Elokuun<\/span> lopussa vuonna 2000 odotettiin Sydneyn syksyll\u00e4 alkavia olympiakisoja, jotka toisivat Suomelle uuden yleisurheilusankarin, parrakkaan kuulanty\u00f6nt\u00e4j\u00e4n <\/span>Arsi Harjun<\/a>.<\/span><\/p>\n

Harjukin tunnetaan ulkon\u00e4\u00f6st\u00e4\u00e4n, mutta hyvin eri katsannosta kuin kuvankaunis yleisurheilusuuruus, jolle hyv\u00e4stej\u00e4 Kauniaisten hautausmaalle oli tullut j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n l\u00e4hisuvun lis\u00e4ksi iso joukko nimekk\u00e4it\u00e4 entisi\u00e4 kollegoita. Traagisesti vain 49-vuotiaana kuollutta <\/span>Mona-Lisa Pursiaista<\/a> olivat tulleet ikilepoon saattamaan <\/span>Arto Bryggare<\/a> ja <\/span>Antti Kalliom\u00e4ki<\/a>. Heid\u00e4n lis\u00e4kseen mustiin olivat pukeutuneet muiden muassa <\/span>Riitta Salin<\/a>, <\/span>Pirjo Wilmi<\/a> (ent. H\u00e4ggman), <\/span>Marika Lindholm<\/a> ja lesken, <\/span>Pauli Pursiaisen<\/a>, lent\u00e4j\u00e4ty\u00f6kaveri ja hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4 <\/span>Markku Taskinen<\/a>.<\/span><\/p>\n

\u2013\u2009Se oli j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4 ja lohduton tilaisuus. Mona oli kaikkien pikajuoksijoiden unelma, maailman kaunein ja tyylikk\u00e4in urheilija. Aikansa <\/span>Kiira Korpi<\/a>, Bryggare muistelee runsas 21 vuotta my\u00f6hemmin.<\/span><\/p>\n

Bryggare yritti pit\u00e4\u00e4 hautajaisissa itse\u00e4\u00e4n koossa antamalla ajatustensa lent\u00e4\u00e4 iloiselle 1970-luvulle, kun h\u00e4n edusti teini-ik\u00e4isen\u00e4 Suomea maailmalla opettajankoulutuksen saaneen kokeneemman Mona-Lisa Pursiaisen seurassa.<\/span><\/p>\n

\u2013\u2009Olin nuori, vilkas ja levoton. Opettajana Mona osasi pit\u00e4\u00e4 minut sopivasti kurissa ja j\u00e4rjestyksess\u00e4, ja katsoin h\u00e4nt\u00e4 tietysti yl\u00f6sp\u00e4in, kuuntelin vanhempaa viisautta. Kerran Mona vei minut M\u00fcncheniss\u00e4 diskoon, jonka ymp\u00e4rill\u00e4 oli valtava haikaloilla t\u00e4ytetty akvaario, Bryggare muistelee.<\/span><\/p>\n

Kun aitajuoksija katseli hautajaisissa perheen, lajikollegansa <\/span>Pauli Pursiaisen<\/a> ja lasten surua, p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kuitenkin jyskytti yksi ainoa, pikimusta ja lohduton ajatus.<\/span><\/p>\n

\u2013\u2009Hirve\u00e4 ja turha kuolema.<\/span><\/p>\n

Urheilulehti<\/label><\/p>\n

Lis\u00e4\u00e4 laatujournalismia<\/h3>\n<\/div>\n
T\u00c4M\u00c4 ARTIKKELI <\/span>on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdess\u00e4 51-52\/2021. Pintaa syvemm\u00e4lle menn\u00e4\u00e4n Urheilulehdess\u00e4 joka viikko.<\/span><\/p>\n
Tilausohjeet ovat <\/span>t\u00e4\u00e4ll\u00e4<\/a>.<\/span><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n
Pikajuoksija<\/span> Mona-Lisa Pursiaisen parhaista saavutuksista ja parhaasta kaudesta tulee pian t\u00e4yteen puoli vuosisataa, ja Suomi on h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 saanut nauttia valtavan, monilajisen huippu-urheilijajoukon suorituksista ja meriiteist\u00e4 kaikkien korkeimpia tasoja ja kirkkaimpia mitaleita my\u00f6ten.<\/span><\/p>\n
Mutta jotain kruunupyyl\u00e4isest\u00e4, t\u00e4ysin ruotsinkielisess\u00e4 milj\u00f6\u00f6ss\u00e4 kasvaneesta urheilijasta kertoo se, ett\u00e4 h\u00e4nen jalanj\u00e4lkens\u00e4 on ja pysyy Suomen huippu-urheiluhistoriassa hamaan tulevaisuuteen. Nuoremmille, 1970-luvun kulta-aikaa muistamattomille, on paikallaan kerrata takavuosien tapahtumia.<\/span><\/p>\n
Jo 14-vuotiaana Suomea maaottelussa edustanut urheilija voitti vuonna 1973 Moskovan universiadeissa 100 ja 200 metri\u00e4, ja j\u00e4lkimm\u00e4isen voittoaika 22,39 on Suomessa vanhin voimassa oleva naisten yleisurheilun Suomen enn\u00e4tys.<\/span><\/p>\n
