<\/div>\n

Tiistaina<\/span>, toukokuun 24. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kello 19.13 seiv\u00e4shypp\u00e4\u00e4j\u00e4 <\/span>Eemil Hallikaisen<\/a>, 18, maailma pys\u00e4htyi. Kaikki testituloksensa talven j\u00e4ljilt\u00e4 remontoineen nuorukaisen harjoitushyppy meni pitk\u00e4ksi lyhyell\u00e4, vain 4,5 metrin mittaisella patjalla.<\/span><\/p>\n

Isommilla areenoilla patjat ovat kuusimetrisi\u00e4. Kaavin idyllinen yleisurheilukentt\u00e4 nyt vain sattuu olemaan v\u00e4h\u00e4n pienempi areena.<\/span><\/p>\n

Hallikainen laskeutui hyppyns\u00e4 aivan patjan takareunaan ja paiskautui siit\u00e4 rajusti p\u00e4in juoksurataa. Takaraivon vasen puoli otti iskun vastaan.<\/span><\/p>\n

<\/div>\n

Ensimm\u00e4isen\u00e4 paikalla oli valmentaja <\/span>Pasi Pitk\u00e4nen<\/a>. H\u00e4n soitti v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti h\u00e4t\u00e4keskukseen ja pyrki ohjeiden mukaan huolehtimaan siit\u00e4, ett\u00e4 Hallikaisen henki kulkee. Korvasta valui juoksuradalle noronaan verta.<\/span><\/p>\n

<\/div>\n

\u2013 Kyll\u00e4 min\u00e4 ehdin monta kertaa mietti\u00e4, voiko tuosta en\u00e4\u00e4 selviyty\u00e4 ja jos voi, niin millaisessa kunnossa sen j\u00e4lkeen on, Pitk\u00e4nen huokaa reilut kaksi kuukautta my\u00f6hemmin.<\/span><\/p>\n

<\/div>\n

Ambulanssi saapui seitsem\u00e4ss\u00e4 minuutissa.<\/span><\/p>\n

\u2013 Eemil ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt puhetta, kun ambulanssi saapui. Henkil\u00f6kunta yritti esimerkiksi silm\u00e4ripsest\u00e4 h\u00e4rn\u00e4t\u00e4, ett\u00e4 reagoiko kosketukseen. Reagoi se, is\u00e4 <\/span>Mikael Hallikainen<\/a> kertoo.<\/span><\/p>\n

<\/div>\n

Lue lis\u00e4\u00e4:<\/span> <\/span>Suomalainen seiv\u00e4shyppylupaus loukkaantui vakavasti harjoituksissa tapahtuneessa onnettomuudessa \u2013 \u201dNukutettuna tehohoidossa\u201d<\/a><\/p>\n

<\/div>\n

\u201dKallo<\/span> halakes\u201d, saattaisi satunnainen kyl\u00e4n mies todeta tapahtuneesta, kun Pohjois-Savon it\u00e4isiss\u00e4 osissa liikutaan. Kansanomaisesti ilmaistuna juuri n\u00e4in my\u00f6s k\u00e4vi.<\/span><\/p>\n

Yhdeks\u00e4n viikkoa my\u00f6hemmin Eemil Hallikainen auttelee valmentajaansa nuorempien seiv\u00e4shyppyjunnujen kaitsemisessa. T\u00e4n\u00e4 tiistaina h\u00e4n on ajanut tutun reitin urheilukent\u00e4lle polkupy\u00f6r\u00e4ll\u00e4 ensimm\u00e4isen kerran onnettomuutensa j\u00e4lkeen.<\/span><\/p>\n

<\/div>\n

\u2013 Vointi on hyv\u00e4. Palautuminen on l\u00e4htenyt k\u00e4yntiin hyvin, eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n kipujakaan, nuori mies toteaa.<\/span><\/p>\n

<\/div>\n

\u2013 Silt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 en muista paljoakaan. Muistan, ett\u00e4 tein perusalkuverryttelyn, jonka teen aina samalla tavalla. Muuta en muista. Her\u00e4\u00e4misen j\u00e4lkeen meni muutamia p\u00e4ivi\u00e4, ennen kuin aloin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miss\u00e4 olen ja mit\u00e4 on tapahtunut.<\/span><\/p>\n

<\/div>\n

Vanhempi Hallikainen veistelee jo v\u00e4h\u00e4n huumoriakin.<\/span><\/p>\n

<\/div>\n

\u2013 Olisi siin\u00e4 varmasti ihmeiss\u00e4\u00e4n, kun tuohon tipahtaa ja KYSist\u00e4 her\u00e4\u00e4. Vaikka ei olisi pahempikaan isku ollut. Nyt v\u00e4h\u00e4n oli, vanhempi Hallikainen sanoo ja viittil\u00f6i seiv\u00e4shyppypaikan suuntaan.<\/span><\/p>\n