Suomalaisessa<\/span> turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on kansallinen erikoisuus. Suorastaan endeeminen kummajainen, anomalia.<\/span><\/p>\n Sit\u00e4 kutsutaan Nato-optioksi. Sill\u00e4 tarkoitetaan sit\u00e4, ett\u00e4 Suomi voi halutessaan hakea puolustusliiton j\u00e4senyytt\u00e4.<\/span><\/p>\n Kukaan ei edes oikein tunnu varmuudella tiet\u00e4v\u00e4n, mist\u00e4 termi sai alkunsa. Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkistossa sanat \u201dNato\u201d ja \u201doptio\u201d mainitaan samassa lauseessa ainakin jo vuonna 1995.<\/span><\/p>\n Nato-optiosta k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 keskustelua seuratessa tulee v\u00e4kisinkin mieleen, ett\u00e4 Suomi voisi liitty\u00e4 j\u00e4seneksi tuosta vain, sormia napsauttamalla ja ik\u00e4\u00e4n kuin lunastaa t\u00e4m\u00e4n option. P\u00f6rssiss\u00e4kin option haltijalla on oikeus, mutta ei velvollisuutta, lunastaa se.<\/span><\/p>\n T\u00e4llaista lunastuskelpoista optiota ei kuitenkaan ole faktisesti luvattu meille miss\u00e4\u00e4n muualla paitsi suomalaisessa keskustelussa. Optio voi, kuten my\u00f6s p\u00f6rssiss\u00e4, raueta arvottomana.<\/span><\/p>\n