Urheilu-uransa päättänyt Topi Nättinen, 28, sai kaksi aivoinfarktia – raju kokemus opetti paljon, ja nyt hänellä on tärkeä viesti kaikille
27-vuotias mies. Asuu avopuolison kanssa. R1-ryhmän ajokortti. Pelannut jääkiekkoa ammatikseen kevääseen 2021 asti.
HUSin neurologian osaston potilaskertomuksen loppuarvio alkaa luettelolla, joka on kuin mikä tahansa yleinen kuvaus perusterveestä, hyväkuntoisesta alle kolmekymppisestä miehestä.
Alkoholia käyttää vähän. Ei tupakoi. Ei muita päihteitä. (…) Rasituksensieto hyvä.
Mutta kun katsoo, miksi potilas on joutunut hoitoon, pysähtyy.
Hoidon syy: aivoinfarkti.
Topi Nättinen oli 27-vuotias, kun sai aivoinfarktin. Tai itse asiassa kaksi infarktia. Nyt Nättinen haluaa kertoa kokemastaan, sillä hän toivoo sen auttavan muitakin näkemään asioita, joita me emme saisi jättää huomioimatta.
Kuudes joulukuuta, 2021
Itsenäisyyspäivän vietto sujui rauhallisesti. Nättinen oli avopuolisonsa kanssa istumassa iltaa ystävien luona. Seuraavana aamuna odottivat Jokerien alle 18-vuotiaiden joukkueen valmennushommat, joten alkoholia Nättinen ei nauttinut.
Kesken leppoisan illanvieton Nättinen huomasi, että hänen vasemman kätensä nimetön ja pikkusormi alkoivat puutua. Sitä kesti noin viidentoista minuutin ajan.
– Sanoin avovaimolle ja hänen parhaalle ystävälleen, että nyt minulla puutuu käsi. Mikähän tämä oikein on, hän kertoo ensimmäisestä oireestaan.
Nättisen puoliso kysyi välittömästi ystävältään, että voisiko kyseessä olla aivoinfarkti.
– Se on näin jälkeenpäin ajateltuna jotenkin hämmentävää, että hän kysyi heti tuota. Itse en ajatellut, että siinä voisi olla mitään sellaista. Peliuralla oli ollut kaikenlaisia puutumisia.
Vuonna 2014 nuorten maailmanmestaruuden voittanut, lähes 300 ottelua SM-liigassa pelannut Nättinen oli jääkiekkoilijan ammatissa tottunut elämään ja toimimaan erilaisten vaivojen kanssa. Usein pienemmät vaivat unohdetaan ja isommat hoidetaan ennen tärkeitä pelejä puudutuspiikeillä.
– Mutta jotenkin tunnisti, että se tuntui ihan erilaiselta kuin mikään aikaisemmin, Nättinen kertoo.
Arki jatkui kaikesta huolimatta tavalliseen tapaan. Valmentamista ja opintoja. Keväällä päättyneen jääkiekkouran jälkeen Nättinen oli aloittanut opiskelun. Tavoitteena on päästä valtiotieteelliseen tiedekuntaan.
Puutumisoireet toistuivat lähes joka päivä, mutta ne menivät nopeasti ohi.
– Välillä puutuminen tuntui ylempänä kädessä, ranteessa ja kyynärvarressa.
Hän kärsi myös univaikeuksista, ensimmäistä kertaa elämässään.
19. joulukuuta, 2021
Nättinen matkusti puolisonsa kera kotiseudulleen Jyväskylään. Kaikki oli valmista yhteiseen joulunviettoon lähisuvun kanssa.
Käden päivittäinen puutuminen jatkui. Uusia oireitakin ilmaantui.
– Kielen takaosa alkoi silloin puutua. Puhuminen tuntui välillä oudolta.
Jos Nättinen innostui, ääni alkoi väristä. Hän mietti, onko kyse jännityksestä vai mistä. Ongelmia oli erityisesti r-kirjaimen kanssa.
– Kävin hengailemassa jäähallilla kaverien kanssa. Ääni värisi puhuessa. Ajattelin, ettei minua voi mitenkään tällaisessa tilanteessa jännittää.
Hippoksen jäähalli on Nättiselle tuttuakin tutumpi paikka. Hän pelasi JYPissä juniorivuotensa ja nousi lopulta Jyväskylässä liigapelaajaksi.
Nättisen sormet tuntuivat koko ajan puutuneilta. Ulkopuolelta katsottuna hän vaikutti kaikkea muuta kuin normaalilta, terveeltä omalta itseltään.
– Ystävät sanoivat, että näytän todella väsyneeltä. Isäni oli minusta erityisen huolissaan.
