Asioilla <\/span>on tapana tapahtua.<\/span><\/p>\n Ensin asioina. Sitten assosiaatioina.<\/span><\/p>\n Assosiaatiot ovat asioista versovia asiayhteyksi\u00e4, asioiden rikastumista ja jalostumista erilaisilla merkityksill\u00e4, k\u00e4sityksill\u00e4, v\u00e4\u00e4rink\u00e4sityksill\u00e4 ja muistoilla sek\u00e4 yhteensattumilla, jotka eiv\u00e4t aina edes satu yhteen, kuten k\u00e4vi Haminan ja Kotkan mursun tapauksessa.<\/span><\/p>\n Kun uutisoitiin Ruokaviraston tutkivan mursun kuolinsyyn, aloin vesi kielell\u00e4 odottaa <\/span>Marja Isomursun <\/a>tiedottavan mursun sis\u00e4lt\u00e4 tekemist\u00e4\u00e4n l\u00f6yd\u00f6ksist\u00e4. Ruokavirasto on keskitt\u00e4nyt villiel\u00e4inten kuolinsyiden tutkimukset Ouluun ja siell\u00e4 erikoistutkija Isomursulle.<\/span><\/p>\n Ehk\u00e4 mursu oli liian painava l\u00e4hetett\u00e4v\u00e4ksi postirahtina, ehk\u00e4 Isomursu oli hein\u00e4kuussa lomalla, ehk\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 pidettiin j\u00e4\u00e4vin\u00e4. Yht\u00e4 kaikki, mursu avattiin Helsingiss\u00e4 ja tutkimusprofessori <\/span>Antti Oksanen<\/a> kertoi sen kuolleen n\u00e4lk\u00e4\u00e4n <\/span><\/p>\n Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n <\/span>v\u00e4h\u00e4lle huomiolle j\u00e4i mursun viimeiseksi j\u00e4\u00e4nyt rantautumispaikka, Kotkan (Kymin \/ Karhulan) Suulisniemi. <\/span><\/p>\n Hiljaisuudelle on nimikin: Jonnet ei tied\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 siksi muista.<\/span><\/p>\n Mojovampaa paikkaa mursu ei olisi Suomenlahdelta voinut valita. Ei, vaikka tarjolla oli my\u00f6s <\/span>Tove Janssonin <\/a>Klovharu.<\/span><\/p>\n Raavas mursu ei istu muumitarinoihin, joiden el\u00e4inmaailma on mielikuvitusta. Pelkk\u00e4 ajatus leikkis\u00e4st\u00e4 mursusta keskell\u00e4 hattivattien laivastoa kauhistuttaa.<\/span><\/p>\n Suulisniemi oli napakymppi.<\/span><\/p>\n Meille tietyn ik\u00e4isille ikuisille pojille Suulisniemi tuo mieleen <\/span>V\u00e4in\u00f6 Riikkil\u00e4n <\/a>Pertsa ja Kilu<\/span> -nuortenromaanit. Suulisniemest\u00e4 he l\u00e4htiv\u00e4t hoitamaan bisneksi\u00e4\u00e4n, joista sukeutui seikkailuita, sinne he palasivat.<\/span><\/p>\n Lue lis\u00e4\u00e4:<\/span> <\/span>Mursulle heitettiin hyv\u00e4stit Kotkassa \u2013 \u201dT\u00e4\u00e4 tarinahan tulee jatkumaan satoja vuosia\u201d<\/a><\/p>\n KErran <\/span>Suulisniemen edustalta Kuolion saaren rantavedest\u00e4 l\u00f6ytyi pohjahiekkaan osittain hautautunut \u201dvalaan selk\u00e4\u201d. Sukellusveneeksi Pertsa ja Kilu sit\u00e4 kuvittelivat, mutta torpedo sielt\u00e4 lopulta tuli esiin.<\/span><\/p>\n Liek\u00f6 karannut siit\u00e4 h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yksest\u00e4, jonka suomalaiset moottoritorpedoveneet lokakuun y\u00f6n\u00e4 1942 tekiv\u00e4t Kuoliota vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 Suomenlahden pohjukassa sijaitsevaan Lavansaareen upottaen neuvostoliittolaisen sotalaivan <\/span>Krasnaja Znamjan<\/span>. <\/span><\/p>\n Torpedoilla oli tapana k\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 arvaamattomasti. Assosiaation viimeisen\u00e4 maininkina mainittakoon, ett\u00e4 torpedohy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4 johtanut <\/span>Jouko Pirhonen<\/a> palkittiin Mannerheim-ristill\u00e4 ja h\u00e4nest\u00e4 tuli sodan j\u00e4lkeen merivoimien komentaja.<\/span><\/p>\n On helppo kuvitella, kuinka Kilun hermoheikko \u00e4iti siunailee rantaan noussutta mursua ja kielt\u00e4\u00e4 Pertsaa ja Kilua l\u00e4hestym\u00e4st\u00e4 sit\u00e4, ja kuinka sarjayritt\u00e4jin\u00e4 tunnetut pojat aitaavat mursun ja alkavat myyd\u00e4 p\u00e4\u00e4sylippuja.