Nuoria miehi\u00e4 astelee Pietarissa tasaiseen tahtiin sis\u00e4\u00e4n sotilaskomissariaatteihin. Tshaikovskinkadun toimiston ovessa sotimista mainostetaan \u201daitona miesten ty\u00f6n\u00e4\u201d. Kuva:\u00a0Arja Paananen<\/span><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n

Kun suomalainen toimittaja saapui sotilaskomissariaattien edustalle, reaktio oli kaikkialla samanlainen. Ihmiset eiv\u00e4t halunneet tulla valokuvatuiksi eiv\u00e4tk\u00e4 he kertoneet nimi\u00e4\u00e4n. <\/span><\/p>\n

Viipurin piirin sotilaskomissariaatin edustalla n\u00e4kyi sek\u00e4 viranomaisten edustajia ett\u00e4 omaisia omissa pieniss\u00e4 ryhmiss\u00e4\u00e4n. Viranomaisten edustajilla oli k\u00e4siss\u00e4\u00e4n nimilistoja. Kuva:\u00a0Arja Paananen<\/span><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n

Noin 60-vuotias nainen ja noin 30-vuotias poika<\/span><\/h3>\n

Kolmas ajatuksiaan kertova nainen on noin 60-vuotias ja h\u00e4n on saattamassa sotilaskomissariaattiin poikaansa, joka on palvellut armeijassa aiemmin sopimussotilaana. <\/span><\/p>\n

<\/div>\n

Poika oli saanut vastik\u00e4\u00e4n k\u00e4skyn tulla ilmoittautumaan aseisiin. Kun poika on rakennuksen sis\u00e4ll\u00e4 selvitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kohtaloaan, nainen pohtii Ukrainan sotaa n\u00e4in.<\/span><\/p>\n

<\/div>\n

\u201dEn ymm\u00e4rr\u00e4, miksi t\u00e4m\u00e4 sota piti j\u00e4rjest\u00e4\u00e4, kun me olimme aiemmin yksi maa ja elimme kuin yksi ja sama perhe. On niin s\u00e4\u00e4li ihmisi\u00e4, kun he kuolevat nyt ilman syyt\u00e4. Ja kuinka paljon t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen j\u00e4\u00e4 lapsia k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n?<\/span><\/p>\n

Minun poikanikaan ei ole mik\u00e4\u00e4n taistelija, h\u00e4n on aiemmin ollut vain vartiointiteht\u00e4viss\u00e4. Mutta nyt h\u00e4nest\u00e4 ollaan tekem\u00e4ss\u00e4 ampujaa. Ei h\u00e4n ole kahteentoista vuoteen pit\u00e4nyt edes asetta k\u00e4dess\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n

<\/div>\n

Vain Jumala tiet\u00e4\u00e4, miksi t\u00e4m\u00e4 aika on t\u00e4llainen. Ymm\u00e4rr\u00e4n, ett\u00e4 miesten t\u00e4ytyy puolustaa maataan, mutta sota ei s\u00e4\u00e4li ket\u00e4\u00e4n. Kukaan ei halua sotimista, mutta el\u00e4m\u00e4 n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n pakottaa siihen. <\/span><\/p>\n

<\/div>\n

Suomikin oli joskus meid\u00e4n kanssamme yksi maa. Miksi kaikki eiv\u00e4t voisi olla vain yhdess\u00e4, sill\u00e4 kuinka hyvin olikaan silloin, kun ei eroteltu kansoja erilleen?<\/span><\/p>\n

Ensin oli pandemia, kuinka paljon se vei jo hautaan ihmisi\u00e4. Ja nyt on sota, jota ei kukaan tarvitsisi. Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 veljen ampua velje\u00e4? En tied\u00e4 mit\u00e4 viel\u00e4 tulee. Onko se maailmanloppu, niin kuin meille on jo lupailtu?<\/span><\/p>\n

Onneksi me olemme nyt uskossa ja kirkot on ehditty rakentaa uudelleen, kun Suuressa is\u00e4nmaallisessa sodassa ne romutettiin. Ei meit\u00e4 voi pelastaa mik\u00e4\u00e4n muu kuin Jumala. Me voimme vain rukoilla, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 veril\u00f6yly loppuisi ja tulisi rauha.<\/span><\/p>\n

\n

\u201d<\/div>\n

Ei meit\u00e4 voi pelastaa mik\u00e4\u00e4n muu kuin Jumala. <\/div>\n<\/blockquote>\n

Minun veljeni oli Afganistanin sodassa Neuvostoliiton aikana. H\u00e4n selvisi sielt\u00e4 elossa, vaikka h\u00e4nen toverinsa kuolivat siell\u00e4 kirjaimellisesti h\u00e4nen k\u00e4sivarsilleen. T\u00e4timme oli ommellut veljen alushousuihin kiinni rukouslappuja. Se oli sit\u00e4 aikaa, kun kommunistit kielsiv\u00e4t rukoukset ja ikonit, mutta t\u00e4ti p\u00e4\u00e4tteli, ett\u00e4 alushousuja ne eiv\u00e4t veljelt\u00e4 veisi pois. Ne rukoukset pelastivat h\u00e4net.\u201d<\/span><\/p>\n

\n

\n