Urho Somersalmi oli yksi Suomen ensimm\u00e4isist\u00e4 elokuvat\u00e4hdist\u00e4. El\u00e4kkeell\u00e4 h\u00e4n tappoi n\u00e4yttelij\u00e4vaimonsa kirvest\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4en ja hirtti sitten itsens\u00e4, ja niin syntyi legenda Kansallisteatterin kummituksesta.<\/p>\n N\u00e4yttelij\u00e4pariskunta<\/span> <\/span>Urho<\/a> (1888-1962) ja <\/span>Aili Somersalmi <\/a>(1891-1962) oli aikoinaan Suomen ehdotonta kulttuurikermaa: he olivat Kansallisteatterin legendoja ja Suomen ensimm\u00e4isi\u00e4 elokuvan\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4, joiden l\u00e4heisiin yst\u00e4viin kuului muun muassa runoilija <\/span>Eino Leino<\/a>. Molemmat Somersalmet saivat Pro Finlandia -mitalin tunnustuksena pitk\u00e4st\u00e4 urastaan.<\/span><\/p>\n Kansallisteatterissa Somersalmet tekiv\u00e4t puolen vuosisadan yht\u00e4jaksoisen uran. He tapasivat toisensa vuonna 1906 tullessaan teatterin oppilaskouluun, Aili heti kansakoulusta p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n, ja heid\u00e4t kiinnitettiin teatterin n\u00e4yttelij\u00f6iksi vuonna 1908. Nuoripari meni naimisiin vuonna 1912.<\/span><\/p>\n 22. marraskuuta 1956, satojen roolit\u00f6iden j\u00e4lkeen, juhlittiin heid\u00e4n 50-vuotistaiteilijajuhlaansa ja samalla j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isi\u00e4 Kansallisteatterille. Katsomo oli \u00e4\u00e4ri\u00e4\u00e4n my\u00f6ten t\u00e4ynn\u00e4 ja tunnelma juhlava.<\/span><\/p>\n ”Katsomo oli mit\u00e4 edustavin, rouva Sylvi Kekkonen kunnioitti iltaa l\u00e4sn\u00e4olollaan, ja kulttuuri- ja julkisen el\u00e4m\u00e4mme tuttuja kasvoja n\u00e4kyi joukossa runsaasti”, kirjoitti <\/span>Helsingin Sanomat<\/span> illasta, jossa Somersalmet seppel\u00f6itiin laakerinlehvin ja lukemattomin kunnianosoituksin. Urho Somersalmi sai Suomen N\u00e4yttelij\u00e4liitolta lahjaksi kirveen.<\/span><\/p>\n Ilta-Sanomissa <\/span>Paula Talaskivi<\/a> kirjoitti tunteikkaasti:<\/span><\/p>\n Ja samalla kun Aili ja Urho Somersalmi monessa suhteessa esimerkillisin\u00e4 taiteilijoina ovat pysyneet uskollisista uskollisimpina sek\u00e4 teatterilleen ett\u00e4 omalle el\u00e4m\u00e4nkutsumukselleen ja -katsomukselleen, ovat pystyneet my\u00f6s avioparina n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6lleen ja nuoremmilleen meid\u00e4n oloissamme poikkeuksellista esikuvaa kauniissa el\u00e4m\u00e4nkumppanuudessa.<\/span><\/p>\n<\/blockquote>\n Tuo el\u00e4m\u00e4nkumppanuus p\u00e4\u00e4ttyi j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4sti viisi ja puoli vuotta my\u00f6hemmin, torstaina 12. huhtikuuta 1962. 73-vuotias Urho Somersalmi otti Helsingin Tunturikadun-kodissaan N\u00e4yttelij\u00e4liitolta saamansa lahjakirveen ja l\u00f6i sill\u00e4 sohvalla lev\u00e4nnytt\u00e4 Aili-vaimoaan otsaan. H\u00e4n k\u00e4ytti surmaty\u00f6ss\u00e4 my\u00f6s puukkoa. Sitten h\u00e4n hirtti itsens\u00e4 vy\u00f6ll\u00e4\u00e4n asunnon wc:ss\u00e4.<\/span><\/p>\n N\u00e4yttelij\u00e4 Urho Somersalmi vuonna 1953. KAUHISTUTTAVA<\/span> teko on j\u00e4\u00e4nyt suurelta osin mysteeriksi.