Vilja Eerika Tarkki olisi t\u00e4ytt\u00e4nyt t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 18 vuotta. \u201dJos h\u00e4n el\u00e4isi, h\u00e4n olisi omatoiminen ja vahvatahtoinen nuori nainen\u201d, h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 sanoo Ilta-Sanomien haastattelussa.<\/p>\n helsinkil\u00e4isess\u00e4<\/span> rivitaloasunnossa on huone, jonka ovella suru ottaa \u00e4idist\u00e4 vallan. Huoneessa on edelleen tallessa 8-vuotiaana murhatun tytt\u00e4ren tavarat.<\/span><\/p>\n Laatikkopinot pit\u00e4v\u00e4t sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n vaatteita, pehmoleluja, piirroksia, legoja. Kirjahylly on t\u00e4ynn\u00e4 Onnelista ja Annelista, Pekka T\u00f6p\u00f6h\u00e4nn\u00e4st\u00e4 ja Uppo-Nallesta kertovia kirjoja, joita \u00e4iti tytt\u00e4relleen luki.<\/span><\/p>\n Viime aikoina \u00e4iti on pyrkinyt lajittelemaan tavaroita eteenp\u00e4in, mutta urakka tuntuu musertavalta.<\/span><\/p>\n \u2013 Ne ovat sellaisia tavaroita, joihin en voi koskea, koska tulee niin ik\u00e4v\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, 48-vuotias nainen kertoo.<\/span><\/p>\n Is\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4itipuolensa surmaamaksi joutuneen Vilja Eerikan tapaus on yksi suomalaisen rikoshistorian hirvitt\u00e4vimmist\u00e4. Murhasta tuli toukokuun puoliv\u00e4liss\u00e4 kuluneeksi 10 vuotta.<\/span><\/p>\n Jos tytt\u00f6 el\u00e4isi, h\u00e4n olisi huhtikuussa juhlinut 18-vuotissyntt\u00e4reit\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n Juhlien sijaan h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 on suunnitellut, kuinka aina seuraava k\u00e4ynti naapurikaupungissa sijaitsevalle hautausmaalle j\u00e4rjestyisi.<\/span><\/p>\n Viimeksi h\u00e4n vei kimpun ruusuja, vaaleanpunaisia tietysti. Se oli Eerikan lempiv\u00e4ri.<\/span><\/p>\n Tytt\u00e4ren<\/span> kuoleman j\u00e4lkeen \u00e4iti ei kyennyt kulkemaan bussilla tai metrolla, joissa saattoi n\u00e4hd\u00e4 Eerikan ik\u00e4isi\u00e4 tytt\u00f6lapsia. Silm\u00e4t kostuivat kyynelist\u00e4 omaa lasta miettiess\u00e4. <\/span><\/p>\n Vaikka vuosia on kulunut, niin k\u00e4y joskus edelleen.<\/span><\/p>\n Menetys on aiheuttanut \u00e4idille trauman, jonka vuoksi normaali el\u00e4m\u00e4 tuntuu tavoittamattomalta. Tulevaisuutta on leimannut n\u00e4k\u00f6alattomuus ja ep\u00e4varmuus omasta jaksamisesta. Arki on jokap\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 selviytymist\u00e4.<\/span><\/p>\n \u00c4iti kokee, ett\u00e4 k\u00e4rsimys heijastuu h\u00e4nen kehoonsa monenkirjavina kipuina, j\u00e4nnityksen\u00e4 ja terveysoireina. Pahimmillaan ahdistus on aina \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4n tienoolla, Vilja Eerikan kuoleman vuosip\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/span><\/p>\n \u201dRukoilen ja mietin Eerikaa joka ikinen p\u00e4iv\u00e4 l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4 ja l\u00e4het\u00e4n h\u00e4nelle terveisi\u00e4\u201d, \u00e4iti sanoo. Ruumishuoneella tytt\u00f6 makasi p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4, jonka ymp\u00e4rill\u00e4 \u00e4iti kulki. H\u00e4n sai n\u00e4hd\u00e4 vain lapsensa jalat. Toisinaan mieli vaipuu toivottomuuteen. \u00c4iti ei kertomansa mukaan ole t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n