Avopuoliso ihmetteli, miksei Nättiseen saanut kunnolla yhteyttä. Hän tuntui oudon etäiseltä.
Pari päivää ennen joulua Nättinen havahtui ensimmäistä kertaa kunnolla.
– Kävin kaverin kanssa Jyväskylän keskustassa lounaalla. Katsoin itseäni ravintolan vessan peilistä. Kasvot näyttivät ja tuntuivat oudolta. Ja ääni petti taas.
Nättinen soitti puolisolleen.
– Kerroin, että olo on nyt todella outo.
Hän yritti koko ajan keksiä selityksiä tuntemuksilleen. Kahdenkymmenen asteen pakkanen, puuduttiko se kasvoja?
22. joulukuuta, 2021
Nättinen matkusti bussilla Jyväskylän keskustasta avopuolison vanhempien luokse. Joulu oli määrä viettää siellä.
– Mietin bussissa, että onpas hyvä kun on tämä maski päässä, etteivät muut näe, miltä näytän.
Joulu alkoi juuri niin kuin joulu Suomessa alkaa. Jutustelua, saunomista, ruokailua. Kaikki sujui rauhallisesti, vaikka puutumisoireet eivät hellittäneet. Niihin alkoi jo tottua.
– Noin kahdeksan aikaan huomasin, etten pysty enää hymyilemään. Vasen ylähuuli ei noussut mihinkään. Silmää kiristi.
Nättinen ei silti tehnyt vieläkään asiasta sen suurempaa numeroa.
– Kymmeneltä oltiin menossa nukkumaan. Silloin sanoin avopuolisolleni, että katso nyt kasvojani. Toinen puoli ei nouse, kun yritän hymyillä.
Nyt oli jo pakko tehdä jotain. Eli soittaa sairaalaan.
Minkäänlaista pelkoa Nättinen ei tuntenut. Oli vain outoja, selittämättömiä oloja ja oireita.
Sairaalan viesti puhelimessa oli selvä. Ambulanssi tulee välittömästi paikalle.
Kului viisi minuuttia ja ensihoitaja tutki jo Nättistä.
– Vastailin ambulanssin ensihoitajalle ihan mitä sattuu. En vieläkään tiedä, mitä heille sanoin.
Nättiselle kerrottiin, että oireet viittaavat aivoinfarktiin, mutta ihmetystä herätti, että hänen ikäisellään infarktin mahdollisuus pitäisi olla häviävän pieni.
Jyväskylän keskussairaalassa tehtiin kaikki mahdolliset tutkimukset ja testit.
– Olin päivystyksessä noin yökahteen asti. Sitten minut siirrettiin neurologiselle osastolle.
Hän pystyi yllätyksekseen nukkumaan. Aamulla hänet herätettiin.
– Greyn anatomiaa kun on televisiosta katsonut, niin se kohtaus oli kuin suoraan sieltä. Lääkäri ja kaksi muuta henkilöä tulivat sänkyni viereen ja kertoivat, mistä on kyse.
– Sinulla on kaksi aivoinfarktia.
Kaksi aivoinfarktia. Alle 30-vuotiaalla. Juuri urheilu-uransa päättäneellä, hyväkuntoisella ja terveellä miehellä. Voisi kuvitella, että tuollaisen kuuleminen olisi shokeeraavaa.
Nättinen tunsi kuitenkin olonsa helpottuneeksi.
– Se oli vähän samanlainen tunne kuin urheilu-uralla, kun sai diagnoosin jostain vammasta, Nättinen muistelee tuota hetkeä.
Sairaanhoitaja antoi sen jälkeen tiukat ohjeet.
– Älä mene googlaamaan. Älä missään tapauksessa etsi tietoa netistä. Kysy meiltä.
”Henkisesti oli jopa helpottunut olo”
Mistä aivoinfarktit johtuivat? Se piti selvittää seuraavaksi.
– Olenko riskyhmää? En. Onko perussairauksia? Ei. Perinnöllisiä sairauksia? Ei. Poltatko? En. Juotko? En. Olinko sairastanut koronan? En ollut. Eikä tapahtunut liittynyt mitenkään koronarokotteisiinkaan. Se kävi nopeasti selväksi.
Nättiselle kerrottiin, että hänet pitää siirtää yliopistolliseen sairaalaan. Joko Kuopioon tai nykyiseen kotikuntaansa Helsinkiin. Päätös oli helppo. Ambulanssikyyti lähti kohti Helsinkiä.
– Rajoitusten mukaan ja rauhassa ajeltiin.
Helsingin Meilahdessa Nättinen odotteli hetken vuodepaikkaa. Hän tunsi edelleen olevansa huomattavan väsynyt.
