaan joitain viitteitä joukkojen vetämisestä pois maasta on ollut, muttei vielä mitään suurempaa vetäytymistä. Niin tai näin, taistelukokemusta omaavat korkean valmiuden sotilaat ovat Venäjän näkökulmasta juuri nyt väärässä paikassa.

–  Se, että heillä on siellä joukkoja ikään kuin lupauksena Assadin tukemisesta, ei palvele tässä tilanteessa Venäjän etuja, Paronen sanoo.

Professori Hannu Juusola Helsingin yliopistosta ei usko Venäjän aikovan vetäytyä kokonaan Syyriasta, siksi tärkeä sillanpääasema se on Moskovalle Lähi-idässä. Hänen mukaansa vaikuttaa kuitenkin siltä, että joukkojen läsnäoloa eri puolilla Syyriaa olisi jo vähennetty.

–  Iso kysymys on käytännössä se, missä määrin Venäjä tarvitsee (Syyriassa olevia) joukkoja käyttöönsä (Ukrainassa) ja missä määrin se on valmis tinkimään Syyriassa saavutetuista eduista ja Assadille annetuista lupauksista, Paronen sanoo.

Iran – kärkkymässä tilaisuutta

Jos Venäjän vaikutusvalta tavalla tai toisella Syyriassa vähenee, on Assadin hallintoa niin ikään tukenut Iran innokas täyttämään mahdollisesti syntyvää tyhjiötä. Parosen mukaan Irania kiinnostaa mahdollisuus lisätä alueellista vaikutusvaltaansa ja päästä lähemmäs arkkivihollisen Israelin rajoja.

Israel on puolestaan jo iskenyt ilmasta, ja todennäköisesti myös erikoisjoukoilla, iranilaisiin ja iranilaismielisen Hizbollah-järjestön kohteisiin Syyriassa. Iranin mahdollinen vaikutusvallan kasvu entisestään ei huoleta vain Israelia vaan myös esimerkiksi Saudi-Arabiaa ja Turkkia. Juusolan mukaan kehitys ei olisi välttämättä mieleen myöskään Syyrian hallinnolle.

–  Venäjän etu turvanantajana on se, että se pystyy tukemaan hallintoa ilmavoimilla, mihin Iran ei pysty. Venäjä on myös ollut neutraalimpi yhteistyökumppani, Juusola sanoo.

Hänen mukaansa Venäjä ei ole pyrkinyt vaikuttamaan Syyriaan kulttuurisesti tai uskonnollisesti, toisin kuin Iran, joka on halunnut lisätä shiialaisuuden näkyvyyttä maassa.

–  Se selvästi ärsyttää ainakin osaa syyrialaisista, Juusola kertoo.

IISS:n arvion mukaan Syyriassa on tällä hetkellä noin 1 500 iranilaissotilasta.

Syyrialaiset heiluttavat lippuja ja nostavat plakaattia, jossa on kuvattuna (vas.) Libanonin Hizbollahin johtaja Hassan Nasrallah, Syyrian presidentti Bashar al-Assad ja Jemenin Huthi-liikkeen johtaja Abdulmalik Badreddin al-Huthi sekä Iranin korkein johtaja ajatollah Ali Khamenei. Kuva otettu mielenosoituksesssa palestiinalaispakolaisten al-Nayrabin leirillä Syyrian Aleppossa 7. toukokuuta 2021. Kuva: LEHTIKUVA / AFP

Turkki – tähtäimessä kurdialueet

Turkille Ukrainan sota on myös tarjonnut tilaisuuden ajaa tehokkaammin omia etujaan Syyriassa. Turkista on jo varoiteltu mahdollisen sotilasoperaation alkavan pian Pohjois-Syyrian kurdialueilla. Tähän saakka hyökkäys on kaatunut Yhdysvaltain ja Venäjän vastustukseen.

–  Turkki näyttää nyt kokeilevan kepillä jäätä. Ehkä siellä lasketaan, että kun Venäjän huomio on muualla ja Yhdysvallat toivoo Naton laajentumista (Suomeen ja Ruotsiin), niin Turkki pystyisi saamaan luvan tähän hyökkäykseen, Juusola arvioi.

Majuri Parosen mukaan Turkin väitteessä, että operaatio jäi vuonna 2019 kesken, on turkkilaisen sotilassuunnittelijan silmin karttaa katsottuna perää.

