Uteliaisuus kärsii yhä kielteisestä leimasta, vaikka sitä arvostetaan jo työelämässäkin – naapurin asioiden nuuskiminen ei kuitenkaan ihmistä kehitä

Uteliaisuus on aliarvostettu ja vähän tutkittu ominaisuus, vaikka se on pohja oppimiselle ja elintärkeää ihmiselle ja ihmiskunnan kehitykselle. Näin sanoo aiheesta kirjan kirjoittanut kokkolalainen kasvatustieteilijä, professori Juha T. Hakala.

– Uteliaisuus on ollut kautta aikojen ominaisuus, joka auttaa meitä pysymään hengissä. Se on jopa elinehto sille, että tiedonhaun avulla pystymme saamaan selville asioita, jotka ovat meille vaarallisia tai uhkaavat henkeämme, sanoo Hakala.

Sairauksien voittaminen, ihmiskunnan suuret keksinnöt, teknologian kehitys, tieteet ja taiteet – kaiken taustalla on suurelta osin uteliaisuus.

Toisaalta kyseessä on niin arkinen ja lähellä oleva asia, ettei sitä ole hoksattu nostaa tutkimuksen kohteeksi. Perustarpeiden hoitamisen jälkeen jäävästä ajasta iso osa kuluu Hakalan mukaan uteliaisuuden tyydyttämiseen.

– Arjesta menee paljon aikaa vaikkapa hintatietojen tutkimiseen tai aluevaaliehdokkaan etsintään. Huomaamattamme vietämme paljon aikaa asioiden äärellä uteliaisuuden siivittämänä, sanoo Hakala.

Uteliaisuus kertoo innosta oppia

Uteliaisuuden merkitykseen on kuitenkin havahduttu myös työelämässä, ja sitä saatetaan jopa painottaa rekrytoinneissa. Lisäksi on tutkittu uteliaisuuden yhteyttä terveyteen ja havaittu, että uteliaat ovat usein hyvinvoivia ja virkeitä.

Hakala vakuuttui aihetta kirjaa varten tutkiessaan uteliaisuuden arvosta.

– On se niin iso ja arvokas asia, että on meillä kummallisemmissakin oppituoleja yliopistoissa. Tähän maahan Kaivattaisiin yksi uteliaisuuden professuuri, sanoo kasvatustieteilijä ja filosofi Juha T. Hakala, Jyväskylän yliopiston professori ja Oulun yliopiston dosentti.

Uteliaisuus on ihmisessä jo syntyessä: vauva pyrkii kaikin tavoin saamaan tietoa maailmasta, johon on putkahtanut. Mitä enemmän lapsi kehittyy, sitä jäsentyneempää on hänen tiedonsaannin tarpeensa.

– Lapsen miksi-kysymyksiin pitäisi koettaa jaksaa vastata, vaikka kysymyksiä tulee väsyttävällä tahdilla, sillä taustalla on oppimisen into, sanoo Hakala.

Naapurikyttäys ei silti aja ihmiskuntaa eteenpäin

Uteliaisuuteen liittyy kuitenkin usein kielteinen kaiku. Siihen on Hakalan mukaan kulttuurihistoriallinen selitys: läntinen kirkko näki Raamatun kertomuksen kielletyn hedelmän poimimisesta osoittavan, että uusi tieto ja uteliaisuus ovat pahasta, ja näin ajateltiin keskiajan loppuun asti.

Vasta 1600-luvun alussa alettiin nähdä, että uutta tietoa voi käyttää myös elämän olosuhteiden parantamiseen.

Toki uteliaisuutta on myös ei-toivottua ja epähienoa sorttia, kuten naapurin asioiden juoruilu. Voittopuolisesti ominaisuus on kuitenkin Hakalan mukaan ehdottoman positiivinen: sen varaan rakentuu tärkeitä asioita lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta uteliaisuus on tärkeää myös aikuisena.

Silti sitä on jaettu epätasaisesti.

– Toisiin maustemitalla ja toiselle kauhalla tai jopa lapiolla.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun maanantaihin 3.1. kello 23:een saakka.