Banner Before Header

Vanhemmat nauroivat kun B:n paperit kirjoittanut Arhi kertoi hakevansa lääkikseen

Pomminvarma kevään merkki ovat koulujen kevätjuhlat ja joidenkin opiskelijoiden kohdalla lukioiden päättyminen.

Yleislääketieteen erikoislääkäriä Arhi Esansaarta, 43, vaivaa se, että mediassa usein uutisoidaan vain niistä tarinoista, joissa lukiosta valmistunut nuori on kirjoittanut niin ja niin monta laudaturia.

Hänen oma urapolkunsa alkoi hyvin toisenlaisissa merkeissä – siksi hän haluaa muistuttaa nuoria siitä, että myös vaatimattomilla arvosanoilla voi päästä pitkälle.

Ei ollut motivaatiota, en tiennyt mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa tai ylipäätään elämässä.

Pohjois-Helsingissä Suutarilan lukiosta ylioppilaaksi vuonna 1997 kirjoittanut Esansaari muistelee koulun sujuneen melko rimaa hipoen.

– Äidinkieli oli B, englanti B, ruotsi A, reaali A ja lyhyt matikka oli E.

B eli lubenter approbatur ja A eli approbatur ovat alimmat hyväksytyt ylioppilastutkinnon kokeiden arvosanat. Esansaari muistelee, ettei ollut koulussa kummoinenkaan oppilas.

– Ei ollut motivaatiota, en tiennyt mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa tai ylipäätään elämässä.

Arhi kertoo vanhempiensa nauraneen, kun hän kertoi hakevansa opiskelemaan lääkikseen.

– Jälkeenpäin kun olen miettinyt, niin kyllä silloinkin meillä oli lukiossa opinto-ohjausta, joka ei tosin ollut pakollista tuolloin eikä kukaan tuntunut koulun puolelta välittävän jatko-opinnoista tai elämän suunnittelusta lukion jälkeen.

Hän kaipaisi lukioon enemmän konkretiaa eri aloista, jotta jatko-opiskelujen suunnittelu olisi helpompaa.

– Olisi hyvä, jos lukiolaiset valitsisivat muutaman kiinnostavan alan ja kävisivät seuraamassa ammattiryhmän työtä, vaikka edes vain yhden päivän, jotta voisi saada edes ohuen käsityksen siitä, mitä se työ itsessään pitää sisällään ja mitä ehkä haluaisi lukion jälkeen tehdä.

Helsingin kaupungilla päihdepalveluissa eli päihdelääkärin työtehtäviä hoitava Esansaari tietää, että lukioissa käydään välillä esittelemässä eri ammatteja.

– Ne esittelyt ovat usein Powerpoint-esityksiä tai muuta teoriaa, joista ei välttämättä jää kaikille nuorille hirveästi mieleen.

Vaatimattomien paperien jälkeen Esansaari pääsi opiskelemaan ammattikorkeakouluun taloushallinnon linjalle.

– Tein tradenomin töitä kaksi vuotta, kunnes kaverini myötä innostuin hakemaan lääkikseen ja unelmoimaan ylipäätään siitä, että minusta voisi oikeasti tulla jonain päivänä lääkäri.

Innostus oli kova, vaikka hän oli käynyt lukiossa vain kaksi fysiikan kurssia ja lyhyen matematiikan E:n paperitkaan eivät olleet mikään varmin ponnahduslauta lääketieteen opiskeluun.

Myös vanhempien suhtautuminen oli kaikkea muuta kuin kannustava.

– Vanhempani nauroivat, kun ilmoitin hakevani lääkikseen.

– Toki se on jossain määrin ymmärrettävää, kun ottaa huomioon aiemman koulumenestykseni ja motivaationi opiskeluun.

Vanhempien ensireaktiosta huolimatta Esansaari päätti sinnikkäästi hakea lääketieteelliseen. Hän pääsi lopulta kolmannella yrittämällä opiskelemaan hammaslääketieteen puolelle, mutta halusi hakea kuitenkin vielä opiskelemaan yleislääketiedettä.