<\/span><\/p>\n Voi olettaa, ett\u00e4 Urho Somersalmi k\u00e4rsi tekohetkell\u00e4 vakavasta masennuksesta, \u00e4killisest\u00e4 mielenh\u00e4iri\u00f6st\u00e4 tai kenties dementiasta, mutta kaikki on pitk\u00e4lti arvailua. Tekij\u00e4\u00e4 ei voitu kuulustella eik\u00e4 oikeudenk\u00e4ynti\u00e4 tarvittu, ja esitutkintap\u00f6yt\u00e4kirjatkin on h\u00e4vitetty. Suurin osa asiasta mahdollisesti tienneist\u00e4 aikalaisista on vaiennut, suuri osa jo kuollutkin, heid\u00e4n joukossaan pariskunnan ainoa lapsi Armi.<\/span><\/p>\n Vastaavanlainen tapaus olisi t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 valtava uutinen, mutta vuonna 1962 Ilta-Sanomat ei kirjoittanut tapauksesta tuoreeltaan mit\u00e4\u00e4n eik\u00e4 Helsingin Sanomatkaan lainkaan itse rikoksesta.<\/span><\/p>\n HS julkaisi kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 tapahtuman j\u00e4lkeen, lauantaina 14. huhtikuuta, Somersalmien pitk\u00e4\u00e4 uraa kunnioittavan muistokirjoituksen, jossa sokeeraava kuolintapa kuitattiin vain lopussa koruttomasti: ”Nyt tullut murheensanoma on raskas.”<\/span><\/p>\n KANSALLISTEATTERIN<\/span> kollegoilla on kerrottu olleen hieman kalsea kuva Somersalmista. Arvokasta ja arvonsa tuntenutta pariskuntaa ei nuoremman polven ollut sopivaa sinutella.<\/span><\/p>\n N\u00e4yttelij\u00e4legenda <\/span>Tarmo Manni<\/a> kuvasi Somersalmia <\/span>Peter von Baghin<\/a> <\/span>Suomalaisen elokuvan uuden kultaisen kirjan<\/span> (2005) mukaan n\u00e4in:<\/span><\/p>\n ”Somersalmet olivat suomalaisen teatterin mystisin pariskunta. Viisikymment\u00e4 vuotta Kansallisteatterissa, yht\u00e4 aikaa tulivat ja yhtaikaa l\u00e4htiv\u00e4t, Aili ja Urho. Ja tuntuu, etteiv\u00e4t koskaan noin henkisesti astuneet niiden seinien ulkopuolelle, sinne umpioituivat. Teatterin aristokraatteja, oikein semmoinen kuninkaallinen n\u00e4yttelij\u00e4pari. Niin kai jotkut ajattelivat, he itse ainakin, koska vissi\u00e4 v\u00e4limatkaa muihin pitiv\u00e4t.”<\/span><\/p>\n Etu-T\u00f6\u00f6l\u00f6n naapurustossa t\u00e4llainen maine oli erakkona murahtelijana pidetyll\u00e4 Urholla, mutta Aili-rouvaa on muisteltu pikemminkin iloisena ja sosiaalisena naapurina.<\/span><\/p>\n Ailin el\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyi j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla.<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n Me Naiset<\/span> -lehti tapasi Somersalmet heid\u00e4n Tunturinkadun-kodissaan marraskuussa 1956. Joulunumerossa 12\/1956 julkaistu aukeaman juttu otsikolla ”Somersalmien romanttinen tarina” kuvailee, kuinka Aili (os. <\/span>Rosvall<\/a>) kiinnitti jo Kansallisteatterin oppilaskoulun valintakokeissa silm\u00e4ns\u00e4 komeaan nuorukaiseen, silloin 17-vuotiaaseen Urho Somersalmeen, jonka vetovoimaa lehti kuvailee n\u00e4in:<\/span><\/p>\n H\u00e4nen kulkiessaan kadulla h\u00e4nt\u00e4 tavallisesti seurasi koulutytt\u00f6j\u00e4 ja nuoria neitosia, jotka eiv\u00e4t tienneet mit\u00e4\u00e4n komeampaa kuin nuoren sankarin\u00e4yttelij\u00e4n valloittava hymy ja kihara tukka, mit\u00e4\u00e4n kauniimpaa kuin h\u00e4nen klassillisen moitteeton profiilinsa eiv\u00e4tk\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ylv\u00e4\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin nuorukaisen tapa kulkea synnynn\u00e4isen prinssin tavoin.