Haastattelu on julkaistu ensimm\u00e4isen kerran Ilta-Sanomissa 28.11.2020.<\/span><\/p>\n Aina voi aloittaa kaiken uudestaan.<\/span><\/p>\n N\u00e4ill\u00e4 sanoilla alkaa ja p\u00e4\u00e4ttyy <\/span>Kirsi Kunnaksen<\/a> vanhoista runoista koottu uusi runokokoelma <\/span>Tiiti\u00e4isen mets\u00e4<\/span> (WSOY).<\/span><\/p>\n \u2013\u2009T\u00e4m\u00e4 on minun viimeinen ty\u00f6ni, enk\u00e4 mahdollisesti en\u00e4\u00e4 satavuotiaaksi asti el\u00e4, Kunnas sanoo.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009En jaksa en\u00e4\u00e4 kirjoittaa uusia runoja – tai jaksaisin, mutta en taida en\u00e4\u00e4 saada niit\u00e4 luovia hekumahetki\u00e4.<\/span><\/p>\n Lue lis\u00e4\u00e4:<\/span> <\/span>Taiteen akateemikko ja kirjailija Kirsi Kunnas on kuollut 96-vuotiaana<\/a><\/p>\n Tiiti\u00e4isen mets\u00e4 -kokoelmassa vanhat, tutut runot ovat uudessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4, jolloin ne saavat uudenlaisen el\u00e4m\u00e4n.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009Runossa on aina kielen taika olemassa, ja se k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 pikkuisen kylke\u00e4ns\u00e4 ja heijastaa toisen runon kanssa taas jotain uutta, Kunnas pohtii.<\/span><\/p>\n Runokokoelman julkaisun yhteydess\u00e4 Kunnaksen kustantaja WSOY ja Luonnonperint\u00f6s\u00e4\u00e4ti\u00f6 perustivat kirjailijan kunniaksi Tiiti\u00e4isen mets\u00e4 -nimisen suojelualueen l\u00e4helle Yl\u00f6j\u00e4rven keskustaa. Luonto ja mets\u00e4t ovat Kunnakselle t\u00e4rkeit\u00e4.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009Me olemme mets\u00e4kansaa, Kunnas toteaa.<\/span><\/p>\n 14. joulukuuta<\/span> 2020 Kirsi Kunnas t\u00e4ytti 96 vuotta. H\u00e4n on monen muun ik\u00e4ihmisen tavoin joutunut koronapandemian aikana j\u00e4tt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n kotiin eristyksiin.<\/span><\/p>\n Kunnas harmittelee, ett\u00e4 korona-aikana joutuu v\u00e4lttelem\u00e4\u00e4n ihmisi\u00e4 eik\u00e4 kulttuuririentoihinkaan voi osallistua. Mutta samaan hengenvetoon h\u00e4n n\u00e4kee korona-ajassa valoisankin puolen.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009Joudumme oppimaan uudenlaisia asioita. Ehk\u00e4 t\u00e4st\u00e4kin jotain hyv\u00e4\u00e4 paljastuu, kunhan siit\u00e4 ollaan ensin selviydytty.<\/span><\/p>\n Kunnaksen mies, kirjailija <\/span>Jaakko Syrj\u00e4<\/a>, 94, el\u00e4\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n hoito-osastolla. Pari on ollut naimisissa vuodesta 1957 asti, eli 63 vuotta.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009Kun t\u00e4\u00e4ll\u00e4 yksin huushollissa istuu, niin jos ei aivot kuivetu, niin ainakin ne nuivettuu, Kunnas naurahtaa puhelimessa kotoaan Tampereelta.<\/span><\/p>\n Kuivettuneilta tai nuivettuneilta Kunnaksen aivot eiv\u00e4t vaikuta, vaan legendaarinen kirjailija kertoo v\u00e4rikk\u00e4\u00e4sti tarinan toisensa per\u00e4\u00e4n pitk\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 varrelta.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009El\u00e4m\u00e4 on antanut paljon mahdollisuuksia olla monessa mukana, taiteen akateemikko ja Tampereen yliopiston kunniatohtori sanoo.