Kun<\/span> <\/span>Kettu<\/span>-sarja (Der Alte) alkoi py\u00f6ri\u00e4 Suomen televisiossa 10. tammikuuta 1981, sit\u00e4 esitettiin TV2:n lauantain my\u00f6h\u00e4isohjelmistossa nimell\u00e4 <\/span>Vanha kettu<\/span>. Nyt nimelle olisi itse sarjan osalta todella katetta, sill\u00e4 huhtikuussa 1977 L\u00e4nsi-Saksassa ensiesityksens\u00e4 saanut dekkarisarja jatkuu jo 49. kaudelleen. Jaksoja on tehty kaikkiaan reilusti yli nelj\u00e4sataa.<\/span><\/p>\n Se ei ole viel\u00e4 l\u00e4hell\u00e4k\u00e4\u00e4n maailmanenn\u00e4tyst\u00e4 \u2013 maailmalla on olemassa 1950-luvulta n\u00e4ihin vuosiin asti py\u00f6rineit\u00e4 saippuasarjoja \u2013 mutta kunnioitettava ik\u00e4 toki, varsinkin kun ohjelmatyyppi ei ole en\u00e4\u00e4 kovinkaan muodikkaaksi koettu.<\/span><\/p>\n Toisin oli 1980-luvulla, kun Suomessa oli 2\u20133 tv-kanavaa ja Vanhaa kettua, <\/span>Kahden keikkaa<\/span> tai <\/span>Schimanskia<\/span> katsottiin l\u00e4hes joka tuvassa.<\/span><\/p>\n Ketunkin osalta kansa oli toista mielt\u00e4 kuin kriitikot: ensimm\u00e4isen jakson ilmestyess\u00e4 <\/span>Ilta-Sanomien <\/span>tv-arvostelija <\/span>Sinikka Klemettil\u00e4 <\/a>moitti p\u00e4\u00e4henkil\u00f6\u00e4 aneemiseksi, vaikkakin kehui sarjaa j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4ksi ja sen otetta hillitymm\u00e4ksi ja hienostuneemmaksi kuin amerikkalaisissa sarjoissa. <\/span>Helsingin Sanomien<\/span> <\/span>Mikael Fr\u00e4ntik\u00e4\u00e4n<\/a> ei l\u00e4mmennyt Vanhalle ketulle, vaan piti sit\u00e4 \u201dk\u00f6yh\u00e4sti ilmehtiv\u00e4n\u00e4 rutiinituotantona\u201d ja p\u00e4\u00e4osan <\/span>Siegfried Lowitzia<\/a> \u201dpuisevana\u201d.<\/span><\/p>\n Ketun<\/span> visuaalista ilmett\u00e4 on p\u00e4ivitetty vuosikymmenten mittaan ja p\u00e4\u00e4osanesitt\u00e4j\u00e4kin vaihdettu muutaman kerran. <\/span><\/p>\n