\u201dMinulla oli hallussani koko partion pervitiiniannos. Ajattelin ensin ottavani yhden, mutta kun minulla oli aina ollut kielteinen asenne koko ainetta kohtaan, p\u00e4\u00e4tin ett\u00e4 j\u00e4t\u00e4n viel\u00e4 ottamatta.<\/span><\/p>\n Olo tuntui kuitenkin yh\u00e4 heikommalta enk\u00e4 en\u00e4\u00e4 oikein jaksanut hiiht\u00e4\u00e4 tarpeeksi kovaa. Heikotti.<\/span><\/p>\n Joku pojista huusikin:<\/span><\/p>\n \u2013 Al\u00e4h\u00e4n Aimo nuku!<\/span><\/p>\n Nyt oli p\u00e4\u00e4t\u00f6s valmis! TabIetit olivat rintataskussani. Yritin k\u00e4sineet k\u00e4dess\u00e4ni ottaa yhden, mutta kuinka ollakaan, k\u00e4sineeseen oli tarttunut useampi nappi. Vauhtia hiljent\u00e4m\u00e4tt\u00e4 pistin suuhuni kaiken mit\u00e4 olin saanut k\u00e4teeni \u2013 koetin tehd\u00e4 sen niin etteiv\u00e4t toiset olisi huomanneet.<\/span><\/p>\n Eip\u00e4 tarvinnut pitk\u00e4\u00e4 matkaa hiiht\u00e4\u00e4, kun jo olin kuin toinen mies! Kuin olisin hiiht\u00e4nyt ensimm\u00e4isi\u00e4 kilometrej\u00e4! Matka taittui nyt nopeasti ja myrkky teki teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4.<\/span><\/p>\n Sitten kuitenkin tapahtui jotakin odottamatonta: ymp\u00e4rist\u00f6 alkoi \u00e4kki\u00e4 muuttaa muotoaan ja ymm\u00e4rsin tajunnan olevan katoamassa. Viimeinen j\u00e4rkev\u00e4 ajatukseni oli, ett\u00e4 olin tehnyt t\u00e4m\u00e4n retken ensimm\u00e4isen ja ehk\u00e4p\u00e4 kohtalokkaan virheen…\u201d<\/span><\/p>\n