Vuodenvaihteen<\/span> tuntumassa kuultiin juhlavia onnitteluja ja ylpeit\u00e4 kehuja yhteisvaluutta euron 20-vuotisista saavutuksista ja hy\u00f6dyist\u00e4 Suomen ja muiden euromaiden yhteisen\u00e4 rahana.<\/span><\/p>\n Yhden t\u00e4llaisen juhlapuheenvuoron esitti valtiovarainministeri <\/span>Annika Saarikko<\/a> (kesk) yhdess\u00e4 kaikkien muidenkin euromaiden valtiovarainministereiden kanssa.<\/span><\/p>\n Euroministerit esittiv\u00e4t eurokehunsa ja -onnittelunsa yhdess\u00e4 kirjoittamassaan (tai ainakin allekirjoittamassaan) <\/span>kolumnissa<\/a>, jonka Suomessa julkaisi <\/span>Helsingin Sanomat<\/span> (hs.fi 30.12. ja HS 31.12.).<\/span><\/p>\n Toisen euron 20-vuotisia saavutuksia p\u00e4\u00e4asiassa onnitelleen puheenvuoron esitti Suomen Pankin p\u00e4\u00e4johtaja <\/span>Olli Rehn<\/a> <\/span>Ylen Ykk\u00f6saamun<\/span> (Yle Radio1 31.12.) uudenvuodenaaton <\/span>l\u00e4hetyksess\u00e4<\/a>.<\/span><\/p>\n Sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 puheenvuorojen 20-vuotisonnittelut eurolle Suomen virallisena valuuttana olivat kolme vuotta my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, niihin sis\u00e4ltyneet kehut ja kertomukset olivat jopa juhlaviksi kehuiksi turhan ylenpalttista liioittelua.<\/span><\/p>\n Euron 20-vuotisonnittelujen osuminen yhteisvaluutan 23-vuotishetkeen (ja ”vain” k\u00e4teiseuron 20-vuotisjuhlaan) on silti pieni pulma sen rinnalla, ett\u00e4 Suomen keskeiset europ\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4t eiv\u00e4t tunnu viel\u00e4 tajunneen \u2013 tai eiv\u00e4t ainakaan my\u00f6nn\u00e4 \u2013 kymmenen vuotta sitten k\u00e4rsityn eurokriisin varsinaisia syit\u00e4.<\/span><\/p>\n Saarikon ja Rehnin europuheenvuoroista saattoi saada sellaisen k\u00e4sityksen, ett\u00e4 eurokriisi oli eurosta ja euromaiden talous- ja rahaliitosta l\u00e4hes riippumaton ja ulkoisista syist\u00e4 aiheutunut onnettomuus ja ett\u00e4 eurokriisist\u00e4 selvi\u00e4minen oli osoitus euron eduista ja vahvuuksista.<\/span><\/p>\n Toki onnittelupuheissa sopiikin jonkin verran liioitella juhlakalun saavutuksia ja hyvi\u00e4 piirteit\u00e4, mutta rajansa kehujenkin liioittelulla.<\/span><\/p>\n Taloustosikko voi huolestuneena p\u00e4\u00e4ty\u00e4 k\u00e4sitykseen, ett\u00e4 maan talouspolitiikkaa johtava ministeri ja rahapolitiikasta vastaava keskuspankkiiri eiv\u00e4t joko ymm\u00e4rr\u00e4 tai eiv\u00e4t ainakaan halua my\u00f6nt\u00e4\u00e4 rahaliiton ja euron vakavia valuvikoja \u2013 saati niiden osuutta viime vuosikymmenen eurokriisiin.<\/span><\/p>\n Talous- ja rahaliitto EMUn \u2013 ja yhteisvaluutta euron \u2013 valuvioiksi kutsutut rakenteelliset puutteet olivat riskeineen tiedossa jo hyviss\u00e4 ajoin ennen kuin Suomi ja muut varhaiset euromaat ottivat yhteisvaluuttansa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/span><\/p>\n Suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 europolitiikan vaikutuspiirin ”ulkopuolelta” EU:n valuuttahanketta kriittisesti tarkastelleita taloustieteilij\u00f6it\u00e4 esitti vakavia varoituksia rakennelman puutteista ja riskeist\u00e4 ainakin pari vuosikymment\u00e4 ennen kuin eurosta tuli totta.<\/span><\/p>\n Varoitukset alkoivat oikeastaan samalla hetkell\u00e4 kuin EU-maat allekirjoittivat niin sanotun Maastrichtin sopimuksensa, josta muodostui Euroopan unionin sek\u00e4 talous- ja rahaliiton rakenteiden ja talouss\u00e4\u00e4nt\u00f6jen sopimusperusta.<\/span><\/p>\n Maastrichtin sopimus solmittiin vuoden 1992 helmikuussa, ja samana vuonna valppaimmat taloustieteilij\u00e4t oivalsivat EU:n tuolloin viel\u00e4 nime\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n valuuttasuunnitelman rakenneviat riskeineen.