Banner Before Header

Urheilijan alkoholismi on yhä arka aihe – pesäpalloilija Mikko Kanalan vuosien rankka ryyppääminen päättyi vasta pohjalla, nyt ”hampaitakin naurattaa”

Harva alle kolmekymppinen on ehtinyt urheilla lajinsa huipulla, sairastua alkoholismiin ja ponnistaa jälleen pinnalle. Vimpelin Vetoa edustava pesäpalloilija Mikko Kanala on urallaan saavuttanut kymmenen SM-mitalia, kolme mestaruutta ja lukuisia henkilökohtaisia tunnustuksia.

Kuitenkin taustalla elämää on jo lukioajoista asti määritellyt alkoholi.

– Siinä juomisessa ei ole ollut mitään tolkkua oikeastaan ikinä. Aina kun ensimmäisen otti, se loppui siihen että taju oli kankaalla.

Viime vuosien aikana lähipiiri ja seurajohto yrittivät turhaan puuttua juomiseen.

Tarvittiin viranomaisen väliintulo, ennen kuin Mikko Kanala oli valmis myöntämään tarvitsevansa apua. Tästä väliintulosta Kanala kertoo jutussa myöhemmin.

– Se vaati konkreettisen pohjakosketuksen kohdallani, muuten sitä päätöstä en olisi pystynyt tekemään.

Mikko Kanalalta löytyy kolme SM-kultaa, viisi hopeaa ja kaksi pronssia. Hän oli myös etenijäkuningas vuosina 2014, 2015 ja 2018. Kuva: Elmeri Elo / AOP

Lukiopojan vapauden huumaa

Mikko Kanala syntyi ja kasvoi Keski-Pohjanmaalla Halsualla. Urheilullisen perheen esikoinen huomasi pian itsekin, että hänellä on pelisilmää ja lahjakkuutta erityisesti palloilulajeissa. Koulunkäyntiä motivoi tavoite päästä Vimpelin pesäpallolukioon.

Muutto omilleen 16 vuoden iässä toi vapauden, tunteen aikuisuudesta. Juominen lähti lapasesta jo tuolloin.

– Ei sitä siinä kaveriporukassa huomannut, kaikki käyttivät alkoholia aika runsaasti. Mutta kyllä tulppa kostutettiin siinä kohdassa.

Mikko Kanala on aina rakastanut kovaa fyysistä treeniä. Kului vuosia, ja lopulta nuoruus ja rautainen fysiikka eivät enää auttaneet.

– Silloin olin jo siinä iässä, että känneistä ei tahtonut enää palautua. Jouduin jäämään sängyn pohjalle kun oli treenejä ja pelejä.

Tuolloin 25-vuotiaan Mikon mielessä häivähti ajatus, että juomisessa saattaa olla ongelma. Hän hautasi ajatuksen nopeasti. Lopettamisyrityksiäkin oli, mutta ajatus alkoholismista sairautena oli etäinen.

– Siinä oli niin paljon juomatonta viinaa vielä jäljellä. Oli suoja päällä. Tuntui niin kaukaiselta se ajatus, että 25-vuotias ihminen ei voisi enää alkoholia ottaa.

Rattijuopumus pysäytti

Viime kesänä vuosia jatkunut alkoholin aiheuttama paha olo ja häpeä voimistuivat. Sitä Mikko Kanala lääkitsi juomalla lisää.

Ensimmäisen kerran ongelma paiskautui silmille kesän alussa, kun käsillä oli sarjan avausottelu Kempeleessä.

– Olin pari päivää törpötellyt enkä pelikuntoa nähnytkään. Sain ensimmäisen varoituksen.

Vimpelin vedon seurajohto ja joukkue kokoontuivat keskustelemaan tilanteesta. Hoitoa oli tarjottu jo useaan otteeseen, mutta vieläkään Kanala ei ollut siihen valmis. Joukkue kuitenkin halusi Kanalan jatkavan, sillä edellytyksellä, että hän sitoutuu yhteisiin pelisääntöihin.

– Olin heidän takiaan juomatta, en itseni taki. Kattila keräsi kuukauden päivät painetta ja sitten tuli yksi huonompi peli, se oli kuin lähtölaukaus.

Korkit aukesivat välittömästi ja juominen jatkui läpi yön. Aamulla Mikko lähti autolla hakemaan lisää juotavaa. Matkalla hänet pysäytti poliisi. Lukemat poliisin alkometrissä olivat Mikon sanoin järkyttävät, vaikka hän ei juopumukseltaan juuri muista tapahtumia.

– Se oli viimeinen niitti. Ajattelin että jos alkoholi saa aikaan sen, että en pysty tekemään järkeviä päätöksiä, niin juominen saa mun osalta loppua.

Valoa harmauteen

Heti tapahtuneen jälkeen olo oli lamaantunut. Maailma tuntui kaatuvan päälle ja päässä pyörivät monenlaiset, synkätkin ajatukset. Silti edelleen Mikko Kanala haki apua alkoholista ja juopotteli yhä, kun joukkueen lääkäri saapui Kanalan kotiin Seinäjoella.