menness\u00e4 saanut k\u00e4rsimyskorvauksia, jotka murhaajat m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin h\u00e4nelle maksamaan. <\/span><\/p>\n H\u00e4n kantaa kaunaa siit\u00e4, ett\u00e4 vankilassa v\u00e4\u00e4rintekij\u00f6ille on tarjolla erilaisia palveluita ja ev\u00e4it\u00e4 el\u00e4m\u00e4nmuutokseen, kun taas uhrin omainen j\u00e4tet\u00e4\u00e4n h\u00e4nen kokemuksensa mukaan yksin sinnittelem\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n Ja vaikka apua olisikin tarjolla, henkiselle vereslihalle joutuneen voi olla vaikea vastaanottaa sit\u00e4.<\/span><\/p>\n \u2013 Aivot eiv\u00e4t pelaa normaalisti silloin, kun suru on suurimmillaan, \u00e4iti sanoo.<\/span><\/p>\n \u2013 V\u00e4lill\u00e4 olen ihmetellyt, ett\u00e4 viel\u00e4 hengit\u00e4n. En voinut vuosiin nauraa tai olla mist\u00e4\u00e4n iloinen. Minusta tuli katkeroitunut. Vet\u00e4ydyin t\u00e4ysin omiin oloihini, enk\u00e4 jaksanut edes vastata, jos joku yritti soittaa.<\/span><\/p>\n \u201d<\/p>\n V\u00e4lill\u00e4 olen ihmetellyt, ett\u00e4 viel\u00e4 hengit\u00e4n.<\/p>\n<\/blockquote>\n Vaikka \u00e4iti<\/span> kokee j\u00e4\u00e4neens\u00e4 suuren surun kanssa tukitoimia vaille, h\u00e4n muistaa l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4 niit\u00e4 aivan tavallisia ihmisi\u00e4, jotka halusivat auttaa h\u00e4d\u00e4n ollessa suurimmillaan.<\/span><\/p>\n Sellaisia olivat esimerkiksi silloiset naapurit, jotka pitiv\u00e4t huolta, ett\u00e4 kaapissa riitti ruokaa.<\/span><\/p>\n \u2013 Kerran istuin yksin leikkipuiston penkill\u00e4 ja mietin Eerikaa. Olin sekoamispisteess\u00e4. Silloin yksi naapureista tuli sanomaan, ett\u00e4 meneh\u00e4n nyt kotiin, \u00e4l\u00e4 siin\u00e4 tuolla lailla istu, \u00e4iti sanoo.<\/span><\/p>\n \u2013 Siin\u00e4 tilanteessa on merkityst\u00e4, ett\u00e4 joku osoittaa edes olevansa kiinnostunut voinnistasi. Luulin, ett\u00e4 kuolen ja etten en\u00e4\u00e4 ikin\u00e4 tule olemaan osa t\u00e4t\u00e4 yhteiskuntaa. Rukoilin, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisin takaisin el\u00e4vien kirjoihin.<\/span><\/p>\n Eniten \u00e4iti kokee saaneensa apua kirkon ty\u00f6ntekij\u00f6ilt\u00e4. \u201dOlen sellainen, ett\u00e4 tahdon puhua tuskani ulos\u201d, h\u00e4n sanoo. Laukussa kulkee joka p\u00e4iv\u00e4 mukana tytt\u00e4rest\u00e4 muistuttava enkeliheijastin. Koska<\/span> Eerikaan liittyv\u00e4t muistot ja ajatukset ovat alati l\u00e4sn\u00e4, \u00e4idill\u00e4 on tapana kirjoittaa niit\u00e4 spontaanisti yl\u00f6s milloin mihinkin paperilapulle tai kirjekuoren kulmaan. T\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 lappuja on kertynyt liki kestokassillisen verran. <\/span><\/p>\n Ohikiit\u00e4vien muistojen tallentaminen tuo omanlaistaan lohtua, mutta mit\u00e4 tehd\u00e4 erityisen huonoina p\u00e4ivin\u00e4?<\/span><\/p>\n Vastaukseksi \u00e4iti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 puhelimesta kuvaa kookkaista vehreist\u00e4 viherkasveista. Peikonlehti, kultak\u00f6ynn\u00f6s, joulukaktus\u2026<\/span><\/p>\n \u2013 On pakko olla joku harrastus, ja t\u00e4m\u00e4 se on.<\/span><\/p>\n Yhdenlaista helpotusta tuo radionkuuntelu, tarkemmin sanottuna Ylen Radio Suomi.