Vuonna 1973 se j\u00e4i it\u00e4saksalaisen <\/span>Renate Stecherin<\/a> ME-ajasta vain 0,01 sekuntia. Pursiainen oli pitk\u00e4\u00e4n my\u00f6s 100 metrin SE-nainen ja jonkin aikaa jopa 400 metrin. Vuoden 1973 maailmantilastossa sijoitus oli 100 metrill\u00e4 toinen ja 200 metrill\u00e4 kolmas.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Suomalaiselle pikajuoksijalle aivan ainutlaatuinen kombo, sanoo maan johtava yleisurheilun tilastoguru <\/span>Juhani Jalava<\/a>.<\/span><\/p>\n
\n
\n
Tuplamestaruus Moskovan universiadeissa 1973 teki kuvankauniista, 22-vuotiaasta Mona-Lisa Pursiaisesta ensimm\u00e4isen\u00e4 naisena Vuoden urheilijan Suomessa. 200-metrin voittoaijalla 22,39 ei sit\u00e4 ennen tai sen koommin olisi pudottu arvokisojen finaalista. <\/wbr>Kuva:\u00a0Lehtikuva<\/span><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n
Vuonna 1973<\/span> ensimm\u00e4isen\u00e4 naisena Vuoden urheilijaksi valittu Pursiainen kuului t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 lenkkin\u00e4 my\u00f6s 4 x 400 metrin viestijoukkueeseen, joka saavutti Roomassa historiallisen EM-hopean 1974 yh\u00e4 voimassa olevalla SE-ajalla.<\/span><\/p>\n
Lopuksi vaan ei v\u00e4h\u00e4isimm\u00e4ksi: Mona-Lisa ja Pauli Pursiaisen esikoinen, 1981 syntynyt <\/span>Eva Pursiainen<\/a> muistaa, miten yleisurheilukisojen seuraaminen oli aina lapsuudenkodissa se naru, josta kannatti vet\u00e4\u00e4, jos halusi valvoa ep\u00e4tavallisen my\u00f6h\u00e4\u00e4n. Laji kiehtoo edelleen, ja er\u00e4\u00e4st\u00e4 detaljista Eva Pursiainen kertoo olevansa erityisen kiinnostunut.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Kyll\u00e4 min\u00e4 aina joskus mielenkiinnosta tarkistan, miten \u00e4idin enn\u00e4tysajalla olisi 200 metrill\u00e4 arvokisoissa menestynyt. Yleens\u00e4 ilmeisesti varsin hyvin, ty\u00f6uransa Svenska Ylen palveluksessa tehnyt Eva Pursiainen kertoo.<\/span><\/p>\n
N\u00e4in voi todella sanoa, sill\u00e4 Mona-Lisa Pursiaisen enn\u00e4tyksell\u00e4 22,39 olisi jyr\u00e4tty kaikissa arvokisoissa v\u00e4lierist\u00e4 loppukilpailuun, yleens\u00e4 viel\u00e4p\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 marginaalilla. Vasta Tokion olympiakisoissa viime kes\u00e4n\u00e4 olisi tehnyt edes tiukkaa. Siell\u00e4 heikoin finaalipaikan tuonut v\u00e4lier\u00e4aika oli 22,40.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Pit\u00e4\u00e4 muistaa, ett\u00e4 radat ja jalkineetkin ovat l\u00e4hes 50 vuodessa menneet jossain m\u00e4\u00e4rin eteenp\u00e4in. Meill\u00e4 ei ollut Moskovassa vieteripiikkareita, nauraa vuoden 1975 universiadien tuplamestari Pirjo Wilmi, joka oli oman perheen ulkopuolelta Mona-Lisa Pursiaiselle l\u00e4heisimpi\u00e4 ihmisi\u00e4.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Nuo h\u00e4nen maailmanrankingin sijoituksensa kaudella 1973 ovat niin \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n kovia, etten suoraan sanoen tied\u00e4, miten sen osaisi nykypolville ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti hahmottaa, h\u00e4n jatkaa.<\/span><\/p>\n
Moskovan universiadien yleistaso oli j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n olympiavoittajia ahersi kent\u00e4ll\u00e4 yli puolenkymment\u00e4.<\/span><\/p>\n
Umpisuomenkielisest\u00e4 juoksijatyt\u00f6st\u00e4 tuli sattuman satona umpiruotsinkielisen juoksijatyt\u00f6n paras yst\u00e4v\u00e4, kun kaksikko osui Lapissa samalle juniorileirille 14-vuotiaina. Kirjeenvaihto alkoi heti: sotkamolainen Pirjo kirjoitti suomeksi, Mona-Lisa, tuolloin viel\u00e4 Strandvall, vastasi ruotsiksi. Siteest\u00e4 tuli kuolemaan saakka katkeamaton. Perheidens\u00e4 ainokaiset lapset pitiv\u00e4t toisiaan siskoksina ja hankkivat jopa saman liikunnanopettajan koulutuksen Helsingiss\u00e4.<\/span><\/p>\n
\n
\u201d<\/p>\n
