Muotokielens\u00e4 perusteella Viks\u00f8n kyp\u00e4rien arveltiin olevan per\u00e4isin pronssikauden loppua myllert\u00e4neilt\u00e4 vuosisadoilta. 1000-luvulla ennen ajanlaskumme alkua Skandinaviassa alkoivat isot poliittiset ja uskonnolliset muutokset, jotka n\u00e4kyv\u00e4t esinel\u00f6yd\u00f6iss\u00e4.<\/p>\n<\/div>\n

Viks\u00f8n kyp\u00e4riss\u00e4 ne ovat selvi\u00e4, mutta ajoitus pystyttiin varmistamaan vasta, kun Moesgaardin museon arkeologi Heide Wrobel N\u00f8rgaard<\/strong> ryhtyi ottamaan uusia, yksityiskohtaisia valokuvia kyp\u00e4rist\u00e4.<\/p>\n<\/div>\n

\n
H\u00e4n havaitsi toisen sarvessa pienenpieni\u00e4 merkkej\u00e4 mustasta m\u00f6nj\u00e4st\u00e4, kenties koivutervasta, jolla sarveen oli liimattu sulkia. Orgaanisesta aineesta oli mahdollista tehd\u00e4 radiohiiliajoitus.<\/p>\n<\/div>\n
\n
\u2013 Muotokieli on kronologiassa usein hyv\u00e4 ensimm\u00e4inen askel, mutta absoluuttisten ajoitusten saaminen on eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Nyt tied\u00e4mme, ett\u00e4 kyp\u00e4r\u00e4t k\u00e4tki suohon noin vuonna 900 eaa. kenties joku, joka seisoi puisella lavalla, Vanskilde sanoo LiveScience (siirryt toiseen palveluun)<\/span><\/a>-sivustolla.<\/p>\n<\/div>\n
\n
Suosta on l\u00f6ytynyt merkkej\u00e4 mahdollisesta lavasta, jonka p\u00e4\u00e4ll\u00e4 seremonia suoritettiin.<\/p>\n<\/div>\n
\n
\n
Viikinkiaikaa elettiin rautakauden lopulla, 800-luvulta 1000-luvulle. Pohjolan pronssikausi on ajoitettu 1700-luvulta 500-luvulle eaa. <\/p>\n<\/blockquote>\n<\/div>\n
\n
Ensimm\u00e4inen kyp\u00e4r\u00e4 yll\u00e4tti turpeennostajan Viks\u00f8ss\u00e4 Sj\u00e6llandin saarella 80 vuotta sitten. Alueen arkeologisissa kaivauksissa kyp\u00e4r\u00e4lle l\u00f6ytyi l\u00e4hes identtinen kaksonen.<\/p>\n<\/div>\n
\n
Kyp\u00e4ri\u00e4 koristavat petolinnun nokka ja silm\u00e4t. H\u00e4r\u00e4nsarvet ovat pitk\u00e4t ja kaartuvat. Kyp\u00e4rist\u00e4 on p\u00e4\u00e4telt\u00e4viss\u00e4 my\u00f6s, ett\u00e4 niit\u00e4 koristeltiin sulilla, ehk\u00e4 jopa hevosenharjalla.<\/p>\n<\/div>\n
\n
Sotisopaan kyp\u00e4r\u00e4t eiv\u00e4t voineet kuulua. Taistelijan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ne olisivat olleet k\u00f6mpel\u00f6it\u00e4 ja pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n haitaksi. Ne olivat symboliikkaa, eiv\u00e4t k\u00e4ytt\u00f6esineit\u00e4.<\/p>\n<\/div>\n
\n
Sardinian saarelta ja Iberian niemimaan etel\u00e4osista on l\u00f6ydetty kalliopiirroksia ja pieni\u00e4 pronssihahmoja, joilla on l\u00e4hes t\u00e4sm\u00e4lleen samanlaiset sarvikyp\u00e4r\u00e4t kuin Viks\u00f8n suosta ja Skandinaviassa kalliokuvista l\u00f6ydetyt p\u00e4\u00e4hineet.<\/p>\n<\/div>\n
\n
Ei vai sarvien pituus, vaan my\u00f6s niiden asento ja taivutuskulmat ovat l\u00e4hes identtisi\u00e4, tutkimuksessa todettiin. Itse hahmoissa sen sijaan on paikallisia variaatioita.<\/p>\n<\/div>\n
\n
Sarvien sanoma niin reitin alku- kuin loppup\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli sama: n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4hineell\u00e4 osoitettiin henkil\u00f6kohtaista ja mahdollisesti my\u00f6s ryhm\u00e4n valtaa, joka oli saatu jumalilta, sanoo Vandkilde. Viel\u00e4 pidemm\u00e4t juuret sarvilla on L\u00e4hi-it\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<\/div>\n
\n
\n