– Mutta henkisesti oli jopa helpottunut olo. Pääsin hoitoon ja tiesin, että nyt tehdään kaikki tarvittavat tutkimukset. Näin, miten pirun hyvää huolta minusta koko ajan pidettiin.
Seuraavan yön Nättinen vietti yksin valtavan kokoisessa huoneessa.
– Olin tehovalvontahuoneessa. Minua valvottiin kameroiden avustuksella. Antureita oli joka paikassa kiinni. Yöllä minua käytiin katsomassa useamman kerran. Siinä tuntui aluksi, että tämä on nyt vähän liikaa. Tajusin kyllä pian, että näinhän tämä pitääkin hoitaa.
Jouluaatto, 2021
Topi Nättinen kertoo rakastaneensa joulua aina. Ja tämä joulu oli ensimmäinen, jolloin hän ei pelannut jääkiekkoa.
Uran aikana joulupäivänä lähdettiin valmistautumaan tapaninpäivän peliin. Kerrankin olisi saanut olla pyhät rauhassa.
Nyt Nättinen vietti joulun Meilahden sairaalassa.
– Jouluaattona tuli se fiilis, että maailma on aika ihmeellinen paikka. Mitä tahansa voi käydä. Harmittihan se, tietysti. Mutta siinä ympäristössä ei joulua liiemmin tullut ajatelleeksi. Ruoka oli ainoa, joka muistutti joulusta. Tarjolla oli muistaakseni kinkkua ja joitain laatikoita. Oma vointi oli se, mitä siinä ehti eniten miettimään.
Aluksi Nättiseltä oli valvontahuoneessa kielletty kaikkien laitteiden käyttö. Kun hän sai puhelimen käteensä, välitti avopuoliso läheisten reaktiot ja terveiset.
– Avopuoliso oli ainoa, jonka kanssa kommunikoin sairaalasta. Kerroimme tilanteesta vain perheelle ja lähimmille ystäville. Kaikki olivat järkyttyneitä, huolissaan, hämillään. Se oli pysäyttävä tilanne myös heille.
Epäusko yhdisti kaikkia. Eihän tuollaista voi noin nuorelle ja terveelle tapahtua.
– Minulle kerrottiin, että Keski-Suomessa on vuoden aikana alle viisi tällaista tapausta, siis alle 30-vuotiasta aivoinfarktipotilasta, Nättinen sanoo.
Vaikka läheiset eivät päässeet tapaamaan Nättistä, hän sai heistä voimaa.
– Silloin tiesin, että nämä ihmiset ovat juuri heitä, jotka ovat minulle kaikkein tärkeimpiä. Se tunne tuli suoraan sydämestä. Näki, keitä tässä elämässä eniten tarvitsen.
Avopuoliso matkusti jouluaattona katsomaan Nättistä Helsinkiin.
– Tunnin ajaksi. Sen pidempään en siinä tilanteessa jaksanut. Ja vierailuja oli muutenkin rajoitettu koronan takia.
Nättinen pääsi myöhemmin jouluaattona osastohoitoon, jossa hän toipui vuoden loppuun asti.
– Siellä alkoi hurja väsymys. Päätä särki ihan helvetisti, jos vähänkään jutteli ihmisten kanssa tai kävi vessassa. Söin ja nukuin, en tehnyt mitään muuta.
Toimintaterapia alkoi. Kuntoutuminen sujui hyvin.
– Olo oli tasainen. Pikkuhiljaa vasen puoli huulesta alkoi nousta. Suonensisäinen kortisoni helpotti oloa.
Lääkärit yrittivät edelleen löytää syyn siihen, mistä infarktit olivat johtuneet.
– Se tulee jäämään mysteeriksi. Verisuonitulehdus aiheutti infarktin, mutta mikä aiheutti tulehduksen, sitä ei tiedetä.
Nättinen sai vuodenvaihteen jälkeen luvan palata asteittain normaaliin elämään. Toimintaterapia jatkui, vointia tutkittiin säännöllisesti. Magneettikuvaukset ja neuropsykologia tulivat tutuiksi.
Hän syö loppuelämänsä ajan verenohennuslääkettä, mutta toipuu infarkteista normaalikuntoon. Opinnot, valmentaminen ja työt jääkiekkoasiantuntijana jatkuvat.
Toukokuu 2022
Topi Nättinen istuu helsinkiläisessä lounasravintolassa. Hän on juuri kertonut kaiken kokemansa.
– Nyt kun tästä puhuu, niin havahtuu, kuinka iso juttu se onkaan ollut. Että onko tuo kaikki tapahtunut minulle. Jollain tasolla sen käsitteleminen on varmasti itselläni vielä kesken.
