N\u00e4yttelij\u00e4<\/span> ja laulaja <\/span>Sinikka Sokka<\/a> vastaa puhelimeen junassa Italiassa matkalla Roomaan. Ennen viikon kest\u00e4v\u00e4\u00e4 matkaansa h\u00e4n k\u00e4vi tapaamassa rakasta yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 <\/span>Kirsti \u201dKilli\u201d Wallasvaaraa<\/a> sairaalassa. Heid\u00e4n viimeinen tapaaminen oli viikko sitten perjantaina.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009Olimme aina l\u00e4heisi\u00e4. Vietimme yhdess\u00e4 aikaa my\u00f6s h\u00e4nen sairautensa keskell\u00e4. Killin erityislaatuisuus paljastui varsinkin h\u00e4nen sairastuttuaan: h\u00e4n ei koskaan valittanut mist\u00e4\u00e4n. Ja h\u00e4n n\u00e4ki sairaanakin el\u00e4m\u00e4n kauneuden ja absurdiuden, Sokka kertoo.<\/span><\/p>\n Kaikki Kirsti Wallasvaaran tunteneet korostavat h\u00e4nen huikean hyv\u00e4\u00e4 huumorintajuaan, joka pysyi loppuun asti.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009Killin huumori oli omaleimaista, absurdia ja \u00e4lyk\u00e4st\u00e4, Sokka kertoo.<\/span><\/p>\n Kun h\u00e4n kertoi sairaalassa Killille palaavansa matkaltaan seuraavana viikonloppuna, Killi totesi: \u201dTuut sitten suoraan t\u00e4nne\u201d. Se oli Killin huumoria, ei mik\u00e4\u00e4n k\u00e4sky.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009Naurettiin silloinkin molemmat, Sokka kertoo.<\/span><\/p>\n Juhannuksena he olivat yhdess\u00e4 Sinikka Sokan m\u00f6kill\u00e4. Siell\u00e4k\u00e4\u00e4n ei tyls\u00e4\u00e4 pidetty, sill\u00e4 jostakin he keksiv\u00e4t jatkuvasti ilon aiheita. Heit\u00e4 yhdisti innostunut el\u00e4m\u00e4nasenne, josta Killi piti kiinni loppuun asti.<\/span><\/p>\n Mutta tottakai Kirsti Wallasvaara tiedosti sairautensa vakavuuden. Ehk\u00e4 juuri siksi h\u00e4n otti el\u00e4m\u00e4st\u00e4 irti kaiken hyv\u00e4n, mik\u00e4 oli viel\u00e4 tarjolla.<\/span><\/p>\n Sokka<\/span> ja Wallasvaara tutustuivat 1971. Yhteisi\u00e4 muistoja heill\u00e4 oli muun muassa Kom-teatterin pitkilt\u00e4 kiertueilta.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009Asuimme aina samassa hotellihuoneessa. Meit\u00e4 kutsuttiin \u201djaappanilaisiksi sisaruksiksi\u201d, koska olimme pienikokoisia ja molemmilla oli kimonotyyppinen aamutakki, Sokka muistelee.<\/span><\/p>\n Sinikka Sokka tiet\u00e4\u00e4 kaipaavansa ikuisesti yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 seuraa, mutta h\u00e4n on kiitollinen, ett\u00e4 on saanut olla niin ihanan ihmisen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/span><\/p>\n Kun puhumme, Sokka n\u00e4kee samalla junan ikkunasta Italian kauniita maisemia, mutta eiv\u00e4t ne surua pienenn\u00e4.<\/span><\/p>\n \u2013\u2009Mutta t\u00e4m\u00e4n kauneuden keskell\u00e4 olen voinut surra eri tavalla. Tuntuu kuin Killin ihmeellisyys n\u00e4ytt\u00e4ytyisi nyt viel\u00e4 isompana, h\u00e4n miettii.<\/span><\/p>\n<\/section>\n <\/p>\n