Minnesota-hoidosta Lapualla oli puhuttu jo aikaisemmin.

– Joukkueen lääkäri kysyi, että joko Mikko olisit nyt valmis lähtemään Lapualle? Se tuli kuin apteekin hyllyltä, että nyt olen valmis lähtemään.

Mikko Kanala kertoo olleensa aina jääräpää, selviytyjä, jonka on vaikea ottaa apua vastaan. Kun hän sai lausuttua ääneen sen, ettei pärjää yksin, jokin muuttui heti. Vuosia jatkuneeseen harmauteen vilkahti valo.

Hän muistaa hetken, kun kuukauden kestänyt Minnesota-hoitojakso alkoi:

– Muistan sen päivän kun porteista astuin sisään, heti tuli turvallisempi olo. Sitä edeltävää on vaikea kuvailla, tuntui ettei itkukaan auttanut, se oli niin paska. Teki mieli kaivautua maan alle.

”Hampaita naurattaa”

Nyt Mikko Kanalalla on takana lähes puoli vuotta raittiutta. Edessä on elämänmittainen projekti. Siihen hän saa lähipiirinsä ohella yhä viikottain tukea ammattilaisilta.

Päivät ovat saaneet uuden, säännöllisen rytmin. Syksyllä aloitetut sähköalan opinnot tuntuvat omilta. Ennen huomaamatta jääneet arjen asiat riemastuttavat.

– Harva se päivä meinaa hampaita naurattaa. Aamuisin on mukava herätä, ei otsaa kiristä eikä ohimoa kolota.

Takana levollisin joulu vuosiin. Sen Seinäjoella asuva Mikko vietti Halsualla yhdessä tyttöystävänsä kanssa. Kuva: Birgitta Vuorela / Yle

Nyt myös ihmiset lähellä saavat ansaitsemansa huomion. Sitäkin viina verotti monella tavalla.

Kanala muistelee, miten muun väen pelatessa jouluna lautapelejä hänen teki vain mieli vaan olla nurkassa yksin, räplätä puhelinta ja suunnitella ryyppäämistä kavereiden kanssa.

– Muistan jouluja, kun teki viinaa mieli ihan helvetisti, mutta ei voinut ottaa. Mulla oli panta niin kireällä kuin olla voi.

Tyttöystävälleen Kanala kertoo todenneensa, että nyt takana on paras joulu aikoihin, oikealta tuntuva ja rauhallinen.

Vaikka takana on vaikea vuosi, Mikko kokee, että on parempi että alkoholismiin päästiin käsiksi nyt, eikä vuosikymmeniä myöhemmin. Silloin kärsijöitä voisi olla vielä enemmän.

Kanala haaveilee valmistuvansa sähköalan ammattilaiseksi ja omasta perheestä lapsineen.

– Liian isoa kakkupalasta en ole leikkaamassa. Opetellaan elämään. Silloin tahtomattakin tulevat hyvät asiat mukana.

Urheilijan alkoholismi on erityinen häpeä

Mikko Kanala haluaa kertoa tarinansa rohkaistakseen muita tekemään samoin. Taakka on liian raskas yksin kannettavaksi.

Erityisesti urheilupiireissä alkoholismi voi tuntua häpeälliseltä ja vaikealta puheenaiheelta, vaikka sama intohimo mikä ruoskii rajuu treeniin, voi ruokkia muitakin addiktioita.

– Liian vähän niistä puhutaan. Omallakin kohdalla oli häpeä ja tunne siitä, että menetän kasvoni.

Oletuksena on myös, että pääsarjatasoilla urheilu on tervehenkistä ja kurinalaista, vaikka esimerkiksi voittojuhlissa juhlajuomat liitetään myös julkiseen kuvaan.

Miten on mahdollista pelata huipulla ja ryypätä raskaasti? Sitä Kanala ihmettelee itsekin.

– Kyllä se karmealta kuulostaa jälkeenpäin, vaikka olen sen monta kertaa käynyt läpi.

Kanala muistaa pelit, joissa pelkäsi krapulassa, että sydän pysähtyy hetkenä minä hyvänsä.

– Olen erittäin kiitollinen Vimpelin vedolle, että ei ole potkittu pihalle. On uskottu siihen että haluan tehdä tälle asialle jotain.

Sitä vaihtoehtoa, jossa joukkueesta olisi tullut kenkää, Mikko Kanala ei halua edes ajatella.

– Suuri mahdollisuus on, että joisin nyt Torikeskuksen kulmilla pussikaljaa.

Mikko Kanalan urheilu-ura myös jatkuu Vimpelin Vedon riveissä. Tulevaisuuden haaveissa on vielä monia hyviä pelivuosia. Nyt 29-vuotiaana Kanala kokee olevansa elämänsä kunnossa, myös henkisesti. Enää ei tarvitse luikkia häntä koipien välissä.

– Nyt tuntuu, että annettavaa on enemmän kuin vuosiin.

Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit osallistua keskusteluun maanantaihin 3.1. kello 23:een saakka.

Source Link yle.fi