Nättinen on käynyt terapiassa, jossa on luonnollisesti puhunut myös infarkteistaan.
– Helmikuun lopulla, kun terapeutti kysyi, että miten voin, niin romahdin ja murruin ihan täysin. Minulle, kuten varmasti kaikille, hallitsemattomat ja ennustamattomat kriisit ovat sellaisia, joiden käsitteleminen vie aikaa.
Terapeutin kanssa hän on kerrannut viime joulun hetkiä. Kokemuksia on helpompaa suhteuttaa ja analysoida, kun tapahtumista on kulunut aikaa.
– Kävimme läpi sitä, kun olin sairaalassa osastolla. Siellä oli vain yli 60-vuotiaita ihmisiä. Silloin jouduin kohtaamaan sen ajatuksen, että olen väärässä paikassa. En kuulu tänne. Ja samalla tajusin, että olisin voinut kuolla.
Nättinen lopettaa puhumisen ja miettii pitkään.
– Kuinka pienestä elämäni olikaan kiinni. Ja mitä kaikkea voikaan tapahtua. Välillä, kun arki tuntuu pyörivän liian kovaa, eikä saa oikein otetta asioista, niin tajuaa, että täytyy antaa aikaa omille ajatuksille, puhua niistä avoimesti. Ettei koko ajan ryntää suorittamaan jotain seuraavaa asiaa.
Nyt päästään siihen, miksi Nättinen haluaa kertoa avoimesti rankoista kokemuksistaan.
– Haluan puhua tästä kaikesta, jotta me uskaltaisimme yhä enemmän kohdata itsemme, omat vaikeutemme, antaisimme luvan surra, kun sellaiselle on tarvetta. Myös surulle ja kriiseille pitää antaa elämässä aikaa.
– Ei tarvitse tietenkään koko maailmalle kailottaa ongelmiaan, mutta ei saa padota vaikeuksia. Niiden pitää antaa tulla, jotta ne voi käsitellä. Tunteiden ja tuntemusten eteen ei saa rakentaa muuria.
Huippu-urheilija oppii tuntemaan hyvin kehonsa. Sen parhaat puolet ja puutteet. Nättinen sanoo jääkiekkoilijana tarkkailleensa koko ajan herkeämättä fyysistä vointiaan.
– Mutta en lopulta koskaan todellisesti kuunnellut niitä tuntemuksiani. Tämän kokemuksen myötä olen oppinut kuuntelemaan itseäni.
Siinä on seuraava viesti, jonka Nättinen haluaa välittää kaikille.
– Olkaa kiinnostuneita terveydestänne. Kun tulee joku outo tuntemus, ei tarvitse välttämättä heti lähteä sairaalaan, mutta omia alitajuisia intuitioitakin kannattaa kuunnella.
Pysähtymisen tärkeys. Kliseinen hetkessä eläminen. Siitä tuli Nättiselle totta.
– Kannattaa välillä elämässä pysähtyä miettimään, että mikä tässä oikeasti on tärkeää. Ongelmien määrä on jotenkin vakio, seuraava stressin aiheuttaja tulee aina. Mutta on tässä vähän oppinut panemaan asioita tärkeysjärjestykseen. Ehkä osaan aavistuksen paremmin elää siinä kuuluisassa hetkessä.
Nättinen sanoo olevansa kiitollinen. Tietysti. Hän arvostaa yhä enemmän terveyttään, mutta samalla muistuttaa konkreettisten tekojen merkityksestä.
– Kiitollisuus jokaisesta päivästä… se ei ole välttämättä konkretiaa. Konkretiaa on se, että uskaltaa puhua vaikeuksista. Ja jos sen uskaltaa tehdä, saattaa jonain päivänä olla vähän enemmän voimavaroja.
Konkreettiset kiitokset Nättinen on osoittanut paitsi läheisilleen myös sairaaloiden henkilökunnalle.
– Kiitin kaikkia hoitajia, jotka auttoivat minua. He tekevät niin tärkeää työtä, ja vielä pienellä palkalla. Oli koskettavaa, kuinka hyvin he minusta huolehtivat. Kuten tietysti lääkäritkin, jotka joka päivä jaksoivat olla kiinnostuneita voinnistani.
Julkinen terveydenhuolto teki Nättiseen vaikutuksen.
– Ihan kaikki selvitettiin, ihan kaikki tutkittiin. Tietysti, koska tapaukseni oli niin harvinainen. Mutta silti… Siitä tulee sellainen olo, että…
Nättinen pysähtyy, nielaisee ja vetää syvään henkeä.
– Tekisi mieli mennä sinne vielä uudestaan kiittämään kaikkia.
Lue myös: