Kahdesti tapettu <\/i>on Jarkko Sipil\u00e4n<\/b> 22. ja viimeinen Takam\u00e4ki-dekkari. Toimittaja-kirjailija kuoli yll\u00e4tt\u00e4en talvella, mutta ehti kirjoittaa pitk\u00e4n sarjansa uusimman teoksen melkein loppuun. Julkaisukuntoon sen viimeisteliv\u00e4t h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4 Annika Sipil\u00e4<\/b>, kustannustoimittaja Nina Gimishanova<\/b> ja kirjailijakollega Harri Nyk\u00e4nen<\/b>, joka 1990-luvulla innoitti samassa Helsingin Sanomien rikostoimituksessa ty\u00f6skennelleen Sipil\u00e4n fiktiivisten rikosten maailmaan.<\/p>\n
Tasalaatuisesta, my\u00f6s tasapaksusta, sarjasta on mahdotonta sanoa en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n uutta. Niin samanlaisia kaikki Takam\u00e4et ovat. Asiantuntevan poliisity\u00f6n kuvauksesta ja kuivakkuuteen asti realistisesta poliisiromaanista pit\u00e4v\u00e4t saavat viel\u00e4 kerran perinpohjaisen johdatuksen poliisin uusimpiin tutkintamenetelmiin. Henkil\u00f6kuvauksesta, j\u00e4nnityksen rakentamisesta ja huumoristakin pit\u00e4v\u00e4t lukevat jonkun toisen kirjoja.<\/p>\n
Kahdesti tapettu on vuonna 2013 Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4 kadonnut ja kuoliaaksi julistettu Janne Honkanen, jonka ruumis l\u00f6ytyy Yl\u00f6nen-nimisen\u00e4 Helsingin Palohein\u00e4n maastosta marraskuussa 2022. Tavallinen tappo tai murha. Jos kysymys olisi oikeista poliiseista ja rikoksista, her\u00e4isi kysymys, miksi juuri t\u00e4m\u00e4 tarina on kertomisen arvoinen.<\/p>\n
Kiinnostavammaksi juttu muuttuu, kun mukaan astuvat huumerikollisten monimutkaiset kuviot sek\u00e4 sarjan monista kirjoista tuttu Salmela, ataripoliisi Suhosen lapsuudentuttu eri puolelta lakia.<\/p>\n
Kiinnostavin juoni voisi synty\u00e4 Suomeen nousevan albaanimafian ymp\u00e4rille, mutta valitettavasti Sipil\u00e4 j\u00e4tti t\u00e4m\u00e4n kuvion v\u00e4h\u00e4lle k\u00e4yt\u00f6lle. Mahdollisuuksia olisi ollut jenslapidusmaiseen etnisen rikollisuuden kuvaamiseen, mik\u00e4 olisi tehnyt hyv\u00e4\u00e4 koko sarjalle.<\/p>\n
Kun alkaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 eri toimijat liittyv\u00e4t yhteen, Kahdesti tapettuun <\/i>alkaa synty\u00e4 eloa ja teos nousee korkeammalle kuin liian moni perus-Takam\u00e4ki. Sipil\u00e4n poliisit ovat loppuun asti persoonattomia, mutta t\u00e4ss\u00e4 tarinassa rosvot sit\u00e4 vastoin ovat hyvin hahmoteltuja ja rikollisen el\u00e4m\u00e4n kuvaus jopa koskettavaa, kun menn\u00e4\u00e4n sen varjoiselle puolelle, jossa kaikki veljeyden vannomiset ovat j\u00e4\u00e4neet taakse ja j\u00e4ljell\u00e4 on vain raskas velka entisille rikoskumppaneille.<\/p>\n
Mit\u00e4 pidemm\u00e4lle tarina etenee, sit\u00e4 selvemm\u00e4lt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Sipil\u00e4 nousi loppuvuosinaan uudelle tasolle. Vuosi sitten ilmestynyt Pelontekij\u00e4t<\/a> oli yll\u00e4tt\u00e4en \u201dpoliisiromaanin valioyksil\u00f6\u201d ja my\u00f6s Kahdesti tapettu<\/i> vet\u00e4\u00e4 vauhtiin p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n komeasti. Lopun poliisioperaatio takaa-ajoineen on uljas p\u00e4\u00e4t\u00f6s sarjalle.<\/p>\n Kahdesti tapetun<\/i> ei pit\u00e4nyt olla viimeinen Takam\u00e4ki, mutta aivan lopussa on sellaista kohtalonomaisuutta, ett\u00e4 teos toisaalta sopii viimeiseksi pisteeksi Sipil\u00e4n pitk\u00e4lle uralle.<\/p>\n Jarkko Sipil\u00e4: Kahdesti tapettu. 319 sivua, CrimeTime.<\/p>\n <\/p>\n