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009Ainahan polku k\u00e4\u00e4ntyy el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 v\u00e4h\u00e4n toiseen kuin mit\u00e4 on ensin kuvitellut. Mutta se kuuluu el\u00e4m\u00e4\u00e4n!<\/span><\/p>\n Kunnaksen<\/span> el\u00e4m\u00e4nasenne on aina ollut toiveikas. H\u00e4n uskoo, ett\u00e4 optimistinen el\u00e4m\u00e4nasenne kumpuaa pitk\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4nkokemuksesta. Monesta rankasta paikasta on selvitty.<\/span><\/p>\n Vuonna 1924 syntyneen Kunnaksen vanhemmat<\/span> V\u00e4in\u00f6 <\/a>ja <\/span>Sylvi Kunnas<\/a> olivat kuvataiteilijoita. He kuuluivat Tulenkantajat-ryhm\u00e4\u00e4n, johon lukeutuivat ajan t\u00e4rkeimm\u00e4t taiteilijat, kuten <\/span>Uuno Kailas<\/a> ja <\/span>Olavi Paavolainen<\/a>.<\/span><\/p>\n Kunnas oli vasta 4-vuotias, kun h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 kuoli. H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 oli noin 25-vuotias j\u00e4\u00e4dess\u00e4\u00e4n leskeksi ja kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi. My\u00f6hemmin Sylvi meni naimisiin taidekriitikoksi ryhtyneen <\/span>Einari J. Vehmakse<\/a>n kanssa.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009\u00c4idill\u00e4 ei ollut muuta ammattitaitoa kuin piirt\u00e4minen. Perhe, jossa elet\u00e4\u00e4n vain piirustuksilla, on k\u00f6yh\u00e4, tai ainakin oli siihen aikaan, Kunnas toteaa.<\/span><\/p>\n Taiteilijakodin niukkuus ei kuitenkaan ollut mit\u00e4\u00e4n poikkeuksellista tuon ajan Suomessa.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009Silloin olivat monet muutkin k\u00f6yhi\u00e4, Kunnas sanoo.<\/span><\/p>\n Sota <\/span>oli Kunnakselle ja koko h\u00e4nen sukupolvelleen raskas koettelemus. Kun talvisota syttyi, Kunnas oli keskikoulun viimeisell\u00e4 luokalla. Sodan ensimm\u00e4isin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 Kunnaksen perhe juoksi ilmah\u00e4lytyst\u00e4 pakoon mets\u00e4n suojaan, ja nuori Kirsi oli l\u00e4hell\u00e4 kuolla konekiv\u00e4\u00e4rituleen.<\/span><\/p>\n Hein\u00e4kuussa 1943 kahdella eri rintamalla ty\u00f6skennelleell\u00e4 Kunnaksella todettiin tuberkuloosi. H\u00e4net kotiutettiin s\u00e4\u00e4lotan teht\u00e4vist\u00e4 Kiljavan keuhkoparantolaan.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009Jouduin sellaiseen sarkofagiin makaamaan kuin Tutankhamon, Kunnas naurahtaa muistellessaan aikaa parantolassa.<\/span><\/p>\n Tuolloin nuori nainen kirjoitti runovihkoonsa my\u00f6s surullisempia s\u00e4vyj\u00e4. Sylvi-\u00e4iti l\u00f6ysi vihon ja palautti tytt\u00e4rens\u00e4 ruotuun sanomalla: ”Et rupea uudeksi <\/span>Saima Harmajaksi<\/a>!” \u00c4iti viittasi tuberkuloosiin nuorena kuolleeseen runoilijaan.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009En ole oikeastaan koskaan murheellinen luonne ollut. Minulla on aina ollut huumoria. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 aina osaisi pikkuisen nauraa itsellens\u00e4, Kunnas sanoo.<\/span><\/p>\n Sodan j\u00e4lkeen<\/span> nuoret taiteilijat halusivat luopua vanhoista ideaaleista ja uudistaa kielt\u00e4. Nuoresta sukupolvesta tuntui kuin sotien kest\u00e4m\u00e4t viisi vuotta oltaisiin oltu pys\u00e4hdyksiss\u00e4.<\/span><\/p>\n Kunnas oli osa parikymppisten runoilijoiden sukupolvea, joka oli luomassa Suomeen modernistista runoutta 50-luvulla. Esikoisrunokokoelma <\/span>Villiomenapuu<\/span> julkaistiin 1947.