\n

The Last of Us<\/em> -peli- ja tv-sarjan l\u00e4ht\u00f6asetelma on jo ennest\u00e4\u00e4n tuttu: Selviytyj\u00e4t k\u00e4rvistelev\u00e4t raunioituneessa Yhdysvalloissa, kun suuri osa v\u00e4est\u00f6st\u00e4 on muuttunut raivotautisiksi zombeiksi. Maailmanloppuun sopeutuu kukin tyylill\u00e4\u00e4n: osa ihmisist\u00e4 palaa mets\u00e4st\u00e4j\u00e4-ker\u00e4ilij\u00f6iksi, osa j\u00e4rjest\u00e4ytyy sotilaallisiksi ryhmiksi tai uskonnollisiksi kulteiksi, osa kokeilee kannibalismia.<\/p>\n

Zombien ja friikkisirkuksen keskell\u00e4 toisiinsa tukeutuvat Ellie ja Joel pyrkiv\u00e4t selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n selvi\u00e4misen vuoksi.<\/p>\n

Kun t\u00e4llaisessa zombie-apokalypsiss\u00e4 ei sin\u00e4ns\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n uutta, niin mink\u00e4 takia vuonna 2013 julkaistu The Last of Us<\/em> -peli nousi kriitikoiden piiriss\u00e4 vuosituhannen kehutuimpien joukkoon<\/a>?<\/p>\n

\u2013 Tiivistettyn\u00e4h\u00e4n tarina kuulostaa aika kliseelt\u00e4. Mutta se tapa, mill\u00e4 peli kertoi sen, oli poikkeuksellinen, sanoo Tuukka Gr\u00f6nholm<\/strong>, Pelit-lehden p\u00e4\u00e4toimittaja ja pitk\u00e4n linjan pelaaja.<\/p>\n

\n

<\/p>\n

<\/source><\/picture><\/div>\n

<\/button><\/div>

<\/p>\n

<\/source><\/picture><\/div>\n

<\/button><\/div>

<\/p>\n

<\/source><\/picture><\/div>\n

<\/button><\/div>

<\/p>\n

<\/source><\/picture><\/div>\n

<\/button><\/div>