Pohjoiselle Tyynellemerelle, Kalifornian ja Havaijin v\u00e4liin, on kertynyt py\u00f6rteeksi arviolta 79 000 tonnia ihmisten muovij\u00e4tett\u00e4. Se on enimm\u00e4kseen jauhautunut pienenpieneksi mikromuoviksi, mutta joukossa on my\u00f6s muun muassa poijuja, pulloja ja muuta kelluvaa.<\/p>\n<\/div>\n
Kun merivirrat kuljettavat rantavesiin p\u00e4\u00e4tyneit\u00e4 esineit\u00e4 avomerelle ja kieputtavat niist\u00e4 yh\u00e4 isommaksi kasvavia j\u00e4tepy\u00f6rteit\u00e4, kyytiin j\u00e4\u00e4 pikku eli\u00f6it\u00e4, joiden normaali ymp\u00e4rist\u00f6 on rannikoilla.<\/p>\n<\/div>\n
Merten j\u00e4tepy\u00f6rteit\u00e4 tunnetaan viisi. Pohjois-Tyynenmeren subtrooppinen py\u00f6rre on arvioitu niist\u00e4 muovisimmaksi. Viime kuussa Nature Communications (siirryt toiseen palveluun)<\/span><\/a> -lehdess\u00e4 julkaistun pohjoisamerikkalaisen tutkimuksen kohde ovat sinne kelluneet vieraslajit.<\/p>\n<\/div>\n \u2013 Muovi tarjoaa rantojen lajien yhteis\u00f6ille tilaisuuksia laajentua paljon kauemmaksi kuin luulimme olevan mahdollista, sanoo Linsey Haram<\/strong>, joka tutkimusta johtaessaan ty\u00f6skenteli Smithsonian-instituutin ymp\u00e4rist\u00f6tutkimuskeskuksessa (siirryt toiseen palveluun)<\/span><\/a> SERC:ss\u00e4.<\/p>\n<\/div>\n Havainto on olennainen muutos siihen, mit\u00e4 merten biomaantieteest\u00e4 on totuttu ajattelemaan. Avomerta ei en\u00e4\u00e4 voidakaan pit\u00e4\u00e4 fyysisen\u00e4 ja biologisena esteen\u00e4 useimpien rannikkolajien levi\u00e4miselle.<\/p>\n<\/div>\n Tutkijat kutsuvat merten muovin p\u00e4\u00e4lle syntyneille eli\u00f6yhteis\u00f6j\u00e4 neopelagisiksi. ”Neo” tarkoittaa uutta, ”pelaginen” avomerta.\u00a0<\/p>\n<\/blockquote>\n<\/div>\n Vihi\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 kellunta-apua saanut rannikkolaji voi selvit\u00e4 hengiss\u00e4 pitki\u00e4kin aikoja, alettiin saada Japania vuonna 2011 koetelleen tsunamin j\u00e4lkeen. Yhdysvaltalaiset tutkijat ryhtyiv\u00e4t selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kuinka monelta lajilta matka valtameren poikki oli onnistunut.<\/p>\n<\/div>\n Havaijin ja l\u00e4ntisen Pohjois-Amerikan rannoille Japanista p\u00e4\u00e4tyneiden hylkyjen, laitureiden, konttien ja muun kelluvan j\u00e4ljilt\u00e4 l\u00f6ytyi kuuden seuraavan vuoden aikana elossa kaikkiaan 289 lajin edustajia: simpukoista ja muista nilvi\u00e4isist\u00e4 matoihin, \u00e4yri\u00e4isist\u00e4 sammalel\u00e4imiin.<\/p>\n<\/div>\n Uusia lajeja l\u00f6ytyi viel\u00e4 sen j\u00e4lkeenkin, kun tutkimus jo oli julkaistu Science-lehdess\u00e4 (siirryt toiseen palveluun)<\/span><\/a> vuonna 2017. Tutkijat arvelevat, ett\u00e4 monia on j\u00e4\u00e4nyt my\u00f6s havaitsematta.<\/p>\n<\/div>\n Kahta kolmasosaa lajeista ei ollut koskaan ennen n\u00e4hty noilla rannoilla, ja vakiintuneen k\u00e4sityksen mukaan useimpien ei olisi pit\u00e4nyt sinne hengiss\u00e4 selvit\u00e4k\u00e4\u00e4n. Ison aavan olosuhteet ovat liian ankarat rannikkovesiin tottuneille, tutkijat perustelivat.<\/p>\n<\/div>\n \u2013 Niill\u00e4 ei toisaalta ollut aiemmin ollut vastaavia mahdollisuuksia. Muovin ja tsunamin yhdistelm\u00e4 loi sellaisia yllin kyllin, sanoi meribiologi Greg Ruiz,<\/strong> yksi tutkimuksen tekij\u00f6ist\u00e4, SERC:n verkkojulkaisussa (siirryt toiseen palveluun)<\/span><\/a>.<\/p>\n<\/div>\n Tutkijat p\u00e4\u00e4tteliv\u00e4t, ett\u00e4 hidas kelluttelu meren poikki antoi lajeille tilaisuuden sopeutua uusiin olosuhteisiin asteittain, toisin kuin nopea kyyti rahtialuksen pohjassa. Kelluvalla saarella saattoi olla mahdollista jopa lis\u00e4\u00e4nty\u00e4.<\/p>\n<\/div>\n\n