<\/span><\/p>\n Pertsa ja Kilu mursutarhaajina j\u00e4i kirjoittamatta Riikkil\u00e4lt\u00e4. Jopa mestarien mielikuvituksella on rajansa. <\/span><\/p>\n El\u00e4v\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4sylippuja ei myyty ja mursuun suhtauduttiin kunnioittavasti. Ja koska mursun el\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyi niin pian, myyntiin ei ehtinyt teepaitoja, joiden selk\u00e4\u00e4n olisi painettu mursun It\u00e4meren kiertueen rantautumispaikat.<\/span><\/p>\n 30 vuotta <\/span>aikaisemmin kes\u00e4ll\u00e4 1992 teepaitakauppa k\u00e4vi.<\/span><\/p>\n Juuri ennen mursun ilmestymist\u00e4 Suomi ehti palata muistoissa Ruokolahdelle siihen m\u00e4nnyntaimikoon, jossa mets\u00e4ty\u00f6njohtaja <\/span>Auvinen<\/a> kohtasi leijonan.<\/span><\/p>\n Kohta leijonan kohtasi moni muukin, mutta kun havainnot reilussa viikossa ehtyiv\u00e4t, leijona unohtui. Se ei synnytt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n pysyv\u00e4\u00e4 eik\u00e4 j\u00e4tt\u00e4nyt j\u00e4lkeens\u00e4 perint\u00f6\u00e4. Leijona j\u00e4i yksitt\u00e4istapaukseksi, joka tapahtui tai ei tapahtunut.<\/span><\/p>\n Itse en leijonaan usko, koska lintuharrastajana teid\u00e4n, kuinka k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja julmiakin tepposia omat aistit voivat ihmisparalle tehd\u00e4.<\/span><\/p>\n Mutta <\/span>uskon Ruokolahden leijonaan ilmi\u00f6n\u00e4. Etenkin, kun kuluneen viikon maanantaina ymm\u00e4rsin, ettei Ruokolahden leijona ollut koominen oikku Euroopan syrj\u00e4per\u00e4ll\u00e4, vaan arvokas osa eurooppalaista kulttuuriperint\u00f6\u00e4. <\/span><\/p>\n Ostin nimitt\u00e4in aseman kioskista <\/span>The Economistin <\/span>t\u00e4m\u00e4n kes\u00e4n erikoisnumeron. Viiden aukeaman reportaasissa kerrotaan miehest\u00e4, joka kolmen vuosikymmen ajan on yritt\u00e4nyt todistaa Englannin vihre\u00e4ll\u00e4 maaseudulla hiiviskelev\u00e4n \u201disoja kissoja\u201d. <\/span><\/p>\n \u201dIson kissan\u201d kriteeri on karjuva \u00e4\u00e4ni. Siksi ilvest\u00e4 ei lasketa isoksi kissaksi ja se on sit\u00e4 paitsi kuollut sukupuuttoon Brittein saarilta.<\/span><\/p>\n Reportaasi alkaa anglosaksiseen tyyliin yksitt\u00e4istapauksella. On syksy 2014 Dursleyssa Gloucestershiressa, <\/span>John Bilney <\/a>py\u00f6r\u00e4ilee aamun varhassa puiden varjostamaa k\u00e4velytiet\u00e4 ja n\u00e4kee kahden leopardin livahtavan tien yli.<\/span><\/p>\n Havaintoon suhtaudutaan kuten mets\u00e4ty\u00f6njohtaja Auvisen leijonaan, ep\u00e4illen. <\/span><\/p>\n Ruokolahden<\/span> leijonan j\u00e4ljet tunnisti riistatutkimuslaitoksen originelli suurpetotukija <\/span>Erik S. Nyholm<\/a>, ja assosiaationa mainittakoon, ett\u00e4 Nyholmin Kuusamossa sijainneen tukikohdan peruja on <\/span>Sulo Karjalaisen<\/a> Suurpetokeskus.<\/span><\/p>\n Dursleyn leopardipaikalle saapui entinen puusepp\u00e4 ja kirpputorikauppias <\/span>Frank Tunbridge<\/a>, jonka brittimedia oli nimennyt \u201disojen kissojen ekspertiksi\u201d. H\u00e4nell\u00e4 on paksut muistikirjat t\u00e4ynn\u00e4 merkint\u00f6j\u00e4 ja piirroksia kymmenist\u00e4 ja kymmenist\u00e4 vastaavanlaisista havaintotilanteista. <\/span><\/p>\n Tunbridge sirottelee maastoon riistakameroita ja nuuhkii l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t ulosteet erottelukykyiseksi kouliintuneella nen\u00e4ll\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n Isojen<\/span> <\/span>kissojen Facebook-ryhmiss\u00e4 on tuhansia ihmisi\u00e4 ja heist\u00e4 \u201dmuutama tusina\u201d on Tunbridgen tavoin omistautunut kissapetojen j\u00e4ljitt\u00e4miseen. Podcast <\/span>Big Cat Conversations <\/span>tuo mieleen <\/span>Riku Rantalan <\/a>M\/S Mysteryn.