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009Runoilijat ovat aina eturintamassa uudistamassa kielt\u00e4. Toiset pitiv\u00e4t meit\u00e4 tietysti ihan hulluina, kun meid\u00e4n runoja ei oikein ymm\u00e4rretty, Kunnas sanoo.<\/span><\/p>\n My\u00f6s lastenkirjallisuus kaipasi uudistajaa. T\u00e4h\u00e4n teht\u00e4v\u00e4\u00e4n Kunnas tarttui. Vuonna 1956 julkaistiin <\/span>Tiiti\u00e4isen satupuu<\/span>, jota on luettu jo useammalle sukupolvelle suomalaislapsia.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009Aikoinaan minulle oli l\u00f6yt\u00f6, ettei meill\u00e4 ollut sellaista lastenkirjallisuutta, joka olisi tarttunut sodanj\u00e4lkeiseen aikaan. Kaikki mit\u00e4 lapsille tarjottiin tuntui vanhentuneelta.<\/span><\/p>\n Inspiraatio toisenlaiseen lastenkirjallisuuteen syntyi, kun Kunnas sai teht\u00e4v\u00e4kseen k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 englantilaisen <\/span>Hanhiemon iloisen lippaan<\/span>, joka oli nonsense-runoutta.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009Silloin yht\u00e4kki\u00e4 huomasin, ett\u00e4 minulla on sellaiset aivot, jotka osaavat ja haluavat t\u00e4llaista kielipeli\u00e4 harjoittaa. Kunnas kertoo.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009Oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 uudistaa koko k\u00e4sitys siit\u00e4, mit\u00e4 lastenkirjallisuus on ja mik\u00e4 sen teht\u00e4v\u00e4 on. Siit\u00e4 se l\u00e4hti, niin yksinkertaista se on! Se tapahtui 50-luvulla, joten paljonkos siit\u00e4 on aikaa… melkein 70 vuotta!<\/span><\/p>\n Kunnas<\/span> on tehnyt merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 kulttuurity\u00f6t\u00e4 my\u00f6s suomentajana. H\u00e4n on k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt kirjallisuutta kuudesta kielest\u00e4: kaikkea <\/span>Lewis Carrollin<\/a> nonsense-runoudesta aina <\/span>Raamatun<\/span> psalmeihin.<\/span><\/p>\n Eik\u00e4 pid\u00e4 unohtaa, ett\u00e4 Kunnas loi my\u00f6s uudenlaisen aapisen, kun Suomessa toteutettiin suuri koulu-uudistus ja siirryttiin peruskouluj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n \u2013\u200970-luku oli minusta niin inhottava vuosikymmen, ett\u00e4 en tied\u00e4, onko sit\u00e4 ennen tai sen j\u00e4lkeen ollutkaan sellaista. Yst\u00e4vyyssuhteet ja virkasuhteet politisoituivat, Kunnas sanoo.<\/span><\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 politisoituneessa ilmapiiriss\u00e4 hyvin ep\u00e4poliittinen Kirsi Kunnas astui sananvapausj\u00e4rjest\u00f6 PENin puheenjohtajaksi vuonna 1975.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009Sattui viel\u00e4 niin, ett\u00e4 Jaakko tuli Kirjailijaliiton puheenjohtajaksi, niin se oli yht\u00e4 hullunmylly\u00e4! Kunnas huokaisee.<\/span><\/p>\n Kunnas<\/span> ja Syrj\u00e4 olivat perheen perustamisen aikoihin kunnostaneet Yl\u00f6j\u00e4rvell\u00e4 sijaitsevan vanhan koulun kodikseen. Sinne saapui 70-luvulta alkaen vieraiksi kirjailijoita useista eri maista.<\/span><\/p>\n Vaikka Kunnas ei suostunut koskaan tunnustamaan mit\u00e4\u00e4n v\u00e4ri\u00e4 tai tarttumaan puoluekirjaan, h\u00e4n on ollut aktiivinen monessa asiassa.