Nuo h\u00e4nen maailmanrankingin sijoituksensa kaudella 1973 ovat niin \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n kovia, etten suoraan sanoen tied\u00e4, miten sen osaisi nykypolville ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti hahmottaa.<\/p>\n<\/blockquote>\n
\n
\n
Henkil\u00f6kohtaisessa kilpailussa ME-ajan juossut Riitta Salin (vas.), Pirjo Wilmi, Mona-Lisa Pursiainen ja Marika Lindholm saavuttivat 4×400 metrin EM-viestihopeaa Roomassa 1974. Pursiaisen osuusaika oli hurja: 48,8. <\/wbr>Kuva:\u00a0Lehtikuva<\/span><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n
Sittemmin<\/span> silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksen p\u00e4\u00e4h\u00e4n 400 metrin olympiamitalista juossut Wilmi oli urheilijana my\u00f6h\u00e4iskypsempi kuin yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Urheiluliiton pikajuoksuvalmentajana toiminut <\/span>Antti Lanam\u00e4ki<\/a> kertoo, ett\u00e4 Kruunupyyn superlahjakkuudesta puhuttiin isoin kirjaimin jo 1960-luvun puoliv\u00e4lin j\u00e4lkeen. Lanam\u00e4en ensivaikutelma Mona-Lisa Strandvallista toi h\u00e4nen mieleens\u00e4 aivan erityisen sprintterikuningattaren: USA:n <\/span>Wilma Rudolph<\/a> voitti kolme olympiakultaa Roomassa 1960.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009H\u00e4n oli kuin gaselli, samanlainen upea askeltaja kuin Rudolph. Peruslahjakkuus oli valtavaa, ja sit\u00e4 t\u00e4ytyy olla. Kaikkea ei voi rakentaa alusta.<\/span><\/p>\n
Pikajuoksussa peruslahjakkuus tarkoittaa ennen kaikkea luonnollisia nopeusominaisuuksia, pikavoiman tuottoa ja varsinkin 200 metrin matkalla my\u00f6s nopeuskest\u00e4vyytt\u00e4. Vaikka Pursiainen piti itse\u00e4\u00e4n nimenomaan 100:n ja 200 metrin juoksijana, sek\u00e4 Lanam\u00e4ki ett\u00e4 pitk\u00e4aikainen valmentaja <\/span>Pertti Helin<\/a> spekuloivat mielell\u00e4\u00e4n, millaista j\u00e4lki olisi voinut olla ratakierroksella.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Mona juoksi Rooman EM-kisoissa viestiss\u00e4 osuusajan 48,8. Se on \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n kova aika ilman ratakierroksen erikoisharjoittelua, vaikka Pirjon (Wilmi) kanssa treenaaminen toikin n\u00e4it\u00e4 elementtej\u00e4 mukaan harjoitteluun jonkin verran. H\u00e4n olisi ilman muuta voinut olla ensimm\u00e4inen 50 sekunnin alittaja 400 metrill\u00e4 ja menn\u00e4 jopa alle 49 sekunnin, Pertti Helin, 80, arvioi.<\/span><\/p>\n
Kunnia ensimm\u00e4isest\u00e4 50 sekunnin alituksesta meni DDR:n <\/span>Christina Lathanille<\/a> toukokuussa 1976.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Monan taloudellinen perusnopeus olisi riitt\u00e4nyt helposti alle 50 sekuntiin, mutta se olisi vaatinut paljon lis\u00e4\u00e4 hapollisia pitki\u00e4 vetoja. Mona ei siet\u00e4nyt happoa samalla tavalla kuin Pirjo, Lanam\u00e4ki toteaa.<\/span><\/p>\n
Mona-Lisa Strandvallin urheilijael\u00e4m\u00e4 mullistui, kun h\u00e4n 1970-luvun taitteessa j\u00e4tti ruotsinkielisen Keski-Pohjanmaan ja muutti Helsinkiin opiskelemaan. Liikunnanopettajia koulutettiin tuolloin Helsingin Pirkkolassa, ja huipputalentin kurssikavereiksi osuivat mm. tuleva koripallot\u00e4hti ja poliitikko <\/span>Anssi Rauramo<\/a> sek\u00e4 pikaluistelun olympiak\u00e4vij\u00e4 <\/span>Tuula Vilkas<\/a> (nyk. P\u00f6ntinen). Pirjo Wilmin mukaan miespuolisten kurssitoverien suuri mieltymys bilett\u00e4miseen oli urheiluun ja opiskeluun vakavasti suhtautuneelle yst\u00e4v\u00e4lle yll\u00e4tys.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Mona oli usein mukana, mutta sanotaanko, ett\u00e4 h\u00e4n toimi niiss\u00e4 yhteyksiss\u00e4 hyvin eri tavalla kuin enemmist\u00f6. Muistot Monasta ovat eritt\u00e4in kauniita ja l\u00e4mpimi\u00e4, ja oli suuri ilo n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4nen juoksunsa universiadeissa, Moskovassa 1973 Suomen koripallojoukkueeseen kuulunut Rauramo muistaa.<\/span><\/p>\n