<\/span><\/p>\n \u2013 Keitti\u00f6ss\u00e4 on radio aina p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kun teen ruokaa, tiskaan tai kirjoitan. On mukava kuulla toisten ihmisten el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja laulutoiveista. Silloin olo ei ole ihan niin yksin\u00e4inen.<\/span><\/p>\n Er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 taajuuksilla soi Tehosekoittimen <\/span>Hetken tie on kevyt<\/span> -niminen kappale, jossa lauletaan pikkusiskosta. Heti per\u00e4\u00e4n tuli Erika Vikmanin <\/span>Pyh\u00e4 Erika<\/span>. T\u00e4llaiset hetket tuntuvat \u00e4idist\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4vilt\u00e4 ja merkityksellisilt\u00e4. <\/span><\/p>\n \u2013 Olen monta kertaa itkenyt vuolaasti, kun kuulen jonkun koskettavan kappaleen. Pystyn tuntemaan, kuinka kyynelill\u00e4 saa suorastaan puhdistettua tuskaa ulos. On hirmu t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 osaa itke\u00e4.<\/span><\/p>\n Tytt\u00e4ren tekem\u00e4t lukuisat kortit ja piirustukset ovat \u00e4idill\u00e4 visusti tallessa.<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n Viimeiseksi j\u00e4\u00e4nyt \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4kortti sis\u00e4lsi Eerikan kirjoittaman runon.<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n Lapsen<\/span> joutuminen henkirikoksen uhriksi on poikkeuksellista. Vilja Eerikan tapaus sai valtavasti mediahuomiota.<\/span><\/p>\n \u00c4idin mielest\u00e4 julkisuus on antanut h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4n mielikuvan \u2013 ik\u00e4\u00e4n kuin se olisi ollut alusta loppuun pelkk\u00e4\u00e4 painajaista.<\/span><\/p>\n H\u00e4nen mukaansa se ei pid\u00e4 paikkaansa. Suurimman osan el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n Eerika oli iloinen, ihana ja touhukas tytt\u00f6.<\/span><\/p>\n On totta, ett\u00e4 perhepiiriss\u00e4 oli ongelmia jo varhain. Ensimm\u00e4inen lastensuojeluilmoitus tyt\u00f6st\u00e4 kirjattiin<\/span> kahden kuukauden ik\u00e4isen\u00e4, mutta \u00e4idin mukaan lapsi<\/a> ei milloinkaan joutunut vaaraan h\u00e4nen kanssaan asuessaan. Lapsistaan \u00e4iti yritti huolehtia kaikin tavoin, vaikka vakavat terveysongelmat varjostivat arkea.<\/span><\/p>\n Vilja Eerikan is\u00e4 <\/span>Touko Tarkki<\/a> muutti perheen kodista pois tyt\u00f6n ollessa alle puolivuotias. \u00c4iti sai tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 mies oli sekaantunut teini-ik\u00e4iseen tytt\u00f6\u00f6n, mist\u00e4 t\u00e4m\u00e4 my\u00f6hemmin tuomittiin k\u00e4r\u00e4jill\u00e4.<\/span><\/p>\n \u00c4idin<\/span> <\/span>muistoissa el\u00e4m\u00e4 lasten, eli Eerikan ja h\u00e4nen isovelipuolensa kanssa, oli l\u00e4mminhenkist\u00e4 ja tavallista.<\/span><\/p>\n Sisarpuolet olivat hyvin l\u00e4heisi\u00e4. Kummallakin oli samanik\u00e4isi\u00e4 leikkitovereita naapurustossa. Ulkoleikkien v\u00e4liss\u00e4 lapset pelasivat pleikkaria ja tyt\u00f6t kiusasivat poikia, mutta pikku nahisteluista huolimatta kaikki olivat kesken\u00e4\u00e4n kavereita.<\/span><\/p>\n \u2013 Se oli sellaista reipasta ja liikunnallista mesoamista. Yhten\u00e4 talvena rakensimme pihalle niin ison lumilinnan, ett\u00e4 sen sis\u00e4ll\u00e4 pystyi oleskelemaan. Laitoimme sen ikkunoihin kynttil\u00e4t palamaan. Miten harmillista, ett\u00e4 kuvat j\u00e4iv\u00e4t ottamatta. <\/span><\/p>\n \u00c4iti<\/span> luonnehtii Eerikaa hyvin el\u00e4inrakkaaksi. Perheess\u00e4 oli kani ja koira. Yksi tyt\u00f6n lempileluista oli lemmikkikantokoppa, jonka kyydiss\u00e4 h\u00e4n kiikutti kahta pehmokissaa paikasta toiseen. Lelu on \u00e4idill\u00e4 tallessa edelleen.