Eurovaaleissa saadaan v\u00e4litilinp\u00e4\u00e4t\u00f6s Suomen ty\u00f6markkinapolitiikasta, reilua tai ei, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.<\/p>\n Tilinteon<\/span> aika tulee aina. V\u00e4litilinteon aika tulee jo kahden kuun p\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/span><\/p>\n Maailma k\u00e4y vakavammaksi. Ennen <\/span>eurovaalitkin<\/a> olivat aika mit\u00e4t\u00f6n juttu.<\/span><\/p>\n Nyt niiss\u00e4 annetaan pika-arvio siit\u00e4, mit\u00e4 Suomi oikeasti ajattelee <\/span>Petteri Orpon<\/a> hallituksen ajamista ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n muutoksista.<\/span><\/p>\n Ei niin, ett\u00e4 asiasta pit\u00e4isi eurovaaleissa \u00e4\u00e4nest\u00e4\u00e4, mutta \u00e4\u00e4nestet\u00e4\u00e4np\u00e4 kuitenkin. Ajoitus ratkaisee.<\/span><\/p>\n Eurovaalit pidet\u00e4\u00e4n kes\u00e4kuun alussa. Silloin poliittisia lakkoja rajoittavat lait toden\u00adn\u00e4k\u00f6isesti ovat tulossa pian voimaan tai jopa jo voimassa. Ennen sit\u00e4 loppukev\u00e4t on raivoisa. Propagandasotaa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n asioista, jotka porvarihallituksen mielest\u00e4 ovat uudistuksia ja vasemmisto-opposition mielest\u00e4 heikennyksi\u00e4.<\/span><\/p>\n Keskusta taiteilee siin\u00e4 v\u00e4liss\u00e4 nuoralla etsim\u00e4ss\u00e4 kadonnutta kannatustaan.<\/span><\/p>\n Lakkotalven saldo mitataan eurovaaleissa, vaikka oikeastaan niiss\u00e4 pit\u00e4isi puhua esimerkiksi Ukrainan tukemisesta tai ymp\u00e4rist\u00f6nsuojelun toivotusta tasosta. Mutta kuka v\u00e4litt\u00e4\u00e4?<\/span><\/p>\n Kuka<\/span> voittaa?<\/span><\/p>\n Kokoomuksella on eurovaaleissa yleens\u00e4 kivaa, sill\u00e4 puolueen koulutettu \u00e4\u00e4nest\u00e4j\u00e4\u00adkunta ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 hyvin niidenkin arvon haluamiensa asioiden edist\u00e4miselle. Kun puolueen kannatusluvut ovat muutenkin hyv\u00e4t, Petteri Orpo tuutuu y\u00f6ns\u00e4 rauhassa.<\/span><\/p>\n Isolle osalle puolueen kannattajista hallituksen ty\u00f6markkinoilla ajamat asiat ovat just jetsulleen. Ei pulmia niist\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n Riikka Purralla <\/a>voi olla nukahtamisvaikeuksia. Perussuomalaiset joutuu j\u00e4nnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, tuntevatko heid\u00e4n duunari\u00e4\u00e4nest\u00e4j\u00e4ns\u00e4 l\u00e4heisemm\u00e4ksi puolueen vai ay-liikkeen. Toistaiseksi puolue on pit\u00e4nyt pintansa. Vanhimmat mukana roikkujat muistavat kuitenkin perussuomalaisten kauhean syksyn 2015.<\/span><\/p>\n Muissa EU-maissa perussuomalaisia l\u00e4helle oleville puolueille luvataan menestyst\u00e4 eurovaaleissa. Se ei automaattisesti tartu Suomessa. Perussuomalaiset on t\u00e4h\u00e4n asti korjannut EU-kriittisten \u00e4\u00e4nipotin. Nyt kritiikki on hiljennyt Suomessa ja puolueessa, kun l\u00e4nnest\u00e4 haetaan tukea sotaista Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 vastaan.<\/span><\/p>\n Ei-EU-j\u00e4\u00e4r\u00e4t voivat silti puristella nyrkki\u00e4 taskussaan. <\/span>Teuvo Hakkaraisen<\/a> j\u00e4tt\u00e4minen vaalilistoiltakaan ei innosta heit\u00e4 uurnille.<\/span><\/p>\n Demareille <\/span>eurovaalit ovat aina vaikeat. Ne eiv\u00e4t kiinnosta heid\u00e4n peruskannattajiaan. Jos kansainv\u00e4linen <\/span> Sanna Marin<\/a> -huuma olisi jatkunut, muutosta olisi voinut tapahtua. <\/span>Antti Lindtman<\/a> on kuitenkin imagoltaan perusdemarimies eik\u00e4 juuri muuta yrit\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n Vasemmistoliitto ja vihre\u00e4t kilpailevat hallituksen haukkumisessa, mutta eurovaaleissa niiden fokus on omassa kiihke\u00e4ss\u00e4 alasarjan matsissaan. Vuoden 2019 eurovaalit toivat lopulta vihreille per\u00e4ti kolme meppipaikkaa. Nyt vihre\u00e4t on alavireess\u00e4, kun <\/span>Pekka Haaviston<\/a> sin\u00e4ns\u00e4 ihan onnistunut presidentinvaalikampanja ei nostanutkaan virett\u00e4.<\/span><\/p>\n Vasemmistoliiton ykk\u00f6stykki <\/span>Li Andersson<\/a> on siirretty eurovaalirintamalle. Vihreit\u00e4 \u00e4\u00e4nest\u00e4neiden p\u00e4it\u00e4 voi k\u00e4\u00e4nty\u00e4.<\/span><\/p>\n S\u00e4\u00e4liksi<\/span> k\u00e4y.<\/span><\/p>\n S\u00e4\u00e4liksi k\u00e4y Petteri Orpoa, Riikka Purraa, <\/span>Sari Essayahia <\/a>ja<\/span> Anna-Maja Henrikssonia<\/a>.<\/span><\/p>\n S\u00e4\u00e4liksi k\u00e4y toki my\u00f6s <\/span>Annika Saarikkoa<\/a>, Antti Lindtmania, Li Anderssonia ja <\/span>Sofia Virtaa<\/a>. Ja s\u00e4\u00e4li\u00e4 vain sinne<\/span> Harry Harkimollekin<\/a>.<\/span><\/p>\n Saarikko, Henriksson ja Andersson ovat j\u00e4tt\u00e4ytym\u00e4ss\u00e4 kovimmasta p\u00e4iv\u00e4npolitiikan kurimuksesta. Ei olisi ihme, jos muutama muu puoluejohtaja ottaisi viel\u00e4 mallia. Hullu paljon ty\u00f6t\u00e4 tekee p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n jatkuvassa tappion pelossa.<\/span><\/p>\n Eduskuntavaaleista on vuosi, presidentinvaaleista alle puoli vuotta, eurovaaleihin on kaksi kuukautta ja vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 sitten kuntavaalit.<\/span><\/p>\n Puolueiden vaalikirstuissa pilkottavat pohjat. Puoluekaaderien jaksaminen on kortilla ja hermot narulla valmiiksi.<\/span><\/p>\n Pahinta se on puoluejohtajilla. Rankan vaalipalaverin j\u00e4lkeen ty\u00f6huoneessa odottaa vain universaali yksin\u00e4isyys.<\/span><\/p>\n<\/section>\n <\/p>\n