Muistatteko <\/span>viel\u00e4 kulttuurisodat? Ne hyvinvoivien sodat, jotka voitti se, jota sattui \u00e4\u00e4nekk\u00e4immin?<\/span><\/p>\n Niiss\u00e4 tapeltiin etnisyydest\u00e4, sukupuolesta, seksuaalisuudesta jne. Sotia k\u00e4ytiin l\u00e4hinn\u00e4 l\u00e4nsimaissa, joissa kulttuurisotiminen oli noussut suosituksi ajanviettotavaksi tasapainottamaan Pilates-tuntien fyysist\u00e4 rankkuutta.<\/span><\/p>\n Kulttuurisodissa sotivat kesken\u00e4\u00e4n suvaitsevaiset, jotka eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 suvainneet mit\u00e4\u00e4n ja ne, jotka eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 pysyneet mukana kaikissa niiss\u00e4 tavoissa, joilla heit\u00e4 ei suvaittu.<\/span><\/p>\n Sitten oikea sota tuli liian l\u00e4helle Ven\u00e4j\u00e4n hy\u00f6k\u00e4tess\u00e4 Ukrainaan ja kulttuurisodat unohtuivat. Nyt ne ovat hiipim\u00e4ss\u00e4 takaisin, koska Ukrainan menetysten sijasta hyvinvoiva l\u00e4nsimainen haluaa v\u00e4lill\u00e4 puhua omista menetyksist\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n Valkoinen <\/span>suvaitsevaisuus on kuin rakastuisi itseens\u00e4 joka aamu uudestaan.<\/span><\/p>\n Oman valkoisen suvaitsevaisuuden julkinen hyv\u00e4ily alkoi 60-luvun amerikkalaisliberaalien paremmissa piireiss\u00e4. Niiden juhliin tummaihoisesta tuli himoittu eksoottinen koriste, jonka syyt\u00f6kset orjuudesta ja kolonialismista saivat valkoisen py\u00f6rim\u00e4\u00e4n onnesta.<\/span><\/p>\n Sitten valkoinen keksi sanan suvaitsevaisuus. Se oli valkoisen uusi tapa olla itse\u00e4\u00e4n korostava rasisti. Suvaitsevaisuuttaan alleviivaamalla valkoinen kertoi olevansa sek\u00e4 muiden yl\u00e4puolella, koska on asemassa, jossa suvaitsee toisia, ett\u00e4 hyveellinen, koska kykenee suvaitsemaan muita kuin itse\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n 2000-luvun alkupuolella oikeamielinen valkoinen rakastui sanapariin \u201dkulttuurinen omiminen\u201d.<\/span><\/p>\n Se tarkoitti valkoista tuomitsemassa kaltaistensa kanssa, jos v\u00e4\u00e4r\u00e4nlainen valkoinen oli joskus k\u00e4ytt\u00e4ytynyt eri tavalla kuin on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Kulttuurista omimista olivat mm. makeiset, j\u00e4\u00e4tel\u00f6t sek\u00e4 valkoinen heiluttamassa pakaroitaan tavalla, joka ei ole valkoiselle luonteenomaista.<\/span><\/p>\n Kulttuurisen <\/span>omimisen vastakohta, kulttuurinen haliminen, on valkoisen hyvyyden korkeampia asteita.<\/span><\/p>\n Kulttuurisessa halimisessa valkoinen haluaa tulla n\u00e4hdyksi ja samastetuksi valkoisesta poikkeavan etnisen, seksuaalisen jne. v\u00e4hemmist\u00f6n edustajan kanssa. Kulttuurialoilla kulttuurinen haliminen on jo noussut paitsi todisteeksi omasta ihmisyydest\u00e4, my\u00f6s viisaaksi urapoliittiseksi valinnaksi.<\/span><\/p>\n Tuoreessa Anna-lehdess\u00e4 esitet\u00e4\u00e4n tyylipuhdas ty\u00f6n\u00e4yte kulttuurisesta halimisesta. Lehden kannessa <\/span>Maria Veitola<\/a> halaa takaap\u00e4in yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 <\/span>Ujuni Ahmedia<\/a>.<\/span><\/p>\n Ahmed on kontrolloidussa somaliyhteis\u00f6ss\u00e4 el\u00e4nyt ihmisoikeusaktivisti. Veitola on Imatralta kotoisin oleva helsinkil\u00e4inen somevaikuttaja. Kansitekstiss\u00e4 kerrotaan, ett\u00e4 \u201dMeit\u00e4 molempia yhdist\u00e4\u00e4 ulkopuolisuuden tunne\u201d.<\/span><\/p>\n Sellaista se on, ihmiselo, sarja ulkopuolisuuden tunteita, jotka vain valkoinen kykenee omimaan ainutlaatuisuudekseen. Sit\u00e4 valkoisempi on vain yritteli\u00e4s somevaikuttaja varastamassa palan v\u00e4hemmist\u00f6n kohtaloa omakseen, jolla ratsastaa kohti valoisampaa tulevaisuutta.<\/span><\/p>\n Kirjoittaja on kirjailija ja k\u00e4sikirjoittaja.<\/span><\/p>\n<\/section>\n <\/p>\n\n