P\u00e4iv\u00e4lleen <\/span>76 vuotta sitten, 15.11.1945, alkoi sotasyyllisyysoikeudenk\u00e4ynti s\u00e4\u00e4tytalolla. Toisen maailmansodan loputtua oli tuomion aika. It\u00e4 ja l\u00e4nsi vaativat t\u00e4t\u00e4 Suomelta, joka oli k\u00e4ynyt erillissotaansa, mutta Saksan kanssa samalla puolella.<\/span><\/p>\n Sotasyyllisyystuomiot piirtyv\u00e4t Suomen poliittiseen historiaan kenties suurimpina ep\u00e4reiluuden esimerkkein\u00e4. P\u00e4\u00e4tt\u00e4jill\u00e4 rys\u00e4htiv\u00e4t p\u00e4\u00e4lle sotavuodet ja nuoren itsen\u00e4isyyden s\u00e4ilytt\u00e4minen, ja j\u00e4lkik\u00e4teen sotasyyllisyys ja vankila.<\/span><\/p>\n Tietenkin oli onni, ett\u00e4 poliitikkomme eiv\u00e4t joutuneet muualle tuomittavaksi, ja s\u00e4ilyiv\u00e4t siten hengiss\u00e4. Laiha lohtu ja katkera loppu monelle.<\/span><\/p>\n Sotasyyllisyytt\u00e4 jaettiin kuitenkin valikoiden. Ilmeisin kohde, marsalkka Mannerheim, junailtiin turvaan tuomiolta. Stalinkin siunasi ulkomaanmatkan, ja n\u00e4in Mannerheim pysyi Portugalissa kunnes syyteaika oli umpeutunut.<\/span><\/p>\n \u201dMarski seivattiin\u201d, nuoriso totesi kun kertasimme historiaa. Sotasyyllisyys pist\u00e4\u00e4 miettim\u00e4\u00e4n, miten kansallinen tarina rakennetaan. Ja vastuuta, vallank\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja syyllisyytt\u00e4 maapallolla vuonna 2021.<\/span><\/p>\n Jos <\/span>tuho olisi taidetta, maapallon nykytila olisi yhteinen mestariteos. Niin t\u00e4ydellisesti olemme sotkeneet maan, ilman ja veden. On vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 maapallolta kulmaa tai alkuaineen kiertoa, joka ei olisi m\u00e4s\u00e4n\u00e4.<\/span><\/p>\n Tuho on suoraa seurausta ihmisen ty\u00f6st\u00e4. Rakentaminen, ruoka, metsien k\u00e4ytt\u00f6, energiaa tuhlaava el\u00e4m\u00e4mme ja ylikulutus tekev\u00e4t meist\u00e4 jokaisesta osallisen. Varsinkin korkean elintason l\u00e4nsimaissa syyllisyytt\u00e4 on vaikea v\u00e4ist\u00e4\u00e4.<\/span><\/p>\n Yksi tympe\u00e4 lieveilmi\u00f6 politiikassa on syyllisyys-teeman tahallinen v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6. Siis se, kun joku syytt\u00e4\u00e4 muita syyllist\u00e4misest\u00e4 – ja siten k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 katseen pois itse asiasta.<\/span><\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 kun ei ole kyse luontosotasyyllisyydest\u00e4 eik\u00e4 oikeudenk\u00e4ynnist\u00e4. Syyllisyyspy\u00f6rittelyyn voi olla aikaa ja varaa korkeintaan silloin, kun ilmasto-, It\u00e4meri- ja luontokatokriisit ovat ohi. Ja sit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 emme hetkeen n\u00e4e.<\/span><\/p>\n Kriisin <\/span>keskell\u00e4 jokainen tekee voitavansa, viivyttelem\u00e4tt\u00e4 ja yhteisty\u00f6ss\u00e4. T\u00e4rkeint\u00e4 on ymm\u00e4rrys tilanteesta, halu ja keinot korjata.<\/span><\/p>\n Emme voi mit\u00e4\u00e4n menneisyyden teoille, jotka nyt tied\u00e4mme luonnon kannalta tuhoisiksi. Ei meid\u00e4n tarvitse ripotella tuhkaa p\u00e4\u00e4llemme, vaan tehd\u00e4 parhaamme.<\/span><\/p>\n Niill\u00e4, joilla on valtaa ja mahdollisuuksia, on velvollisuus tehd\u00e4 enemm\u00e4n. Se on reiluutta. Olipa se valta poliittista, rahan tuomaa pelivaraa tai hyvinvointivaltion vapautta.<\/span><\/p>\n Jos emme suostu korjaamaan k\u00e4sityst\u00e4mme ja tapaa jolla hy\u00f6dynn\u00e4mme luontoa, toimimme tietoisesti v\u00e4\u00e4rin. Silloin rangaistus ja ep\u00e4reiluuden kokemus siirret\u00e4\u00e4n seuraaville sukupolville: me tiesimme mutta emme toimineet.<\/span><\/p>\n Ja syyllisyydest\u00e4 voimme todeta kuten valistusajan filosofi Voltaire: \u201dJokainen ihminen on syyllinen kaikkeen tekem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n.\u201d<\/span><\/p>\n Kirjoittaja on Baltic Sea Action Group -s\u00e4\u00e4ti\u00f6n perustaja ja ymp\u00e4rist\u00f6vaikuttaja.<\/span><\/p>\n<\/section>\n <\/p>\n\n