<\/span><\/p>\n Kunnaksen syd\u00e4nt\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 ovat olleet arkkitehtuuri ja vanhojen rakennusten suojelu.<\/span><\/p>\n H\u00e4n ep\u00e4ilee rakkautensa vanhoihin taloihin periytyv\u00e4n lapsuudestaan T\u00f6\u00f6l\u00f6ss\u00e4, jonka monet talot, kujat ja porttikongit tulivat tutuiksi.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009Tiesin, miten kortteleiden l\u00e4pi kuljetaan ja ket\u00e4 talonmiest\u00e4 pit\u00e4\u00e4 juosta pakoon.<\/span><\/p>\n My\u00f6hemmin Kunnas asettui miehens\u00e4 kotikaupunkiin Tampereelle. H\u00e4n on halunnut puolustaa ja suojella kaupungin vanhaa arkkitehtuuria.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009N\u00e4in j\u00e4lkeenp\u00e4in ajatellen min\u00e4h\u00e4n olen ollut \u00e4rh\u00e4kk\u00e4! Olen aina ajatellut v\u00e4h\u00e4n toisella tapaa. Toisinajattelija siis.<\/span><\/p>\n Kunnas<\/span> on ollut v\u00e4sym\u00e4t\u00f6n lastenkirjallisuuden puolustaja, joka on pit\u00e4nyt vuosikymmeni\u00e4 yll\u00e4 keskustelua lapsille lukemisen t\u00e4rkeydest\u00e4. H\u00e4n on eritt\u00e4in huolissaan lasten lukutaidon tasosta ja sen tulevaisuudesta.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009Monet viett\u00e4v\u00e4t nyky\u00e4\u00e4n paljon aikaa digitaalisessa maailmassa. Olen huolissani siit\u00e4, oppivatko lapset ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaunokirjallisuuden kielen vivahteita, Kunnas sanoo.<\/span><\/p>\n Kirjailija ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 maailma muuttuu. H\u00e4n on silti huolissaan siit\u00e4, korvaavatko \u00e4\u00e4nikirjat kokonaan alkuper\u00e4isen kirjan.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009On ihan erilaista aktiivista kielen kanssa olemista, kun itse lukee. Ja on eri asia, jos \u00e4iti tai muu l\u00e4heinen lukee lapselle \u00e4\u00e4neen. Siin\u00e4h\u00e4n syntyy heti kahden ihmisen v\u00e4lille kontakti keskin\u00e4isen kielen avulla.<\/span><\/p>\n Omille <\/span>lapsilleen Kunnas luki paljon, ja pojista tuli innokkaita lukijoita. Ei kuitenkaan kirjailijoita vanhempiensa tapaan.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009Neh\u00e4n rupesivat soittamaan, niist\u00e4 tuli rokkareita, Kunnas kertoo.<\/span><\/p>\n N\u00e4m\u00e4 rokkarit koko Suomi tuntee, nimitt\u00e4in Eppu Normaali -yhtyeen <\/span>Martti<\/a> ja <\/span>Mikko ”Pantse” Syrj\u00e4n<\/a>.<\/span><\/p>\n Kunnas ei koskaan kommentoinut Martin tekemi\u00e4 Eppujen sanoituksia, sill\u00e4 niit\u00e4 ei h\u00e4nelle etuk\u00e4teen n\u00e4ytetty. Pojat halusivat tehd\u00e4 omaa juttuaan.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009Ne ovat edelleen ihan hulluja lukemaan. Molemmilla on pitk\u00e4t kirjastot ja odottavat tietysti kieli pitk\u00e4ll\u00e4 minun kirjastoani, Kunnas naurahtaa.<\/span><\/p>\n Kunnaksen mukaan laaja kotikirjasto on hyv\u00e4 olla olemassa.<\/span><\/p>\n \u2013 Kirjasta voi aina l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uuden ajatuksen.<\/span><\/p>\n Aina voi aloittaa kaiken uudestaan.<\/span><\/p>\n L\u00e4hde: Artikkelissa on k\u00e4ytetty my\u00f6s l\u00e4hteen\u00e4 Leena Kirstin\u00e4n kirjoittamaa el\u00e4m\u00e4kertaa Kirsi Kunnas – sateessa ja tuulessa (WSOY).<\/span><\/p>\n<\/section>\n <\/p>\n\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n