Erityisesti h\u00e4n ihaili kurssikaverinsa urheilullista lahjakkuutta varsinkin silloin, kun piti omaksua uusia asioita ja urheilumuotoja.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009H\u00e4n katseli ja hahmotti pari minuuttia ja sitten teki vaivatta. Se her\u00e4tti valikoidussakin porukassa suorastaan kateutta.<\/span><\/p>\n
\n
\n
Mona-Lisa Pursiainen vuonna 1968. <\/wbr>Kuva:\u00a0IS arkisto<\/span><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n
Suomen kielen<\/span> kanssa sprintteri ei ollut Helsinkiin saapuessaan kuin kotonaan, mik\u00e4 oli haaste etenkin n\u00e4yteopetustilanteissa. T\u00e4m\u00e4kin muuttui kuin taikaiskusta vuonna 1973 lukukauden alettua.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Jo silloin nuoret olivat joskus hankalia ja tekiv\u00e4t opettajakokelaan el\u00e4m\u00e4n vaikeaksi. Mutta kun sinne oppilaiden eteen ilmestyi koko Suomen tuntema, tulikuuma supert\u00e4hti Mona, niin auktoriteettiongelmat katosivat saman tien, vaikkei ihan jokainen suomen kielen sijap\u00e4\u00e4te ehk\u00e4 mennytk\u00e4\u00e4n kohdilleen, Rauramo kertoo.<\/span><\/p>\n
Mona-Lisa Pursiaista pidettiin 1970-luvun mediassa hyvin yst\u00e4v\u00e4llisen\u00e4, mutta et\u00e4isen\u00e4 ja hieman arvoituksellisena henkil\u00f6n\u00e4, joka ei p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt helposti l\u00e4helleen. \u201dEteerinen\u201d onkin h\u00e4nest\u00e4 usein k\u00e4ytetty adjektiivi.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Olen usein kuullut, ett\u00e4 Monan antama et\u00e4isyyden vaikutelma olisi liittynyt tilanteisiin, joissa h\u00e4n joutui puhumaan suomea. Ei se ollut vain kielest\u00e4 kiinni. H\u00e4n oli \u00e4idinkielell\u00e4\u00e4nkin aika introvertti. Samaan aikaan h\u00e4ness\u00e4 ehdottomasti oli sellaista sis\u00e4ist\u00e4 ja ulkoista kauneutta sek\u00e4 tyylikkyytt\u00e4, ett\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4n t\u00e4ysin h\u00e4neen kohdistuvan mielenkiinnon n\u00e4in kauan kaiken j\u00e4lkeen, Pirjo Wilmi sanoo.<\/span><\/p>\n
Pikajuoksija liittyi Helsingiss\u00e4 Urheiluliiton palveluksessa 1966 aloittaneen Pertti Helinin suureen ja kovatasoiseen valmennusryhm\u00e4\u00e4n, johon kuuluivat my\u00f6s mm. h\u00e4nen poikayst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja tuleva aviomiehens\u00e4 Pauli Pursiainen, Pirjo Wilmi, <\/span>Marika Eklund<\/a> (my\u00f6h. Lindholm), <\/span>Raimo Vilen<\/a>, <\/span>Markku Taskinen<\/a> ja <\/span>Markku Juhola<\/a>. Urheilijoiden el\u00e4m\u00e4 oli eritt\u00e4in aikataulutettua, sill\u00e4 suuri osa harjoitteli opintojen tai ty\u00f6nteon lomassa kahdesti p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Olot olivat askeettiset silloin, kun ei voitu treenata kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 viel\u00e4 tai syksyll\u00e4 en\u00e4\u00e4 ulkona eli useimmiten Olympiastadionilla. Nykyisen oopperan paikalla sijaitsi Kansojen halli, jossa oli asfaltin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ohut kumimatto. Jonkin verran treenattiin Kisahallissa ja J\u00e4\u00e4hallissa, Helin kertoo.<\/span><\/p>\n
Aikalaismuistoissa Helin oli tiukka ja melko et\u00e4inen valmentaja, joka ei liikaa kehunut urheilijoitaan. Mona-Lisa Pursiainen n\u00e4htiin usein harjoitustilanteissa kyyneleet silmiss\u00e4. Pirjo Wilmin mielest\u00e4 syy ei kuitenkaan ollut l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina Pertti Helinin.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Mona oli huippu-urheilijana perfektionisti, joka saattoi ottaa raskaasti, jos harjoitus ei mennyt tavoitteiden mukaisesti. Pertin ryhm\u00e4 oli h\u00e4nelle \u2013 enk\u00e4 nyt arvostele ket\u00e4\u00e4n \u2013 my\u00f6s henkisesti sill\u00e4 lailla raskas, ett\u00e4 Paulin l\u00e4sn\u00e4olon takia h\u00e4n ehk\u00e4 l\u00f6ysi itsens\u00e4 joskus v\u00e4h\u00e4n kahden tulen v\u00e4list\u00e4.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Eniten sain kritiikki\u00e4 siit\u00e4, kun naisurheilijat kellottivat minun antaneen jollekin enemm\u00e4n aikaa kuin jollekin toiselle. Mona ja Pirjo eiv\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 joukossa olleet, kertoo Helin.<\/span><\/p>\n
