Banner Before Header

UPM ja Paperiliitto pelaavat kovaa peliä – työtaistelussa ei kinastella pelkistä prosenteista, vaan panoksena on koko suomalainen järjestelmä

Jo yli kuusi viikkoa kestänyt UPM:n ja Paperiliiton työtaistelu askarruttaa myös työmarkkinatutkijoita.

Metsäalan voimakaksikko ottaa toisistaan mittaa ennen näkemättömällä uhmakkuudella.

Paperiliitto ilmoitti lakon alkaessa, että se neuvottelee vain yhdestä ja ainoasta koko yhtiötä koskevasta sopimuksesta.

UPM puolestaan haluaa panna koko yhtiötä koskeneen ja ikimuistoisen Paperiliiton työehtosopimuksen, liki 200-sivuisen ”vihreän kirjan”, roskakoriin. Yhtiö suostuu neuvottelemaan Paperiliiton kanssa vain viidestä erillisestä liiketoimintakohtaisesta sopimuksesta.

Viikko sitten Paperiliitto ilmoitti olevansa valmis myös liiketoimintakohtaisiin neuvotteluihin. Tyhjältä pöydältä Paperiliitto ei kuitenkaan suostu ratkaisun etsimistä aloittamaan. Se haluaa liiketoimintakohtaistenkin neuvottelujen pohjapaperiksi vanhan koko yhtiötä koskeneen työehtosopimuksen.

Miten tähän on tultu? Kuinka dramaattisessa murroksessa Suomen työmarkkinakenttä nyt elää? Mitä on edessä?

Yle haastatteli kolmea akateemisen maailman työmarkkinatutkijaa. Tässä kolme näkökulmaa, kolme narratiivia.

Tapio Bergholm: ”UPM pelaa nyt pohjoisamerikkalaista kovien poikien peliä”

Filosofian ja yhteiskuntatieteiden tohtori, dosentti Tapio Bergholm tunnetaan pitkän linjan työelämätutkijana. Hän on erityisen perehtynyt Suomen ammattiyhdistysliikkeen historiaan.

Bergholm muistuttaa, että työmarkkinapolitiikka on 1940-luvulta lähtien ollut ajoin hyvinkin keskitettyä ylätason sovunhierontaa työnantajien ja työntekijöiden keskusjärjestöjen välillä.

Kun valtiovalta tuli neuvottelupöytään mukaan kolmanneksi osapuoleksi 1960-luvun lopulla, ryhdyttiin puhumaan kolmikantaisesta tulopolitiikasta, tuposta.

Työmarkkinajärjestöt ja valtiovalta sopivat palkoista ja muista työehdoista, talouspolitiikasta, veroista ja jopa sosiaaliturvasta suuren yhteisymmärryksen vallassa liki 50 vuotta.

Sitten kaikki muuttui.

Elinkeinoelämän keskusjärjestö EK ilmoitti vuonna 2007, että se ei enää keskusjärjestönä osallistu keskitettyihin tulopoliittisiin neuvotteluihin.

Vuonna 2016 tuli voimaan EK:n sääntömuutos, jonka mukaan EK:lla ei ole edes valtuuksia neuvotella työehdoista.

Vastedes kaikkien alojen työehtosopimukset oli siis neuvoteltava kokonaan liitto- tai yritystasolla.

Suomen nykyinen työmarkkinatilanne on Bergholmin mukaan täynnä kummallisuuksia.

– Kummallisinta tässä on se, että juuri työnantajaleiri on halunnut lopettaa keskitetyt tulopoliittiset ratkaisut, vaikka se on hyötynyt niistä eniten.

– Keskitetyt ratkaisut ovat viime vuosikymmenellä pitäneet hyvin. Palkankorotukset ovat pysyneet aisoissa, työnantajamaksuja on siirretty työntekijöiden maksettavaksi ja sisäinen devalvaatiokin on sillä tavoin onnistunut oikein hyvin.

Bergholmin mukaan työnantajat ovat kuvitelleet, että työmarkkinoiden pirstaloituminen johtaa työnantajien aiempaa vahvempaan neuvotteluasemaan.

– Tässähän on käynyt päinvastoin. Nyt kun keskitettyä sopimusta ei ole, esimerkiksi Teollisuusliitto on napsinut oman sopimuksensa piiriin yksittäisiä yrityksiä kuin marjoja mättäältä.

Tämän talven työmarkkinakierroksella vain UPM on lähtenyt tavallista suuremman uhon tielle.

Vuoden 2016 niin sanottu kiky- eli kilpailukykysopimus oli Metsäteollisuus ry:lle ja erityisesti sen jäsenelle UPM:lle myrkkyä. UPM vaati jo silloin paperiteollisuudelle lisää työaikaa 100 tuntia ilman eri korvausta. Se ei saanut tahtoaan läpi.

