Q. northropi<\/em> ei sin\u00e4ns\u00e4 ollut tutkimusten tekij\u00f6ille uusi tuttavuus. Lajin isoja siipiluita l\u00f6ytyi Texasista Big Bendin luonnonpuistosta jo 1970-luvulla. Ainoiksi l\u00f6yd\u00f6iksi j\u00e4\u00e4neet fossiilit on ajoitettu 67 miljoonan vuoden taakse.<\/p>\n<\/div>\n

\n
Samalta alueelta l\u00f6ytyi 1970- ja 1980-luvulla useista kerroksista pienempi\u00e4 luita. Niiden p\u00e4\u00e4teltiin kuuluneen keskenkasvuiselle Q. northropille.<\/em> Vaikka sittemmin tultiin siihen tulokseen, ett\u00e4 kyseess\u00e4 taisikin olla uusi laji Quetzalcoatlusten<\/em> sukuun, analyysej\u00e4 ei jatkettu.<\/p>\n<\/div>\n

\n
\u2013 Quetzalcoatlus<\/em> on tunnettu 50 vuotta, mutta n\u00e4m\u00e4 ovat ensimm\u00e4iset kunnon tutkimukset, sanoo tutkimuskokonaisuuden toinen johtaja, paleontologi Matthew Brown<\/strong> Teksasin Austinin yliopistosta (siirryt toiseen palveluun)<\/span><\/a>, jonka kokoelmissa kaikki Q. northropin<\/em> tunnetut kymmenkunta luuta ovat.<\/p>\n<\/div>\n
\n
Kaikkiaan Big Bendist\u00e4 on kuitenkin l\u00f6ytynyt satoja pterosaurusten fossiileja. Kun niidenkin pariin nyt palattiin, erot muun muassa kallossa ja selk\u00e4rangassa todettiin niin suuriksi, ett\u00e4 j\u00e4ttil\u00e4isen aikoihin alueella oli t\u00e4ytynyt el\u00e4\u00e4 ainakin kaksi sukulaislajia.<\/p>\n<\/div>\n
\n
Sukupuun uusista tulokkaista Quetzalcoatlus lawsonin<\/em> siipiv\u00e4li oli 4,5 metri\u00e4, Wellnhopterus brevirostrisin<\/em> kolme metri\u00e4.<\/p>\n<\/div>\n
\n
\n
Pterosaurukset olivat paitsi suuria niin my\u00f6s varhaisia lent\u00e4ji\u00e4. Ennen niit\u00e4 lensiv\u00e4t vain hy\u00f6nteiset.\u00a0<\/p>\n<\/blockquote>\n<\/div>\n
\n
Q. lawsonin ja W. brevirostrisin<\/em> fossiileita l\u00f6ytyi niin paljon, ett\u00e4 luurangot ovat l\u00e4hes t\u00e4ydellisi\u00e4. Tutkimuksissa niist\u00e4 voitiin tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4telmi\u00e4 tavoista, joilla el\u00e4imet lensiv\u00e4t ja k\u00e4veliv\u00e4t. Tietoja sovellettiin my\u00f6s Q. northropiin<\/em>.<\/p>\n<\/div>\n
\n
Lajien elintavoissa kuitenkin p\u00e4\u00e4teltiin olleen eroja. Isot Q. northropit<\/em> ehk\u00e4 mets\u00e4stiv\u00e4t yksin jokien ja purojen varsilla. Pienemm\u00e4t lajit n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t saalistaneen laumoina j\u00e4rvien antimia, sill\u00e4 yhdell\u00e4 l\u00f6yt\u00f6paikoista oli ainakin 30 yksil\u00f6n kivettyneit\u00e4 j\u00e4\u00e4nteit\u00e4.<\/p>\n<\/div>\n
\n
Analyysit aloitettiin linnunnokalta n\u00e4ytt\u00e4vist\u00e4 leuoista. Ne todettiin liian hennoksi, ”kuin sy\u00f6m\u00e4puikkopariksi”, jotta niill\u00e4 olisi voinut riipi\u00e4 raatoja tai paloitella lihaa.<\/p>\n<\/div>\n
\n
Tutkijoiden p\u00e4\u00e4telm\u00e4 oli, ett\u00e4 pitk\u00e4t hampaattomat leuat sopivat paremmin kalojen, pienten sammakkoel\u00e4inten ja liskojen ja selk\u00e4rangattomien noppimiseen kokonaisina vedest\u00e4. Pitk\u00e4 ase oli omiaan my\u00f6s pohjapyyntiin.<\/p>\n<\/div>\n
\n
Samaa konstia k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t nykyisin haikarat. Quetzalcoatlusin<\/em> liitely\u00e4 tutkija sen sijaan vertaavat aivan toisenlaiseen lintulajiin, kondoreihin.<\/p>\n<\/div>\n
\n
\n