Valmentaja my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 harjoituskaudella 1973\u201374 kohti Rooman EM-kisoja tapahtui jotakin, mik\u00e4 keskeytti Pursiaisen kehityksen. Parhaat tulokset t\u00e4m\u00e4 juoksi 22-vuotiaana ja oli jo EM-kisoissa 1974 p\u00e4\u00e4matkoillaan varjo vuoden takaisesta itsest\u00e4\u00e4n, vaikka saavuttikin 200 metrill\u00e4 EM-pronssia. Vuonna 1998 Ylen PS-ohjelmassa Pursiainen harmittelikin, ett\u00e4 parhaan kauden piti osua juuri arvokisojen v\u00e4livuoteen.<\/span><\/p>\n
Pertti Helin toteaa kehityksen pys\u00e4htymisen ja urheilijan taantumisen harmittavan h\u00e4nt\u00e4 yh\u00e4. Potentiaalia j\u00e4i varastoon paljon. Lopullista selityst\u00e4 tapahtuneeseen Helin ei osaa antaa. Pursiainen siirtyi tuloksiinsa pettyneen\u00e4 1974 Helinin tallin kotimaisen p\u00e4\u00e4kilpailijan eli \u00e4skett\u00e4in edesmenneen <\/span>Tapani Ilkan<\/a> vet\u00e4m\u00e4\u00e4n urheilijatiimiin, mutta palasi viel\u00e4 my\u00f6hemmin Helinin hoiviin.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Matkalla kohti Rooman kisoja Monalla oli ongelmia alasel\u00e4n, akillesten ja takareisien kanssa, Helin muistaa.<\/span><\/p>\n
\n
\n
Mona-Lisa Prusiainen kokeili harjoitusleirill\u00e4 huvikseen aviomiehens\u00e4 Paulin (vas.) urheilulajia, aitajuoksua. <\/wbr>Kuva:\u00a0Lehtikuva<\/span><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n
Kotimaiset harjoitusolot<\/span> eiv\u00e4t edist\u00e4neet terveysasioita, ja ulkomaanleireill\u00e4 tehojen kontrollointi eli ylikuormituksen v\u00e4ltt\u00e4minen oli koko ajan liipaisimella.<\/span><\/p>\n
Sek\u00e4 Wilmi ett\u00e4 arvostettu urheilul\u00e4\u00e4k\u00e4ri, pikajuoksun perin pohjin tunteva <\/span>Ilkka Tulikoura<\/a> n\u00e4kev\u00e4t p\u00e4\u00e4selitykseksi Suomessa yleisestikin koetun hurahtamisen <\/span>Valeri Borzovin<\/a> ja t\u00e4m\u00e4n valmentajan <\/span>Valentin Petrovskin<\/a> M\u00fcncheniss\u00e4 1972 kaksi olympiakultaa tuoneisiin, maksimivoimaa suosineisiin metodeihin. Helin tunsi neuvostoliittolaisduon hyvin.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Mona oli pikajuoksijana naturel. H\u00e4n oli toki vuoteen 1973 menness\u00e4 jo tehnyt paljon t\u00f6it\u00e4, mutta saavutukset tulivat viel\u00e4 tavallaan huikean peruslahjakkuuden ansiosta. Nyt Monasta alettiin tehd\u00e4 jotain, mit\u00e4 h\u00e4n ei luontaisesti ollut ja mit\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 ei koskaan tullut. Askeleesta katosi upea v\u00e4ljyys, juoksuasento muuttui, vammoja seurasi, Wilmi sanoo.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Ehj\u00e4st\u00e4 Ferrarin moottorista ei ole syyt\u00e4 tehd\u00e4 Mersun moottoria. Mona oli valmis pikajuoksija, jossa ei ollut mit\u00e4\u00e4n muutosvalmennuksen tarvetta. Kun pikajuoksijasta tehd\u00e4\u00e4n voimanostajaa, se muuttaa tekniikan, tuhoaa lihaksistosta nopeusvoiman tuoton ja rikkoo paikat, Ilkka Tulikoura luettelee.<\/span><\/p>\n
1970-luvun suomalaisestakaan huippuyleisurheilusta on vaikea kirjoittaa nostamatta dopingia yhdeksi teemaksi. Samaan aikaan tulee muistaa, ett\u00e4 esimerkiksi hormonivalmisteiden kielto astui voimaan vasta 1975 ja urheilun moraalik\u00e4sitykset ovat nekin muuttuneet reippaasti l\u00e4hes 50 vuodessa.<\/span><\/p>\n