Vain pari viikkoa kiky-sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen kesällä 2016 Metsäteollisuus ry erosi EK:sta.

Lopulta, vuonna 2020, UPM puolestaan jätti myös oman edunvalvonta- ja neuvottelujärjestönsä Metsäteollisuus ry:n.

Tänään UPM käy siis omaa yksinäistä sotaansa Paperiliittoa vastaan. Muut metsäjätit – Stora Enso ja Metsä Group – ovat jo tehneet yrityskohtaiset työehtosopimukset Paperiliiton kanssa.

– Tämä UPM-taistelu näyttää ihan pohjoisamerikkalaiselta kovien poikien peliltä, pitkältä uuvutukselta. Nyt katsotaan, kenen takapuoli kestää merivettä. En hämmästyisi, vaikka tämä lakko kestäisi jopa kolme kuukautta.

Bergholm arvelee, että Paperiliiton turnauskestävyys on ollut yllätys UPM:lle.

– Ainakin sen UPM nyt oppii kantapään kautta, että totutuista käytännöistä irtautuminen ei ole ilmaista.

Elina Kuorelahti: ”UPM-ratkaisu voi olla alkuräjähdys koko neuvottelujärjestelmän pirstaloitumiselle – tai sitten ei”

Filosofian tohtori ja Helsingin yliopiston tutkijatohtori Elina Kuorelahti on selvitellyt suomalaista työmarkkinahistoriaa työnantajien näkökulmasta.

Tutkijakollegojensa kanssa hän on kirjoittanut teoksen Loputtomat kihlajaiset (2020). Kirjan nimi viittaa niin sanottuun tammikuun kihlaukseen vuonna 1940.

Keskellä talvisodan pommituksia, tammikuussa 1940, työnantajajärjestö STK ensimmäistä kertaa tunnusti työntekijäjärjestö SAK:n tasavertaiseksi neuvottelukumppaniksi. Osapuolet lupasivat jatkossa ratkaista työelämän kysymykset – ”mikäli mahdollista” – yhteisymmärryksessä.

– Suuri kysymyksemme kirjaa kirjoittaessamme oli, miksi ihmeessä työnantajat ovat pysyneet mukana tulopoliittisissa kokonaisratkaisuissa aina vuoden 2016 kiky-sopimukseen saakka, vaikka ne joka kerta ovat vaikeroineet niiden kanssa.

Kuorelahti sanoo, että työnantajien EK ja sen edeltäjä STK sekä Metsäteollisuus ry ovat halunneet haudata tupot ja keskitetyt ratkaisut jo vuosikymmenien ajan.

Totutut neuvottelukoreografiat ja pelko yhteiskunnallisista levottomuuksista saivat työnantajat pysymään keskitetyissä sopimuksissa – hampaat irvessä.

– Keskitettyjä sopimuksia vihattiin, mutta niiden vaihtoehtojen pelättiin olevan vielä kammottavampia.

Kun EK sitten vuonna 2007 ilmoitti jättävänsä tupopöydät, moni uskoi vihdoin nähneensä kolmikantaisten tulosopimusten peruuttamattomat hautajaiset.

– Ajatuksena oli, että nyt alkaa aivan uusi sopimisen kulttuuri. Suomi oli osa globaalia kilpailua. Aasialaiset ja amerikkalaiset kilpailijat eivät todellakaan tehneet työtä tupo-raameissa.

EK:n veto meni kuitenkin plörinäksi. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopun valtava talouskriisi ja uudet liittokohtaiset työehtosopimukset saivat maan talouden kuralle.

EK:ssa ovi kävi ja miehet vaihtuivat. Perinteiset tupot maistuivat taas kaikille.

Vuosien 2011, 2013 ja 2016 tupoja ei kuitenkaan enää kutsuttu tupoiksi. Niille keksittiin veikeät salanimet: raamiratkaisu, työllisyys- ja kasvusopimus, kilpailukykysopimus.

Työnantajaleiri repeili pahasti suhtautumisessaan tupoihin.

Ensin Metsäteollisuus ry jätti EK:n 2016, heti kikyn jälkeen. Sitten, vuonna 2020, Metsäteollisuus päätti, että se ei enää neuvottele työehtosopimuksista.

Metsäalan neuvotteluista tuli näin yrityskohtaisia. Metsäteollisuuden työehtoneuvottelijoiden ykkösnimet, kuten Jyrki Hollmén, siirtyivät UPM:n leipiin.

Ja tässä sitä nyt sitten ollaan.

Paperiliitto on jo solminut yli 30 yrityskohtaista työehtosopimusta.

