Joka<\/span> aamu tartun ensimm\u00e4iseksi k\u00e4nnykk\u00e4\u00e4ni ja luen uutiset. Ja joka aamu luen tuoreimmasta Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4 tulleesta uhkauksesta.<\/span><\/p>\n Joko Kremlin edustaja <\/span>Dmitri Peskov<\/a> sanoo, ett\u00e4 Ukrainan liittyminen Natoon olisi nyky-Ven\u00e4j\u00e4n loppu, tai sitten presidentti <\/span>Vladimir Putin<\/a> kertoo vain suojaavansa Ven\u00e4j\u00e4lle historiallisesti kuuluvaa aluetta. Todellisuudessa h\u00e4n vain miehitt\u00e4isi enemm\u00e4n kotimaatani.<\/span><\/p>\n Tai sitten Valko-Ven\u00e4j\u00e4n johtaja <\/span>Aljaksandr Lukashenka<\/a>, Kremlin k\u00e4tyri, ilmoittaa seisovansa Ven\u00e4j\u00e4n rinnalla, jos he p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t l\u00e4hte\u00e4 sotaan. Tai Tshetshenian johtaja <\/span>Ramzam Kadyrov<\/a> sanoo olevansa valmis valtaamaan Kiovan, jos Putin k\u00e4skee.<\/span><\/p>\n Ei kovin hyv\u00e4 tapa aloittaa aamunsa, mutta n\u00e4in me ukrainalaiset olemme el\u00e4neet lokakuun lopusta l\u00e4htien, jolloin Ven\u00e4j\u00e4 alkoi kasata joukkojaan ja aseitaan Ukrainan rajalle.<\/span><\/p>\n