<\/span><\/p>\n T\u00e4m\u00e4 kaikki kertoo intohimoisesta alakulttuurista. <\/span><\/p>\n Useimmiten<\/span> Englannissa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n vilahdus mustasta el\u00e4imest\u00e4, joka on suurempi kuin mik\u00e4\u00e4n koira, silm\u00e4t palavat keltaisina ja tuuhea h\u00e4nt\u00e4 on taipuisa.<\/span><\/p>\n Isojen kissojen invaasio alkoi toisen maailmansodan j\u00e4lkeen. En\u00e4\u00e4 ei ole kreivikuntaa, jolla ei olisi omaa mysteerist\u00e4 kissael\u00e4int\u00e4: Bodmin Moorin Peto, Fenin Tiikeri, Gloucestershiren M\u00f6risij\u00e4, Surreyn Puuma…<\/span><\/p>\n Isojen kissojen harrastajat ovat tietysti jakautuneet koulukuntiin. <\/span><\/p>\n Tunbridge uskoo luontoon vapautetun pieni m\u00e4\u00e4r\u00e4 leopardeja ja puumia, jotka ovat pariutuneet kookkaiden, jopa 11 kiloa painavien Maine Coon -kissojen kanssa.<\/span><\/p>\n Toinen <\/span>aficionado <\/span>uskoo Englannin maaseudulla vaeltelevan noin 500 mustaa leopardia ja puumaa, jotka lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t kesken\u00e4\u00e4n, ilman kotikissojen apua.<\/span><\/p>\n Yhden<\/span> teorian mukaan 60-luvun ns. \u201dsvengaavan Englannin\u201d jupit pitiv\u00e4t isoja kissapetoja lemmikkein\u00e4 ja Harrodsilta olisi saanut ostaa jopa leijonanpennun. Suomessa runoilija <\/span>Pentti Saarikoskella <\/a>oli samaan aikaan oselotti.<\/span><\/p>\n Kun vuonna 1976 tuli voimaan laki vaarallisista el\u00e4imist\u00e4 ja niiden pidolle m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin korkeat maksut, uusrikkaat alkoivat hankkiutua eroon lemmikeist\u00e4\u00e4n. Vuonna 1980 Skotlannin Yl\u00e4mailta otettiin kiinni puuma, joka ristittiin <\/span>Felicityksi. <\/span><\/p>\n Tunbridge ei ole viel\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt ns. savuavaa asetta. 10 vuotta sitten yleis\u00f6 pid\u00e4tti jo henke\u00e4\u00e4n, kun h\u00e4n esitteli verist\u00e4 mets\u00e4kaurista. Ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 my\u00f6s viranomaiset p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t kiinnostua ja dna-tutkimus osoitti tappajaksi ketun.<\/span><\/p>\n Tapaus poiki j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4n j\u00e4lkin\u00e4yt\u00f6ksen. Tunbridge kertoi saaneensa puhelinsoiton, jossa dna-tutkimuksen tekij\u00e4 tunnusti, ettei voi \u201den\u00e4\u00e4 el\u00e4\u00e4 asian kanssa…\u201d. Viranomaiset olivat kielt\u00e4neet h\u00e4nt\u00e4 kertomasta totuutta, etteiv\u00e4t kansalaiset s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4isi. Todellisuudessa dna-j\u00e4ljet olivat puumasta ja leopardista…<\/span><\/p>\n Kyse ei en\u00e4\u00e4 ollutkaan mysteerist\u00e4, vaan my\u00f6s salaliitosta. Tosin dna-tutkija kiisti soittaneensa Tunbridgelle. <\/span><\/p>\n Ruokolahden <\/span>leijona ei synnytt\u00e4nyt samanalaista asianharrastajien piiri\u00e4. Olemmeko v\u00e4h\u00e4n tylsi\u00e4, mielikuvitusk\u00f6yhi\u00e4 ihmisi\u00e4?<\/span><\/p>\n Mursu sent\u00e4\u00e4n sai suomalaiset pohtimaan, miksi se tuli Suomeen? Toiko se viestin, joka liittyi nykyisen kaltaisen maailman tuhoutumiseen ilmaston muuttuessa peruuttamattomasti?<\/span><\/p>\n Mik\u00e4 on sivilisaatiomme keskuudessa ehk\u00e4 lymyilevien kissapetojen viesti?<\/span><\/p>\n Petojen merkki?<\/span><\/p>\n<\/section>\n <\/p>\n\n