Itseään ruokkiva negatiivinen kierre aiheuttaa helposti sen, että ei itsekään uskota omiin mahdollisuuksiin.

Lopulta hän pääsi Oulun yliopistoon.

– Sisäänpääsyä ei varsinaisesti helpottanut se, että valtaosa pääsi lääkikseen ylioppilastodistuksen tai siitä saatavien lisäpisteiden perusteella ja vain pieni osa pelkän pääsykokeessa menestymisen perusteella.

– Itse kuuluin noin kymmenen opiskelijan kiintiöön, joka pääsi pelkällä perinteisellä pääsykokeella ilman mitään valmiita lisäpisteitä.

Arhi Esansaari toivoo yhteiskunnalta armollisuutta nuoria kohtaan arvosanojen määrittämässä suoristuskeskeisessä ajassa.

Kun Esansaaren opiskelupaikka varmistui, muuttui vanhempienkin suhtautuminen.

– He olivat sitten niin ylpeitä ja kertoivat asiasta kaikille tutuille.

Esansaari opiskeli lääkiksessä perusopinnot vuosina 2007–2013. Pian sen jälkeen hänellä diagnosoitiin ADD, joka on yksi ADHD:n eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön kolmesta ilmenemismuodosta.

– Diagnoosi oli helpotus, sillä ymmärsin sen myötä, miksi opiskelu ja asioiden oppiminen oli aiheuttanut minulle niin paljon haasteita.

– Kun koulussa ei kiinnostanut lukea, niin sitä pidettiin välinpitämättömyytenä ja laiskuutena.

Hän toivoisi, että nuoriin suhtauduttaisiin nykyistä armollisemmin. Suorituskeskeisyys on hänestä vanhanaikaista.

– Kannustus tulee pitkälti arvosanojen pohjalta ja se voi aiheuttaa jo itsessään alisuoriutumista niiden osalta, jotka eivät saa hyviä arvosanoja eivätkä sitä kautta kannustusta.

– Itseään ruokkiva negatiivinen kierre aiheuttaa helposti sen, että ei itsekään uskota omiin mahdollisuuksiin.

Lääketieteellisen perusopintojen jälkeen vielä yleistieteen erikoislääkäriksi opiskellut Esansaari toivookin, että lukiossa ja yleisesti kouluissa huomioitaisiin enemmän opiskelijoiden vahvuuksia ja temperamentteja eli yksilöllisyyttä.

– Jollekin voi olla tosi kova juttu se, että pääsee raahautumaan edes fyysisesti kouluun, eikä sitä sovi vähätellä.

Hän haluaakin jakaa tarinansa, jotta voisi valaa uskoa nuoriin.

– Ihan hyvin olen elämässä pärjännyt, vaikka ei ollut useampaa laudaturia.

Auroran sairaalassa työskentelevä Esansaari kaipaisi lukioon enemmän konkretiaa eri aloista, jotta jatko-opiskelujen suunnittelu olisi helpompaa.

Hän muistuttaa osaamista olevan monenlaista ja arvosanojen mittaavaan vain yhdenlaista osaamista.

– Ei kannata jäädä tuijottamaan liikaa arvosanoja tai kuunnella sitä, että ”susta ei ole mihinkään”.

– Suorituskeskeisessä ajassa ei tunnuta muistavan, että ihmiset myös kypsyvät eri tahtia. Toisilla opintomenestykseen voivat vaikuttaa erinäiset asiat, esimerkiksi neuropsykiatriset haasteet, jotka jäävät valitettavan usein hoidon ja tuen ulkopuolelle.

Oletko sinä menestynyt hyvin opiskelu- tai työelämässä kehnosta koulumenestyksestä huolimatta? Kerro tarinasi osoitteeseen miikka.kaskinen@is.fi.

Source Link is.fi