<\/span><\/p>\n \u2013 Ja niinp\u00e4 tietenkin, h\u00e4n halusi tulla el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4riksi.<\/span><\/p>\n Vilja Eerikan lelut ovat \u00e4idill\u00e4 edelleen tallessa. Yksi tyt\u00f6n suosikkileluista oli lemmikkikantokoppa. Yksi \u00e4idin rakkaimmista muistoista juontaa yksinhuoltajille tarkoitettuun perheleiriin, jolle h\u00e4n osallistui lasten kanssa ennen kuin \u201dkaikki alkoi menn\u00e4 huonommin\u201d.<\/span><\/p>\n \u2013 K\u00e4vimme soutuveneell\u00e4 onkiretkell\u00e4. Eerika sai ison ahvenen, joka paistettiin grilliss\u00e4. Lapset uivat ja saivat nauttia olosta maalla. Minulle on j\u00e4\u00e4nyt mieleen, miten iloista ja vapauttavaa aikaa se oli, kun olimme kolmisin, h\u00e4n sanoo.<\/span><\/p>\n \u2013 Noita aikoja miettiess\u00e4 minulla on sellainen tunne, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ei viel\u00e4 ollut mit\u00e4\u00e4n kyr\u00e4ily\u00e4 tai ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 harmia.<\/span><\/p>\n Lue lis\u00e4\u00e4:<\/span> <\/span>8 vuotta, 32 lastensuojelu\u00adilmoitusta \u2013 Vilja Eerikalla oli salaisuus, josta h\u00e4n ei kertonut kenellek\u00e4\u00e4n<\/a><\/p>\n 6-vuotiaana<\/span> Vilja Eerika muutti asumaan is\u00e4ns\u00e4 luokse, sill\u00e4 \u00e4idin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 oli alkanut sairauksien ja alkoholink\u00e4yt\u00f6n hallitsema ajanjakso.<\/span><\/p>\n \u2013 Olin todella huonossa kunnossa. Terveys reistaili tavalla, johon en voinut mill\u00e4\u00e4n tavalla vaikuttaa.<\/span><\/p>\n Vaikeassa el\u00e4m\u00e4ntilanteessa muutto is\u00e4n luo tuntui paremmalta ratkaisulta kuin se, ett\u00e4 tytt\u00f6 olisi sijoitettu t\u00e4ysin vieraaseen paikkaan.<\/span><\/p>\n \u2013 Luovuin omaehtoisesti huoltajuudestani, vaikka yhteishuoltajuus olisi varmasti riitt\u00e4nyt. Olen niin monesti miettinyt, miksi allekirjoitin sen paperin. Tilanne oli sekava ja kadun tuota hetke\u00e4. Miksi, miksi, miksi? Eerika varmaan el\u00e4isi, jos en olisi sit\u00e4 kirjoittanut. Annoin lapseni tapettavaksi, \u00e4iti sanoo \u00e4\u00e4ni murtuen.<\/span><\/p>\n \u201d<\/p>\n Olen niin monesti miettinyt, miksi allekirjoitin sen paperin.<\/p>\n<\/blockquote>\n Surevaa pyrit\u00e4\u00e4n usein lohduttamaan vanhalla mantralla: aika parantaa haavat. \u00c4idiss\u00e4 se her\u00e4tt\u00e4\u00e4 \u00e4rtymyst\u00e4. Valokuvassa Vilja Eerika on juuri tullut ulkoleikeist\u00e4 sis\u00e4lle, posket punoittaen. Eerika syntyi 6. huhtikuuta 2004. T\u00e4ss\u00e4 kuvassa h\u00e4n on 1-vuotias. <\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n Tytt\u00f6 ehti asua is\u00e4ns\u00e4 luona noin kaksi vuotta. Eerikan kuoleman j\u00e4lkeisiss\u00e4 selvityksiss\u00e4 ilmeni, ett\u00e4 lasta oli is\u00e4n luona paitsi pahoinpidelty, my\u00f6s sy\u00f6tetty v\u00e4kisin ja rangaistu kohtuuttomilla liikuntam\u00e4\u00e4rill\u00e4. <\/span><\/p>\n Kuvioissa oli mukana my\u00f6s is\u00e4n naisyst\u00e4v\u00e4 <\/span>Sirpa Laamanen<\/a>, joka esitti olevansa ranskalaismarokkolainen l\u00e4\u00e4k\u00e4ri nimelt\u00e4 Nadia Berough. H\u00e4n puhui suomea murtaen ja v\u00e4itti odottavansa nelosia.