Uteliaisuus on aliarvostettu ja v\u00e4h\u00e4n tutkittu ominaisuus, vaikka se on pohja oppimiselle ja elint\u00e4rke\u00e4\u00e4 ihmiselle ja ihmiskunnan kehitykselle. N\u00e4in sanoo aiheesta kirjan kirjoittanut kokkolalainen kasvatustieteilij\u00e4, professori Juha T. Hakala<\/strong>.<\/p>\n<\/div>\n \u2013 Uteliaisuus on ollut kautta aikojen ominaisuus, joka auttaa meit\u00e4 pysym\u00e4\u00e4n hengiss\u00e4. Se on jopa elinehto sille, ett\u00e4 tiedonhaun avulla pystymme saamaan selville asioita, jotka ovat meille vaarallisia tai uhkaavat henke\u00e4mme, sanoo Hakala.<\/p>\n<\/div>\n Sairauksien voittaminen, ihmiskunnan suuret keksinn\u00f6t, teknologian kehitys, tieteet ja taiteet \u2013 kaiken taustalla on suurelta osin uteliaisuus.<\/p>\n<\/div>\n Toisaalta kyseess\u00e4 on niin arkinen ja l\u00e4hell\u00e4 oleva asia, ettei sit\u00e4 ole hoksattu nostaa tutkimuksen kohteeksi. Perustarpeiden hoitamisen j\u00e4lkeen j\u00e4\u00e4v\u00e4st\u00e4 ajasta iso osa kuluu Hakalan mukaan uteliaisuuden tyydytt\u00e4miseen.<\/p>\n<\/div>\n \u2013 Arjesta menee paljon aikaa vaikkapa hintatietojen tutkimiseen tai aluevaaliehdokkaan etsint\u00e4\u00e4n. Huomaamattamme viet\u00e4mme paljon aikaa asioiden \u00e4\u00e4rell\u00e4 uteliaisuuden siivitt\u00e4m\u00e4n\u00e4, sanoo Hakala.<\/p>\n<\/div>\n Uteliaisuuden merkitykseen on kuitenkin havahduttu my\u00f6s ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, ja sit\u00e4 saatetaan jopa painottaa rekrytoinneissa. Lis\u00e4ksi on tutkittu uteliaisuuden yhteytt\u00e4 terveyteen ja havaittu, ett\u00e4 uteliaat ovat usein hyvinvoivia ja virkeit\u00e4.<\/p>\n<\/div>\n Hakala vakuuttui aihetta kirjaa varten tutkiessaan uteliaisuuden arvosta.<\/p>\n<\/div>\n \u2013 On se niin iso ja arvokas asia, ett\u00e4 on meill\u00e4 kummallisemmissakin oppituoleja yliopistoissa. T\u00e4h\u00e4n maahan Kaivattaisiin yksi uteliaisuuden professuuri, sanoo kasvatustieteilij\u00e4 ja filosofi Juha T. Hakala, Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopiston professori ja Oulun yliopiston dosentti.<\/p>\n<\/div>\n Uteliaisuus on ihmisess\u00e4 jo syntyess\u00e4: vauva pyrkii kaikin tavoin saamaan tietoa maailmasta, johon on putkahtanut. Mit\u00e4 enemm\u00e4n lapsi kehittyy, sit\u00e4 j\u00e4sentyneemp\u00e4\u00e4 on h\u00e4nen tiedonsaannin tarpeensa.<\/p>\n<\/div>\n \u2013 Lapsen miksi-kysymyksiin pit\u00e4isi koettaa jaksaa vastata, vaikka kysymyksi\u00e4 tulee v\u00e4sytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tahdilla, sill\u00e4 taustalla on oppimisen into, sanoo Hakala.<\/p>\n<\/div>\n Uteliaisuuteen liittyy kuitenkin usein kielteinen kaiku. Siihen on Hakalan mukaan kulttuurihistoriallinen selitys: l\u00e4ntinen kirkko n\u00e4ki Raamatun kertomuksen kielletyn hedelm\u00e4n poimimisesta osoittavan, ett\u00e4 uusi tieto ja uteliaisuus ovat pahasta, ja n\u00e4in ajateltiin keskiajan loppuun asti.<\/p>\n<\/div>\n Vasta 1600-luvun alussa alettiin n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 uutta tietoa voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s el\u00e4m\u00e4n olosuhteiden parantamiseen.<\/p>\n<\/div>\n Toki uteliaisuutta on my\u00f6s ei-toivottua ja ep\u00e4hienoa sorttia, kuten naapurin asioiden juoruilu. Voittopuolisesti ominaisuus on kuitenkin Hakalan mukaan ehdottoman positiivinen: sen varaan rakentuu t\u00e4rkeit\u00e4 asioita lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta uteliaisuus on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 my\u00f6s aikuisena.<\/p>\n<\/div>\n Silti sit\u00e4 on jaettu ep\u00e4tasaisesti.<\/p>\n<\/div>\n \u2013 Toisiin maustemitalla ja toiselle kauhalla tai jopa lapiolla.<\/p>\n<\/div>\nUteliaisuus kertoo innosta oppia<\/h3>\n<\/div>\n
Naapurikytt\u00e4ys ei silti aja ihmiskuntaa eteenp\u00e4in<\/h3>\n<\/div>\n
![](\"https:\/\/images.cdn.yle.fi\/image\/upload\/\/w_205,h_115,q_70\/39-89597761c443a22b98e.jpg\")
<\/p>\n