<\/span><\/p>\n<\/blockquote>\n Marraskuussa 1956 juuri el\u00e4k\u00f6ityneell\u00e4 Aili Somersalmella on Me Naisten mukaan t\u00e4hdenkirkkaat silm\u00e4t, hymy herk\u00e4ss\u00e4 ja ”h\u00e4nen persikkaihonsa on yh\u00e4 moitteeton”. Urho Somersalmen suortuvilla kerrotaan olevan hopeaa, mutta ryhdin s\u00e4ilyneen v\u00e4hint\u00e4\u00e4n entisell\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n Jutussa ei ole suoria haastattelulainauksia kummaltakaan Somersalmelta, mutta siit\u00e4 vahvistuu kuva, ett\u00e4 Somersalmien koti oli perinteik\u00e4s ja arvokas kulttuurikoti. Pariskunta on kuvattu muun muassa kirjastossaan ja pianon \u00e4\u00e4ress\u00e4.<\/span><\/p>\n Leinon ja Linnankosken teokset l\u00e4mpimin ja kiitollisin omistuskirjoituksin ovat kunniapaikoilla ja samoin Urho Somersalmen Leinosta maalaama muotokuva. Kodin sein\u00e4t ovat t\u00e4ynn\u00e4 maalauksia, useimmat niist\u00e4 Urho Somersalmen itsens\u00e4 maalaamia. Nuoruusvuosista l\u00e4htien maalaus on ollut h\u00e4nen rakkain harrastuksensa ja h\u00e4n on ikuistanut puolisonsa piirteet monessa t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 roolissa.<\/span><\/p>\n<\/blockquote>\n Urho, Armi-tyt\u00e4r ja Aili Somersalmi kotonaan, jota kuvailtiin perinteikk\u00e4\u00e4ksi jaarvokkaaksi kulttuurikodiksi. Urho-is\u00e4 oli my\u00f6s taidemaalari, jonka monet taulut koristivat asunnon seini\u00e4.<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n URHO<\/span> Somersalmen surmap\u00e4iv\u00e4n mielentilan syit\u00e4 arvuutellessa voi pohtia ty\u00f6n p\u00e4\u00e4ttymisen merkityst\u00e4.<\/span><\/p>\n Somersalmi sai urallaan ajoittain nihke\u00e4\u00e4kin arvostelua: jotkut kokivat, ett\u00e4 h\u00e4nen paras ansionsa n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 oli salskea ulkon\u00e4k\u00f6, joka oli kuin tehty sankarirooleihin. Pariskunnan lahjakkaampana ja hienovaraisempana n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 pidettiin usein Ailia.<\/span><\/p>\n Somersalmien p\u00e4\u00e4ty\u00f6 oli Kansallisteatterissa, mutta heit\u00e4 voi tavallaan pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s Suomen ensimm\u00e4isin\u00e4 elokuvat\u00e4htin\u00e4.<\/span><\/p>\n He olivat mukana jo mykk\u00e4elokuvien kaudella ensimm\u00e4isess\u00e4 suomalaisessa n\u00e4ytelm\u00e4elokuvassa, <\/span>Teuvo Puron<\/a> <\/span>Sylviss\u00e4<\/span> (1913), jossa Aili Somersalo oli nimiosassa.<\/span><\/p>\n Ailin elokuvaura j\u00e4i lyhyeksi, mutta Urhon jatkui vuosikymmeni\u00e4. H\u00e4nen roolit\u00f6it\u00e4\u00e4n voi n\u00e4hd\u00e4 esimerkiksi elokuvissa <\/span>Tukkijoella<\/span> (1928), <\/span>Tukkipojan morsian<\/span> (1931), Pohjalaisia (1936), <\/span>J\u00e4\u00e4k\u00e4rin morsian<\/span> (1938) ja <\/span>Oi, aika vanha, kultainen<\/span> (1942). H\u00e4n n\u00e4ytteli my\u00f6s useissa ruotsalaisissa elokuvissa.<\/span><\/p>\n Urho Somersalmi mykk\u00e4elokuvassa Tukkijoella 1928.<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n Vanhoilla p\u00e4ivill\u00e4 suuret roolit v\u00e4heniv\u00e4t.<\/span><\/p>\n ”Uransa viimeisin\u00e4 vuosikymmenin\u00e4 Somersalmella oli n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6ss\u00e4\u00e4n my\u00f6s hiljaisia kausia, ja h\u00e4nen tyyli\u00e4\u00e4n pidettiin usein vanhentuneena”, kirjoittaa Eeva Mustonen Suomen Kansallisbiografia 9 -teoksessa (2007).<\/span><\/p>\n Viel\u00e4 el\u00e4kkeell\u00e4 Somersalmi sai yhden merkitt\u00e4v\u00e4n elokuvaroolin. H\u00e4n oli ainoana suomalaisena n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 mukana neuvostoliittolais-suomalaisessa Kalevala-sovituksessa Sampo (1959). Viimeiseksi j\u00e4\u00e4nyt roolity\u00f6 V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen\u00e4 sai muun muassa Kiinassa valtavan yleis\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4n, mutta Suomessa elokuvaa on l\u00e4hinn\u00e4 h\u00e4vetty.