Banner Before Header

Viikinkiajan sarvikypärät ovat pötyä mutta pronssikaudella totta – kertovatko ne Välimeren ja Pohjolan suorasta merireitistä 3 000 vuotta sitten?

Maailmassa on yksi ainoa viikinkiaikainen kypärä, joka on saatu restauroitua kokonaiseksi. Norjasta Gjermundbusta löydetyssä kypärässä ei ole sarvia. Sellaisista eivät todista myöskään muualta löydetyt kypärien kappaleet.

Viikinkiaikaisia kypärälöytöjä on ylipäätään niin vähän, että jotkut tutkijat epäilevät jopa, mahtoivatko viikingit kypäriä juuri käyttääkään.

Viikinkien sarvikypärän keksijänä pidetään saksalaista taiteilijaa Carl Emil Dopleria, joka puvusti Richard Wagnerin Nibelungin sormus -oopperasarjan 1870-luvulla.

Dopler tuli luoneeksi Pohjolan soturien päähän sitkeän stereotypian, jolla ei ole mitään todellisuspohjaa. Hän osui kuitenkin himpun verran oikeaankin, tosin runsaat puolitoista vuosituhatta pieleen.

Praehistorische Zeitschrift (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistussa tanskalaisessa tutkimuksessa on ajoitettu kaksi Tanskasta Viksøn suosta 1940-luvulla löytynyttä sarvikypärää pronssikaudelle, noin vuodelle 900 ennen ajanlaskumme alkua.

– Populaarikulttuurissa Viksøn kypärät yhdistettiin pitkään viikinkeihin. Se on hölynpölyä. Ajatus sarvista on peräisin pronssikaudelta ja jäljitettävissä muinaiseen Lähi-itään, sanoo tutkimusartikkelin pääkirjoittaja, Aarhusin yliopiston arkeologi Helle Vandkilde.

Tutkijat esittävät hypoteesinaan, että samanlaisten kypärien löytyminen Sardiniasta, Etelä-Espanjasta ja Skandinaviasta tarkoittaa aiemmin tuntematonta merireittiä, joka kulki Atlantin reunaa Välimereltä suoraan Skandinaviaan.

Vasemmalla toinen Viksøn kypäristä, oikealla 1700-luvulla Grevensvængestä Etelä-Sjællandista löytynyt patsas. Tutkimusaineistossa oli kaikkiaan noin 50 löytöä Tanskasta ja Etelä-Ruotsista. Enten sarvikypäriä on kuvina kallioissa. Kuva: Tanskan kansallismuseo

Muotokielensä perusteella Viksøn kypärien arveltiin olevan peräisin pronssikauden loppua myllertäneiltä vuosisadoilta. 1000-luvulla ennen ajanlaskumme alkua Skandinaviassa alkoivat isot poliittiset ja uskonnolliset muutokset, jotka näkyvät esinelöydöissä.

Viksøn kypärissä ne ovat selviä, mutta ajoitus pystyttiin varmistamaan vasta, kun Moesgaardin museon arkeologi Heide Wrobel Nørgaard ryhtyi ottamaan uusia, yksityiskohtaisia valokuvia kypäristä.

Hän havaitsi toisen sarvessa pienenpieniä merkkejä mustasta mönjästä, kenties koivutervasta, jolla sarveen oli liimattu sulkia. Orgaanisesta aineesta oli mahdollista tehdä radiohiiliajoitus.

– Muotokieli on kronologiassa usein hyvä ensimmäinen askel, mutta absoluuttisten ajoitusten saaminen on erittäin tärkeää. Nyt tiedämme, että kypärät kätki suohon noin vuonna 900 eaa. kenties joku, joka seisoi puisella lavalla, Vanskilde sanoo LiveScience (siirryt toiseen palveluun)-sivustolla.

Suosta on löytynyt merkkejä mahdollisesta lavasta, jonka päällä seremonia suoritettiin.