–  Siellä saatiin aikaa syvä ja leveä miehitysvyöhyke, jonka molemmille puolille kuitenkin jäi vielä maa-alueita, jotka eivät kuulu vyöhykkeeseen, Paronen kuvailee.

–  Se, miten oikeutettuna operaatiota pidetään, on tietysti sitten ihan eri asia, hän lisää.

Turkki on erikoinen tapaus, sillä se veljeilee niin Ukrainassa kuin Syyriassa sekä Venäjän että sitä vastustavan osapuolen kanssa. Toiminta sopii kansainvälisen politiikan realistisen koulukunnan teorioihin.

–  Tämä on sellaista klassista alueellisen suurvallan omien valtapyrkimysten hyvin välineellistä ajamista, ilman että siihen liitetään korkeita moraalisia tai muita arvotuksia, Paronen sanoo.

IISS arvioi Syyriassa olevien turkkilaissotilaiden määräksi ainakin 3 000.

Turkkilainen sotilas (kesk) ja venäläissotilaita Venäjän ja Turkin yhteisen sotilaspartioinnin aikana Syyrian koillisessa Hasakahin maakunnassa marraskuussa 2020. Kuva: Delil Souleiman / Lehtikuva

Kurdit – varoituksia Isisistä

Hannu Juusolan mukaan Ukrainan sodan pitkittyminen on Syyriassa hankalin tilanne kurdeille, sillä jos suinkin mahdollista, Turkki toteuttaa ennen pitkää hyökkäyksensä kurdialueelle. Kurdit ovat pyrkineet herättelemään ulkomaailmaa tekemään asialle jotain varoittamalla, että kiihtyvä sota kurdien ja Turkin välillä uhkaa johtaa äärijärjestö Isisin uuteen nousuun.

Kurdit ovat muun muassa korostaneet, etteivät he ehdi vartioimaan Isis-vankien leirejä, koska taistelu turkkilaisia vastaan on tärkeämpää.

Vaikka kyseessä on Juusolan mukaan selvästi Yhdysvalloille suunnattu poliittinen viesti, on varoituksessa myös perää. Tästä ovat osoituksena jo alkuvuodesta Isisin vankiloihin tekemät iskut, jotka olivat hyvin suunniteltuja.

Yhdysvalloilla on IISS:n arvion mukaan Syyriassa noin 900 sotilasta.

Juusola pitää epätodennäköisenä, että Isis kykenisi nousemaan hallitsemaan merkittäviä maa-alueita tai rakentamaan ”jonkinlaista valtiontynkää”. Sen sijaan järjestön katoaminen tehokkaita iskuja tekevänä joukkona on hyvin pitkän matkan päässä.

–  Pikemminkin ollaan menossa toiseen suuntaan, Juusola arvioi.

Hänen mukaansa Turkin hyökkäys kurdialueilla olisi myös omiaan laukaisemaa uuden suuren pakolaisaallon, kuten viimeksikin kävi.

Kuva: LEHTIKUVA / AFP

Assadin hallinto – ei hätää, ainakaan vielä

Sekä Juusolan että Parosen mukaan Venäjän merkittävä joukkojen vähennys Syyriassa ajaisi ilman muuta presidentti Bashar al-Assadin hallinnon entistä ahtaammalle. Juusola ei kuitenkaan pidä todennäköisenä, että hallintoa uhkaisi pikainen kaatuminen.

–  Oppositio on sen verran heikko ja keskittynyt pääosin maan pohjoisosiin. Oppositio on myös keskenään jakautunut Turkin tukemiin joukkoihin ja jyrkän linjan islamisteihin, Juusola sanoo.

Hänen mukaansa ei ole sattumaa, että Assad vieraili toukokuussa Teheranissa. Tavoitteena oli mitä ilmeisimmin pyrkimys koordinoida tilannetta Iranin kanssa, jos se ottaa suurempaa roolia Venäjältä Syyriassa.

Kymmenisen vuotta sitten ruoan hintojen voimakas nousu oli yksi tärkeä syy Arabikevääksi kutsutun liikehdinnän alkamisessa eri puolilla Lähi-itää. Ukrainan sodan myötä hinnat ovat jälleen rajussa nousussa, ja esimerkiksi Syyriassa puhutaan jo suoranaisesta nälänhädän uhasta.

Juusolan mukaan levottomuuksia voi syntyä nytkin, mutta järjestäytynyt oppositioliikehdintä hallintoa vastaan on epätodennäköistä.

–  Tilanne on entuudestaan niin surkea, hän perustelee.