Antidopingty\u00f6<\/span> oli viel\u00e4 1970-luvun alussa l\u00e4hinn\u00e4 piristeiden etsimist\u00e4. Mona-Lisa Pursiaisen antamat n\u00e4ytteet olivat aina puhtaita, mutta yhden kerran h\u00e4nen nimens\u00e4 liitettiin julkisuudessa dopingiin.<\/span><\/p>\n
M\u00fcnchenin olympiakisojen j\u00e4lkeen 1972 ruotsalainen, Suomen Hymy-lehte\u00e4 vastannut FIB aktuellt kirjoitti, ett\u00e4 suomalaisten loistavaa kisamenestyst\u00e4 oli siivitt\u00e4nyt Helinin kehitt\u00e4m\u00e4, testiss\u00e4 n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n piristecocktail. Ruotsalaisten l\u00e4hde oli nimet\u00f6n suomalainen valmentaja.<\/span><\/p>\n
FIB aktuellt nimesi piristeist\u00e4 hy\u00f6tyneiksi urheilijoiksi mm. Pursiaisen, <\/span>Markku Kukkoahon<\/a>, <\/span>Tapio Kantasen<\/a>, <\/span>Pekka Vasalan<\/a> ja <\/span>Lasse Virenin<\/a>. Helin puolestaan soitti asianajaja <\/span>Juhani Salmenkyl\u00e4lle<\/a>, joka ilmoitti Ruotsiin jutun olevan kunnianloukkaus.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009FIB aktuellt ymm\u00e4rsi olevansa niin heikolla j\u00e4\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 halusi sopia asian ilman oikeusk\u00e4sittely\u00e4. Vaatimuksemme oli miljoona markkaa, mutta ei kai sent\u00e4\u00e4n ihan niin paljon saatu. Min\u00e4 sain 10 000 markkaa (nyk. n. 13 000 euroa) ja nimekk\u00e4imm\u00e4t urheilijat eli ainakin olympiavoittajat Lasse ja Pekka varmaan selv\u00e4sti enemm\u00e4n, Helin kertoo.<\/span><\/p>\n
Vuonna 1981 Helinin valmentama ruotsalainen pikajuoksija, EM-hopeamitalisti <\/span>Linda Haglund<\/a> k\u00e4r\u00e4hti anabolisista steroideista. Helinin syyllisyysastetta tapahtuneeseen pohdittiin, mutta valmentajaa ei tapahtuneesta sanktioitu. Haglund kuoli vuonna 2015.<\/span><\/p>\n
Joka tapauksessa edell\u00e4 mainittu ja 1970-luvun huippu-urheilun yleinen j\u00e4lkimaine johtivat Mona-Lisa Pursiaisen sairastuttua ja menehdytty\u00e4 huhuihin, jotka perhe otti er\u00e4\u00e4n aikalaishuippu-urheilijan mukaan raskaasti. Spekuloitiin \u2013 t\u00e4ysin ilman n\u00e4ytt\u00f6\u00e4 \u2013 olivatko 1970-luvun metodit ja ns. l\u00e4\u00e4ketieteellinen valmennus osasyit\u00e4 t\u00e4htiurheilijan sairastumiseen.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Spekuloimassa samat naamat, jotka sit\u00e4 touhua py\u00f6rittiv\u00e4t. Tapahtuipa 1970-luvulla sitten mit\u00e4 tahansa \u2013 enk\u00e4 tied\u00e4 asiasta sen enemp\u00e4\u00e4 \u2013 niin voin sanoa, ett\u00e4 eip\u00e4 siin\u00e4 aina urheilijalta paljon kyselty. Menestyst\u00e4 haettiin keinolla mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4. Sit\u00e4 lastia on ihan turha my\u00f6hemmink\u00e4\u00e4n urheilijoiden niskaan kaataa, entinen huippuyleisurheilija sanoo pyynn\u00f6st\u00e4\u00e4n nimett\u00f6m\u00e4n\u00e4.<\/span><\/p>\n
Kolme vuotta aktiiviuran j\u00e4lkeen Mona-Lisa ja Pauli Pursiainen perustivat lopulta kolmelapsiseksi kasvaneen perheen, joka viihtyi erinomaisesti kotosalla ja lomilla Kruunupyyn mummolassa. Is\u00e4 lensi ty\u00f6kseen Finnairin koneita ymp\u00e4ri maailmaa, \u00e4iti opetti koulussa.<\/span><\/p>\n
Eva Pursiainen tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 \u00e4iti on monille perheen ulkopuolisille urheiluhistorian myyttinen hahmo.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Minusta se on tietenkin hieman huvittavaa, koska meille h\u00e4n oli lempe\u00e4, arkinen, kalapuikkoja paistanut ja satuja lukenut \u00e4iti, Eva Pursiainen kertoo.<\/span><\/p>\n
\n
\n
Mona-Lisa ja Pauli Pursiaisen esikoinen Eva Pursiainen synnytti tytt\u00f6vauvan p\u00e4iv\u00e4lleen yhdeks\u00e4n vuotta \u00e4itins\u00e4 kuolemasta. <\/wbr>Kuva:\u00a0Antti H\u00e4m\u00e4l\u00e4inen \/ IS<\/span><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n