Viikinkiaikaa elettiin rautakauden lopulla, 800-luvulta 1000-luvulle. Pohjolan pronssikausi on ajoitettu 1700-luvulta 500-luvulle eaa.

Ensimmäinen kypärä yllätti turpeennostajan Viksøssä Sjællandin saarella 80 vuotta sitten. Alueen arkeologisissa kaivauksissa kypärälle löytyi lähes identtinen kaksonen.

Kypäriä koristavat petolinnun nokka ja silmät. Häränsarvet ovat pitkät ja kaartuvat. Kypäristä on pääteltävissä myös, että niitä koristeltiin sulilla, ehkä jopa hevosenharjalla.

Sotisopaan kypärät eivät voineet kuulua. Taistelijan päässä ne olisivat olleet kömpelöitä ja pelkästään haitaksi. Ne olivat symboliikkaa, eivät käyttöesineitä.

Sardinian saarelta ja Iberian niemimaan eteläosista on löydetty kalliopiirroksia ja pieniä pronssihahmoja, joilla on lähes täsmälleen samanlaiset sarvikypärät kuin Viksøn suosta ja Skandinaviassa kalliokuvista löydetyt päähineet.

Ei vai sarvien pituus, vaan myös niiden asento ja taivutuskulmat ovat lähes identtisiä, tutkimuksessa todettiin. Itse hahmoissa sen sijaan on paikallisia variaatioita.

Sarvien sanoma niin reitin alku- kuin loppupäässä oli sama: näyttävällä päähineellä osoitettiin henkilökohtaista ja mahdollisesti myös ryhmän valtaa, joka oli saatu jumalilta, sanoo Vandkilde. Vielä pidemmät juuret sarvilla on Lähi-itään.

Soturikuninkaiden patsaita Välimereltä. Enkomista Kyproksesta tehdyt löydöt on ajoitettu 1100-luvulle eaa. Kuva: Gianni Dagli Orti / Shutterstock / AOP

Ihmiset ovat käyneet kauppaa kivikaudelta asti, myös kaukokauppaa. Kivikauden Suomelta puuttui piikivi, pronssikauden Pohjolalta kupari ja tina.

Pronssin raaka-aineiden kauppareitit näyttävät kuitenkin olleen pitempiä kuin on aiemmin ajateltu, ja aatteet ovat matkustaneet metallien ohessa, tutkijat päättelevät.

Millä perusteella he sitten olettavat, että kauppatavara tuotiin aiemmin tuntematonta tuhansien kilometrien merireittiä pitkin?

Heidän todisteenaan ovat juuri sarvikypärät. Ne ovat liian samanlaisia, jotta heidän mielestään olisi uskottavaa, että sekä Välimerellä että Skandinaviassa olisi sattumalta saatu samoihin aikoihin aivan sama idea.

Vastaavien löytöjen puuttuminen matkan varrelta puolestaan kyseenalaistaa kolmannen vaihtoehdon, idean asteittaisen leviämisen Alppien yli kohti pohjoista, he perustelevat.

Siihen tosin toiset arkeologit ovat esittäneet vastaväitteen: Jos sarvet olivat vastustamaton uutuus vallanpitäjille, toki he olisivat iskeneet siihen silmänsä muuallakin? Kai pitkän merireitin varrella sentään oli pakko maissa poiketa? kysyy saksalaisen Göttingenin yliopiston arkeologi Nicola Ialongo Science-lehden verkkosivulla.

Kysymys kertoo arkeologialle tyypillisestä pulmasta: Jos löytöjä ei ole, eikö mitään löydettävää ole koskaan ollutkaan?

Lopuksi vielä se oikeanlainen viikinkiajan kypärä, mannekiinina Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa. Kuningas sai sarvettoman kypärän päähänsä, kun hän ja kuningatar Silvia avasivat Tukholman Vikingaliv-keskuksen vuonna 2017. Kuva: Jari Kantola / Stella Pictres / AOP

Lue myös:

Source Link yle.fi