Vain UPM on koko ajan koventanut linjaansa. Sille ei kelpaa Paperiliiton tarjoama yksi ja koko yritystä koskeva työehtosopimus, vaan se vaatii itselleen Paperiliiton kanssa viittä erillistä liiketoimintakohtaista työehtosopimusta.

– Elämme jännittäviä aikoja. Nyt ei käydä nappikauppaa. UPM yrittää rakentaa tyystin uutta sopimusjärjestelmäpohjaa, jonka perusratkaisut heijastuisivat kauas yhtiön tulevaisuuteen, Elina Kuorelahti analysoi.

Jokainen lakkopäivä maksaa UPM:lle arvioiden mukaan 2–3 miljoonaa euroa, mutta se ei UPM:n hallituksen puheenjohtajaa Björn Wahlroosia ja toimitusjohtajaa Jussi Pesosta näytä hetkauttavan.

– Tämän työtaistelun hinta on heille investointi tulevaisuuteen.

Jos UPM saa tahtonsa läpi, onko se alkuräjähdys koko Suomen työehtojärjestelmän pirstaloitumiselle?

– Siltä se saattaa vaikuttaa. Kaikki loppuu aikanaan. Roomakin romahti. Olemme nyt suuren laboratoriokokeen äärellä.

– Mutta UPM-näytelmän esirippu ei ole vielä laskeutunut. Nyt kyseessä on testipallo, koeponnistus – pioneerihanke. Jos se onnistuu, sen menestyksellisiä paloja varmaankin pyritään soveltamaan myös muissa metsäyhtiöissä ja monialayhtiöissä laajemminkin.

Seppo Koskinen: ”Edessämme on evoluutio – ei revoluutio”

Turun yliopiston työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen on seurannut suomalaisten työehtoneuvottelujen kehitystä läheltä jo vuosikymmenien ajan.

Koskinen sanoo, että edessämme on evoluutio – ei revoluutio.

– Ei tässä mitään vallankumouksellista ole. UPM:n nykytilanne on looginen jatko pitkälle kehityskaarelle.

Koskisen mielestä moni yrittää nyt nähdä suurta ja periaatteellista draamaa ihan arkisessa asiassa.

– Jokaisessa monitoimialaisessa yrityksessä eri toimialat kehittyvät omaan tahtiinsa. Joitakin toimialoja sammuu, joitakin uusia syntyy innovaatioiden kautta.

Takavuosikymmeninä Suomessa syntyi teollisuusliittokohtaisten sopimusten perinne.

– Vaatimus yhdestä ainoasta liittosopimuksesta kokonaiselle teollisuusalalle tuntuu nykyaikana jopa hassulta. Se on mennyttä aikaa.

– Kun suuren yrityksen uudet toiminnot, toimialat, ovat kehittyneet ja eriytyneet riittävän pitkälle, ne joutuvat etsimään itselleen sopivan työehtosopimuksen. Tai jos sellaista ei ole, sitten sille sektorille on kirjoitettava oma aivan uusi työehtosopimus.

Työtuomioistuimessa alkaa olla jo vakiintunutta oikeuskäytäntöäkin työehtojärjestelmän sirpaloitumisesta.

– Työtuomioistuimeen mennään kysymään, mitä työehtosopimusta yrityksen on noudatettava. Sovelletaanko jossakin yrityksessä koko teollisuusalaa koskevaa yleistä sopimusta vai jotakin sen kanssa kilpailevaa erityissopimusta?

UPM:n nykytilannetta Koskinen seuraa suurella mielenkiinnolla.

– UPM-kiistassa lienee kyse siitä, että koko valtakunnassa ei ole valmiina sellaisia erityisalojen työehtosopimuksia, jotka voisivat tulla sovellettavaksi Paperiliiton sopimuksen rinnalle ja joiden piiriin UPM voisi siirtyä. Siksi UPM vaatii Paperiliitolta entisen yhden sopimuksen tilalle liiketoimintakohtaisia uusia sopimuksia.

Paperiliiton ja UPM:n neuvottelupöydässä on nyt viisi liiketoiminta-alaa: sellu, tarrat, erikoispaperit, graafiset paperit ja biopolttoaineet.

Teollisuusliiton kanssa UPM on jo tehnyt sopimukset vanerin ja sahatavaran osalta.

Koskinen muistuttaa, että UPM kehittelee parasta aikaa uusia innovaatioaloja, kuten biokomposiitit ja biolääketieteen tuotteet.

– Tulevaisuudessa suurella todennäköisyydellä ollaan taas saman ongelman edessä kuin nyt: olemassa oleva työehtosopimus ei sovellu uuden liiketoiminnon tarpeisiin.

Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 15.2. kello 23:een saakka.

Lue lisää työmarkkinaneuvottelujen taustoista:

Source Link yle.fi