Urheilupalkinnot eiv\u00e4t olleet kotona esill\u00e4. Niist\u00e4 Eva Pursiainen on my\u00f6hemmin ottanut omaan kotiinsa joitakin h\u00e4nen silm\u00e4\u00e4ns\u00e4 miellytt\u00e4neit\u00e4 lasiesineit\u00e4. Jos \u00e4iti ei ollut julkisuuden per\u00e4\u00e4n, niin tuntui h\u00e4nen kuuluisuutensa joskus lapsistakin kiusalliselta. Huippu-urheilusta \u00e4iti ja esikoistyt\u00e4r eiv\u00e4t keskustelleet.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Teinih\u00e4n ei kysele, kertoo tyt\u00e4r, joka oli \u00e4itins\u00e4 kuollessa 19-vuotias.<\/span><\/p>\n
P\u00e4iv\u00e4lleen yhdeks\u00e4n vuotta \u00e4itins\u00e4 kuolemasta Eva Pursiainen synnytti tytt\u00f6vauvan.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Yhden tyt\u00e4r\u2013\u00e4iti-projektin muistan erityisen hyvin. Olin kasvanut lapsesta varhaisteiniksi ja halusin uudistaa huoneeni sisustuksen ja v\u00e4rimaailman. \u00c4iti syttyi siihen t\u00e4ysill\u00e4 mukaan.<\/span><\/p>\n
Nyky\u00e4\u00e4n monien naisurheilijoiden ykk\u00f6sfoorumi, pahimmillaan jopa ohi kilpakenttien, on sosiaalinen media. Sinne Eva Pursiaisen olisi mahdotonta ajatella yksityisyytt\u00e4 arvostanutta \u00e4iti\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n
Mona-Lisa Pursiaisen viimeisist\u00e4 vuosista on julkisuudessa kerrottu niukasti. Kiveen hakatut-kirjasarjan vuonna 2009 ilmestyneess\u00e4 osassa asiaa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n, samoin Eva Pursiaisen 2020 Yle Sportenille antamassa, kaikkien aikojen suomenruotsalaisia urheilijoita k\u00e4sittelev\u00e4n juttusarjan haastattelussa.<\/span><\/p>\n
Rintasy\u00f6p\u00e4 <\/span>diagnosoitiin vuonna 1990.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Kehotin Monaa k\u00e4ym\u00e4\u00e4n mammografiassa, jonne h\u00e4nell\u00e4 olikin jo l\u00e4hete, Pirjo Wilmi kertoo.<\/span><\/p>\n
Rinnasta l\u00f6ytyi pahanlaatuinen kasvain. Mona-Lisa Pursiainen ei kuitenkaan halunnut niin sanottua radikaalia sy\u00f6p\u00e4hoitoa. Pirjo Wilmi ei koskaan painostanut yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 asiassa. Radikaali hoito olisi tarkoittanut k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 rintojen poistoa, sytostaatteja, s\u00e4dehoitoa ja hiusten l\u00e4ht\u00f6\u00e4.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Minulla ei ole tarkkaa tietoa h\u00e4nen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4 taustoista, Wilmi toteaa.<\/span><\/p>\n
Ex-urheilijan l\u00e4hipiiriin kuului henkil\u00f6, joka suositteli sy\u00f6v\u00e4n luonnonmukaista hoitoa. T\u00e4llaiselle \u201dhoidolle\u201d l\u00f6ytyy l\u00e4\u00e4k\u00e4rikielest\u00e4 aivan toinenkin nimi.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Kun Mona urheilijana oli potilaani, h\u00e4n ei ollut mill\u00e4\u00e4n tavalla l\u00e4\u00e4ketiedevastainen henkil\u00f6. Otti aina vastaan tarjotun hoidon ja mahdollisen l\u00e4\u00e4kityksen. T\u00e4m\u00e4n my\u00f6hemm\u00e4n ratkaisun tausta on minulle arvoitus, Ilkka Tulikoura sanoo.<\/span><\/p>\n
Pirjo Wilmi kertoo sy\u00f6p\u00e4potilaan panostaneen vitamiineihin, hivenaineisiin, yrtteihin ja el\u00e4v\u00e4\u00e4n ravintoon. Entisen huippu-urheilijan rautainen yleiskunto ja terveellinen ravinto kantoivat elimist\u00f6\u00e4 aikansa, mutta vuonna 1995 oli teht\u00e4v\u00e4 radikaalileikkaus. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Pursiainen eli viel\u00e4 puoli vuosikymment\u00e4.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Mona oli tosi sitke\u00e4. Lapset olivat viel\u00e4 aika pieni\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4nhalu valtava.<\/span><\/p>\n