<\/span><\/p>\n Sekin on j\u00e4\u00e4nyt arvoitukseksi, kokiko Somersalmi ajoittaisen arvostuksen puutteen tai ty\u00f6n j\u00e4tt\u00e4m\u00e4n tyhji\u00f6n kohtalokkaan raskaasti. On spekuloitu, ett\u00e4 h\u00e4n olisi ollut halukas viel\u00e4 jatkamaan uraansa. Villeimmiss\u00e4 huhuissa on v\u00e4itetty Urho Somersalmen katkeroituneen vaimolleen, joka olisi miehen harhaisen k\u00e4sityksen mukaan jotenkin est\u00e4nyt h\u00e4nen kansainv\u00e4lisen t\u00e4hteytens\u00e4.<\/span><\/p>\n VERITY\u00d6 <\/span>sinet\u00f6i traagisesti Somersalmien aseman legendoina, mutta sit\u00e4 on vahvistanut my\u00f6s Kansallisteatterissa vuosikymmeni\u00e4 el\u00e4nyt uskomus, ett\u00e4 Urho Somersalmi verisine kirveineen kummittelee talossa. Jotkut talonv\u00e4est\u00e4 ovat kertoneet n\u00e4hneens\u00e4 mahdollisesti my\u00f6s Aili Somersalmen haamun.<\/span><\/p>\n Tarinaa Kansallisteatterin kummituksesta on kerrottu muun muassa <\/span>Helsingin henget – Opas aaveiden p\u00e4\u00e4kaupunkiin<\/span> -kirjassa (2018) sek\u00e4 edesmenneen <\/span>Reko Lund\u00e1nin <\/a>n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 <\/span>Ettemme harhaan k\u00e4\u00e4ntyis<\/span> (1996) ja n\u00e4yttelij\u00e4 <\/span>Reidar Palmgrenin<\/a> toisessa romaanissa <\/span>Lent\u00e4misen alkeet<\/span> (2004). Tosin harva henkil\u00f6kunnasta on suostunut puhumaan asiasta julkisesti.<\/span><\/p>\n N\u00e4yttelij\u00e4 <\/span>Jukka-Pekka Palo <\/a>teki poikkeuksen <\/span>Seura<\/span>-lehden haastattelussa vuonna 2016. Palo kertoi muistavansa vuodelta 1962, kuinka h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 <\/span>Tauno Palo<\/a> tuli kotiin j\u00e4rkyttyneen\u00e4 surmaty\u00f6n j\u00e4lkeen:<\/span><\/p>\n Liitto antoi Somersalmelle lahjaksi ty\u00f6kalupakin, jossa oli my\u00f6s kirves. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 iltana faija tuli kotiin kalpeana ja otti tukea j\u00e4\u00e4kaapista. H\u00e4n oli selv\u00e4sti tosi j\u00e4rkyttynyt jostain. Sitten h\u00e4n sai sanottua, ett\u00e4 nyt se tappoi vaimonsa sill\u00e4 meid\u00e4n antamalla kirveell\u00e4.<\/span><\/p>\n<\/blockquote>\n Tarinan mukaan Urho Somersalmi on n\u00e4hty Kansallisteatterissa aaveena kuolemansaj\u00e4lkeen. Kuvassa h\u00e4n on Prosperon roolissa Shakespearen Myrskyss\u00e4 1955. Palo paljasti samassa haastattelussa n\u00e4hneens\u00e4 mahdollisesti Urho Somersalmen haamun vuonna 1991:<\/span><\/p>\n N\u00e4in vaaleapukuisen aaveen ollessani Kansallisteatterin lavalla. Aave istui toisen kerroksen parvella. Kollegani <\/span>Panulan Terhi<\/a> n\u00e4ki saman miehen siell\u00e4 katsomossa samaan aikaan. Vahtimestarit kuitenkin vakuuttelivat meille, ettei koko parvella ollut yht\u00e4\u00e4n ihmist\u00e4.<\/span><\/p>\n<\/blockquote>\n ”Teatteri oli heille temppeli”, Helsingin Sanomat kirjoitti Somersalmien muistokirjoituksessa. Jotkut uskovat, ett\u00e4 heid\u00e4n henkens\u00e4 el\u00e4\u00e4 siell\u00e4 edelleen.<\/span><\/p>\n Ilta-Sanomien Tv-lehden uudessa sarjassa muistellaan suomalaisia elokuvalegendoja.<\/span><\/p>\n<\/section>\n <\/p>\n\n
\n
\n
\n
\n