Presidentiksi pyrkiv\u00e4n Pekka Haaviston (vihr.) mukaan h\u00e4nen rehtori-is\u00e4ll\u00e4\u00e4n oli kotona periaate, josta nyky\u00e4\u00e4n puhutaan liian v\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n \u201dIs\u00e4ni <\/span>Jouko Haavisto<\/a> teki el\u00e4m\u00e4nty\u00f6ns\u00e4 Munkkivuoren yhteiskoulun rehtorina. H\u00e4n aloitti teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 vain 31-vuotiaana ja oli silloin Suomen nuorin rehtori. Oppilaat muistavat is\u00e4n kiinnostavien tarinoiden kertojana. H\u00e4n opetti historiaa ja psykologiaa. <\/span><\/p>\n Mutta yht\u00e4 tarinaa h\u00e4n ei koskaan kertonut oppilailleen: h\u00e4nen omaansa. <\/span><\/p>\n Is\u00e4 vietti lapsuutensa Viipurissa ja l\u00e4hti 12-vuotiaana evakkomatkalle. H\u00e4n j\u00e4i yl\u00e4koululaisena evakossa Tampereella luokalle, jolloin luokanvalvoja totesi h\u00e4nelle, ett\u00e4 jos ei kerran ollut lukup\u00e4\u00e4t\u00e4, ei kannattaisi koulua jatkaa. My\u00f6hemmin, is\u00e4n toimiessa jo rehtorina, h\u00e4n tapasi tuon vanhan luokanvalvojansa, joka oli ollut aika h\u00e4mmentynyt ja my\u00f6nt\u00e4nyt virhearvionsa. <\/span><\/p>\n Pekka Haaviston perhe vuonna 1960 Helsingin Munkkivuoressa. Kuvassa is\u00e4 Jouko, \u00e4iti Anja ja Riitta-sisko. Is\u00e4ni oli<\/span> yhteiskunnallisesti aktiivinen ja kiinnostunut luonnontieteist\u00e4. H\u00e4n oli koululaisena sodan aikaan 1943 perustamassa Luonto-Liittoa. Is\u00e4lle oli tyypillist\u00e4 olla mukana monessa, viel\u00e4 el\u00e4kei\u00e4ss\u00e4kin h\u00e4n luennoi Helsingin ty\u00f6v\u00e4enopistossa Balkanin historiasta.<\/span><\/p>\n Lapsuudenperheeseeni kuuluivat is\u00e4n ja \u00e4idin lis\u00e4ksi isoveli ja isosisko. Perheyhteytemme oli tiivis. Is\u00e4 oli keskusteleva ja kuunteleva hahmo, joka painotti tiedon merkityst\u00e4.<\/span><\/p>\n \u201d<\/p>\n T\u00e4rkein is\u00e4ni opetus on ollut, ett\u00e4 lapsia kohdellaan ajattelevina ihmisin\u00e4.<\/p>\n<\/blockquote>\n Mieleeni<\/span> on painunut matka, kun is\u00e4n ollessa jo el\u00e4keik\u00e4inen k\u00e4vimme Viipurissa katsomassa h\u00e4nen kotikortteliaan. Pohdin, ett\u00e4 monenlaisia ajatuksia varmaan risteili silloin h\u00e4nen mieless\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n H\u00e4n esitteli minulle entisen huoneensa ikkunan. Kysyin is\u00e4lt\u00e4ni, milt\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tuntui seist\u00e4 kotitalonsa edess\u00e4. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 \u2019Viipuri kuuluu nyky\u00e4\u00e4n rauhansopimuksen mukaan toiselle maalle ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 asuvat nyt toiset ihmiset. Jos rauhansopimusta ei noudatettaisi, seurauksena olisi ikuinen sota\u2019. T\u00e4ss\u00e4kin asiassa h\u00e4n halusi nojata historian oppeihin. <\/span><\/p>\n Pekka ja Jouko Haavisto Esko-veljen ylioppilasjuhlissa 1972. Omia lapsia<\/span> minulla ei ole, mutta minulla on ollut mahdollisuus seurata lasten el\u00e4m\u00e4\u00e4 kahden kummilapsen ja sisarusteni lasten kautta. Esimerkiksi monet joulut ovat kuluneet t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 joulupukin roolissa. <\/span><\/p>\n Mielest\u00e4ni lasten kanssa t\u00e4rkeint\u00e4 ovat sellaiset kohtaamiset, joissa aikuisilla on heille aikaa, lasten pohdinnat otetaan vakavasti ja niist\u00e4 keskustellaan. T\u00e4rkein is\u00e4ni opetus on ollut, ett\u00e4 lapsia kohdellaan ajattelevina ihmisin\u00e4.<\/span><\/p>\n Rehtorina is\u00e4ni painotti my\u00f6s lasten oikeutta yksityisyyteen, josta mielest\u00e4ni puhutaan liian v\u00e4h\u00e4n. Is\u00e4 ajatteli, ettei lasten asioita ollut oikein levitt\u00e4\u00e4, ja se oli t\u00e4rke\u00e4 periaate my\u00f6s meill\u00e4 kotona.\u201d<\/span><\/p>\n 65-vuotias<\/span><\/p>\n<\/li>\n kansanedustaja (vihr.) ja presidenttiehdokas<\/span><\/p>\n<\/li>\n Pekka Haaviston perheeseen kuuluu h\u00e4nen puolisonsa <\/span>Antonio Flores<\/a><\/p>\n<\/li>\n<\/ul>\n<\/div>\n<\/div>\n Artikkeli on osa Ilta-Sanomien is\u00e4np\u00e4iv\u00e4n juttusarjaa, jossa presidentinvaalien k\u00e4rkiehdokkaat kertovat, mit\u00e4 isin\u00e4 ovat oppineet omilta isilt\u00e4\u00e4n. Lue kaikki jutut IS:n <\/span>viikonvaihteen lehdest\u00e4.<\/a><\/p>\n<\/section>\n <\/p>\n\n
Pekka Haavisto<\/h3>\n<\/p>\n
\n