Viimeisen kerran Wilmi tapasi parhaan yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 muutama p\u00e4iv\u00e4 ennen kuin t\u00e4m\u00e4 nukkui pois espoolaisessa saattohoitoyksik\u00f6ss\u00e4.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Ei siin\u00e4 en\u00e4\u00e4 kommunikoitu. L\u00e4sn\u00e4olo oli t\u00e4rkeint\u00e4.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Minusta \u00e4iti oli v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n edess\u00e4 rauhallinen, Eva Pursiainen muistelee.<\/span><\/p>\n
\n
\n
Sprinttilegenda laskettiin ikilepoon Kauniaisten hautausmaalle loppukes\u00e4st\u00e4 2000. <\/wbr>Kuva:\u00a0Pete Aarre-Ahtio \/ IS<\/span><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n
Wilmilt\u00e4 lohduttomia raportteja Pursiaisen kuihtumisesta saanut Pertti Helin harmittelee Kiveen hakatut -kirjassa, ettei kaikkia l\u00e4\u00e4ketieteellisi\u00e4 keinoja k\u00e4ytetty hoidossa hyv\u00e4ksi. Arto Bryggare ilmaisee n\u00e4kemyksens\u00e4 t\u00e4st\u00e4 asiasta Urheilulehdelle viel\u00e4 suoremmin sanoin.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009H\u00e4n oli niin hyv\u00e4 sisko, Pirjo Wilmi sanoo \u00e4\u00e4ni sortuen.<\/span><\/p>\n
Vuonna 1974 Rooman EM-kisoissa urheilleet suomalaisnaiset kokoontuvat yh\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti.<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Mona on yh\u00e4 ja aina osa meid\u00e4n porukkaamme.<\/span><\/p>\n
Vuonna 1974 Pursiaiselta kysyttiin Anna-lehdess\u00e4, \u201dmiten h\u00e4n haluaisi kuolla\u201d. H\u00e4mmentynyt urheilija pohti hetken ja vastasi:<\/span><\/p>\n
\u2013\u2009Saako sit\u00e4kin toivoa?<\/span><\/p>\n<\/section>\n
<\/p>\n
Source Link<\/span> is.fi<\/a><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Suomen nopein nainen oli aikansa \u201dKiira Korpi\u201d. Elokuun lopussa vuonna 2000 odotettiin Sydneyn syksyll\u00e4 alkavia olympiakisoja, jotka toisivat Suomelle uuden yleisurheilusankarin, parrakkaan kuulanty\u00f6nt\u00e4j\u00e4n Arsi Harjun. Harjukin tunnetaan ulkon\u00e4\u00f6st\u00e4\u00e4n, mutta hyvin eri katsannosta kuin kuvankaunis yleisurheilusuuruus, jolle hyv\u00e4stej\u00e4 Kauniaisten hautausmaalle oli tullut j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n l\u00e4hisuvun lis\u00e4ksi iso joukko nimekk\u00e4it\u00e4 entisi\u00e4 kollegoita. Traagisesti vain 49-vuotiaana kuollutta Mona-Lisa Pursiaista […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":27412,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[7],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/uutisalue.news\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/27411"}],"collection":[{"href":"https:\/\/uutisalue.news\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/uutisalue.news\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/uutisalue.news\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/uutisalue.news\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=27411"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/uutisalue.news\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/27411\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/uutisalue.news\/wp-json\/wp\/v2\/media\/27412"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/uutisalue.news\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=27411"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/uutisalue.news\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=27411"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/uutisalue.news\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=27411"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}

Lis\u00e4\u00e4 laatujournalismia<\/h3>\n<\/div>\nT\u00c4M\u00c4 ARTIKKELI <\/span>on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdess\u00e4 51-52\/2021. Pintaa syvemm\u00e4lle menn\u00e4\u00e4n Urheilulehdess\u00e4 joka viikko.<\/span><\/p>\n