Meret ovat maapallon t\u00e4rkeimm\u00e4t hiilinielut. Ilmaston l\u00e4mpeneminen kuitenkin sy\u00f6 merten mahdollisuutta ottaa hiilt\u00e4 talteen. Kolmessa uudessa tutkimuksessa on selvitetty odottamattomia tai ainakin huonosti tunnettuja tekj\u00f6it\u00e4, joiden muutokset ovat vaikuttaneet merien hiilensitomiskykyyn.<\/p>\n

Merten ja ilmastonmutoksen v\u00e4lisi\u00e4 suhteita on arvioitu ennen muuta merenpinnan yksisoluisten kasviplanktonlevien n\u00e4k\u00f6kulmasta. Siihen on totta kai hyv\u00e4 syy. Niin pieni\u00e4 kuin planktonlev\u00e4t ovatkin \u2013 millimetrin kymmenesosasta tuhannesosaan \u2013, niit\u00e4 on valtavasti. Merkitys on sen mukainen.<\/p>\n

Pinnalla elelless\u00e4\u00e4n kasviplankton nappaa fotosynteesiss\u00e4\u00e4n eritt\u00e4in suuria m\u00e4\u00e4ri\u00e4 hiilidioksidia ja kuoltuaan vie sen pintaa syvemm\u00e4lle. Plankton my\u00f6s tuottaa puolet hapesta, jota me ihmiset hengit\u00e4mme, ja muodostaa perustan valtamerien ravintoketjulle.<\/p>\n

Merten teho hiilinieluna on kuitenkin monimutkaisempi kuvio. Yhdysvaltalais-kanadalaisessa tutkimuksessa l\u00f6ytyi yksi tekij\u00e4, joka saattaa yll\u00e4tt\u00e4\u00e4: kalojen uloste.<\/p>\n

Science Advances (siirryt toiseen palveluun)<\/span><\/a> -lehdess\u00e4 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, miten ylikalastus ei ole vienyt vain kaloja merist\u00e4 vaan my\u00f6s kalankakan merten pohjista ja mit\u00e4 v\u00e4li\u00e4 sill\u00e4 muka on.<\/p>\n

Tuhansien vuosien hiilivarasto<\/h3>\n

Kalifornian Los Angelesin yliopiston apulaisprofessoria Daniele Bianchia<\/strong>, biokemiaan erikoistunutta merentutkijaa, alkoi viime vuosikymmenell\u00e4 pohdituttaa, mik\u00e4 rooli kaloilla on merten ravinteiden ja hiilen kierrossa.<\/p>\n

Niinp\u00e4 Bianchi tutkimusryhmineen ryhtyi mallintamaan, miten teollisesti pyydystettyjen kalalajien ja niiden ulosteiden biomassan v\u00e4heneminen maailman meriss\u00e4 vaikuttaa biokemialliseen kiertokulkuun.<\/p>\n

\u2013 N\u00e4hd\u00e4ksemme kalojen uloste on yksi tehokkaimmista tavoista, joilla hiili sitoutuu meriin. Uloste painuu syviin kerroksiin, ja hiili j\u00e4\u00e4 sinne sadoiksi tai tuhansiksi vuosiksi, Bianchi kertoo tuloksista uutissivusto Voxilla (siirryt toiseen palveluun)<\/span><\/a>.<\/p>\n

N\u00e4in hiilivarasto syntyy:<\/strong><\/p>\n

\n
• Vedenpinnan kasviplankton sitoo ilmasta ja vedest\u00e4 hiilidioksidia fotosynteesiss\u00e4 eli yhteytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n itselleen sokeria.<\/li>\n
• Plankton on alkuna ravintoketjulle, jossa yh\u00e4 isompi otus sy\u00f6 edellisen, ja samalla hiilikin kulkee mahasta mahaan.<\/li>\n
• Ravintoketjun huipulta, kaloista, hiili pulpahtaa mereen niiden ulosteessa. Suurin osa painuu merenpohjaan.<\/li>\n<\/ul>\n

  Mallissa oli kalojen lis\u00e4ksi \u00e4yri\u00e4isi\u00e4 ja nilvi\u00e4isi\u00e4, ja el\u00e4inten kokohaarukka oli laaja, kymmenest\u00e4 grammasta sataan kiloon. Tutkijat laskivat pyyntim\u00e4\u00e4rien ja tieteellisten kanta-arvioiden perusteella pyyntilajien yhteisen biomassan.<\/p>\n

  Ennen kuin kaupallinen kalanpyynti alkoi, arviolta kymmenesosa merenpohjaan painuneesta biologisesta massasta oli niiden lajien ulostetta, joista tuli kaupallisesti tavoitelluimpia. Kymmenesosasta merten hiilinielusta oli kalojen ulosteiden ansiota, tutkimuksessa lasketaan.<\/p>\n

  Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tonnikalojen ja turskien kautta merenpohjaan kierr\u00e4ttyi 940 miljoonaa tonnia hiilt\u00e4 vuodessa. Vertailun vuoksi: Suomen viime vuoden kasvihuonekaasup\u00e4\u00e4st\u00f6t vastasivat Tilastokeskuksen (siirryt toiseen palveluun)<\/span><\/a> mukaan runsasta 48:aa miljoonaa hiilidioksiditonnia.<\/p>\n

  \n

  <\/button><\/div>\n

  <\/button><\/div>\n

  <\/button><\/div>\n

  <\/button><\/div>\n

  <\/button><\/div>\n

  <\/button><\/div>\n