<\/span><\/p>\n Yksi varsin tarkkan\u00e4k\u00f6inen ja kaiken lis\u00e4ksi tiivis ja yleistajuinen esimerkki varhaisista varoitusteksteist\u00e4 l\u00f6ytyy yh\u00e4 <\/span>London Review of Books<\/span> -aikakausjulkaisun verkkosivuilta.<\/span><\/p>\n Se on aikansa oivaltavimpiin kuuluneen taloustieteilij\u00e4n <\/span>Wynne Godleyn<\/a> <\/span>artikkeli<\/a> ”<\/span>Maastricht and All That<\/span>” (suomeksi suunnilleen ”Maastricht ja sen sellaista”) vuoden 1992 lokakuulta.<\/span><\/p>\n Kirjoituksessaan Godley esitti yh\u00e4 pist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t havaintonsa rahaliiton keskeisist\u00e4 \u2013 ja p\u00e4\u00e4osin yh\u00e4 korjaamatta olevista \u2013 valuvioista v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6miksi arvioimineen seurauksineen.<\/span><\/p>\n Juuri noista Godleyn jo vuonna 1992 selostamista valuvioista seurauksineen oli pohjimmiltaan kysymys pari vuosikymment\u00e4 my\u00f6hemmin, kun euromaat ja euro ajautuivat eurokriisiss\u00e4 rahaliiton hajoamisen partaalle.<\/span><\/p>\n Ja aivan samat valuviat \u2013 ja seurausten uhat \u2013 olivat l\u00e4sn\u00e4, kun euromaat ja t\u00e4ll\u00e4 kertaa muutkin EU-maat katsoivat toissa vuonna v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi ryhty\u00e4 yhteisiin velkatalkoisiin.<\/span><\/p>\n Godleyn ja muiden varhaisten valuuttavaroittajien mukaan rahaliiton ja yhteisvaluutan kriisi oli ennen pitk\u00e4\u00e4 oikeastaan v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 edess\u00e4, joten vain kriisin ajankohta ja kriisin alkuun laukaisevat tapahtumat olisivat aikanaan sattumalta toteen k\u00e4yvi\u00e4 yll\u00e4tyksi\u00e4.<\/span><\/p>\n Kriisin v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys johtui varoittajien mukaan kenties suurimmasta ja t\u00e4rkeimm\u00e4st\u00e4 rahaliiton rakenneviasta:<\/span><\/p>\n Siit\u00e4, ett\u00e4 iso joukko taloudellisesti ja kulttuurisesti kovin erilaisia maita siirtyi yhteiseen rahaan ja yhteiseen rahapolitiikkaan mutta j\u00e4tti kaikki muut talouspolitiikan osa-alueet kansallisten p\u00e4\u00e4tt\u00e4jien vastuulle.<\/span><\/p>\n Yhteisen rahan ja yhteisen rahapolitiikan ja lukuisten kansallisten finanssipolitiikan tulkintojen ja tarpeiden monin tavoin eriparinen ja ristiriitainen yhdistelm\u00e4 oli ilmiselv\u00e4 ja sittemmin l\u00e4hes kohtalokas ongelma \u2013 mutta se ei ollut euron perustajillekaan tuntematon ja vasta eurokriiisiss\u00e4 yll\u00e4tyksen\u00e4 paljastunut seikka.<\/span><\/p>\n EU:ta edelt\u00e4nyt EY (Euroopan yhteis\u00f6t) kaavaili talous- ja rahaliiton perustamista jo 1970-luvulla, jolloin se teetti aiheesta joukon perusteellisia selvityksi\u00e4. Tunnetuimpia lienev\u00e4t puheenjohtajiensa mukaan nimetyt <\/span>Wernerin raportti<\/a> vuodelta 1970 ja <\/span>MacDougallin raportti<\/a> vuodelta 1977.<\/span><\/p>\n Kumpikin raportti p\u00e4\u00e4tyi suosittelemaan varovaisuutta yhteisvaluutan perustamiseen \u2013 ja johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, jonka mukaan yhteisvaluutta ilman keskitetty\u00e4 finanssipolitiikkaa yhteisine budjetteineen ja tulonsiirtoineen on muotopuoli ja kaikin puolin riskialtis rakennelma.<\/span><\/p>\n Yhteisvaluutan unelma ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 olivat kuitenkin varoituksia vahvempia, joten 1980-luvun mittaan valuuttatulkinnat alkoivat painottua taloudellisista poliittisiksi hankkeiksi.<\/span><\/p>\n\n
Viat olivat tiedossa alusta asti<\/span><\/h3>\n
\n
Politiikka ajoi talouden ohi<\/span><\/h3>\n
\n