<\/span><\/p>\n \u00c4iti tapasi Laamasen useita kertoja ja pohti, miten naisen absurdi esiintyminen saattoi menn\u00e4 l\u00e4pi yht\u00e4\u00e4n kenellek\u00e4\u00e4n. <\/span><\/p>\n \u2013 Mutta meni se aika kauan.<\/span><\/p>\n \u00c4iti alkoi<\/span> aavistella pahinta, kun er\u00e4\u00e4ll\u00e4 tapaamiskerralla h\u00e4n nosti Vilja Eerikan poninh\u00e4nt\u00e4\u00e4 ja n\u00e4ki, miten paljon lapsen p\u00e4\u00e4st\u00e4 puuttui hiuksia.<\/span><\/p>\n \u2013 Tytt\u00f6 huusi \u201d\u00e4l\u00e4 kato, ei saa!\u201d Silloin ymm\u00e4rsin, mit\u00e4 siell\u00e4 is\u00e4n luona tapahtuu.<\/span><\/p>\n Tyt\u00f6st\u00e4 tehtiin useita lastensuojeluilmoituksia h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 viimeisiin p\u00e4iviin asti. Useat niist\u00e4 teki h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4, joka yritti ep\u00e4toivoisesti pelastaa oman lapsensa.<\/span><\/p>\n Viimeisen kerran \u00e4iti tapasi Vilja Eerikan muutama p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennen murhaa. Tuolloin h\u00e4n kuuli tyt\u00f6n suusta sanat, joita yksik\u00e4\u00e4n vanhempi ei tahtoisi kuulla.<\/span><\/p>\n \u2013 Halasin Eerikaa ja sanoin, ett\u00e4 \u00e4l\u00e4 huoli, kyll\u00e4 s\u00e4 viel\u00e4 p\u00e4\u00e4set kotiin. Eerika kuiskasi, ett\u00e4 \u00e4iti, en m\u00e4 p\u00e4\u00e4se en\u00e4\u00e4 koskaan kotiin.<\/span><\/p>\n Ne sanat eiv\u00e4t unohdu.<\/span><\/p>\n \u2013 Miten h\u00e4n tiesi sen? Minulle tuli olo, ett\u00e4 h\u00e4n olisi vaistonnut jotakin. Huolestuin aivan valtavasti.<\/span><\/p>\n \u201d<\/p>\n Eerika kuiskasi, ett\u00e4 \u00e4iti, en m\u00e4 p\u00e4\u00e4se en\u00e4\u00e4 koskaan kotiin.<\/p>\n<\/blockquote>\n Vilja Eerika nauravaisena tarhakuvassa noin nelivuotiaana. \u201dYrit\u00e4n kukkien lis\u00e4ksi vied\u00e4 haudalle joka kerta jonkun pienen esineen mukanani. Viimeksi vein pienen posliinienkelin\u201d, \u00e4iti sano.<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n Lue lis\u00e4\u00e4:<\/span> <\/span>Lastenl\u00e4\u00e4k\u00e4ri ehdotti muutoksia Vilja Eerikan murhan j\u00e4lkeen \u2013 mit\u00e4\u00e4n ei toteutettu<\/a><\/p>\n 8-vuotias tytt\u00f6 vaikeni visusti siit\u00e4, millaista kohtelua h\u00e4n joutui is\u00e4n yksi\u00f6ss\u00e4 kest\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n \u00c4idin mielest\u00e4 sosiaaliviranomaisilta voisi odottaa parempaa ymm\u00e4rryst\u00e4 siit\u00e4, kuinka taitavia lapset ovat k\u00e4tkem\u00e4\u00e4n k\u00e4rsimyst\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n \u2013 Uhkailulla tukitaan lapsen suu. Niin k\u00e4vi Eerikallekin. Tytt\u00f6 sanoi aina \u201den tied\u00e4\u201d, kun h\u00e4nelt\u00e4 kysyttiin vammoistaan tai leikellyist\u00e4 vaatteista. H\u00e4n ei uskaltanut kertoa mit\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n T\u00e4m\u00e4n vuoden<\/span> maaliskuussa Helsingin Latokartanossa paljastui perhesurma, jossa yksinhuoltaja\u00e4idin ep\u00e4ill\u00e4\u00e4n murhanneen varhaisteini-ik\u00e4isen poikansa ja itsens\u00e4. <\/span><\/p>\n Tapaus toi tietyilt\u00e4 osin mieleen Vilja Eerikan kohtalon ja her\u00e4tti kiivasta keskustelua. <\/span><\/p>\n Vilja Eerikan murhajutun syytt\u00e4j\u00e4, sittemmin el\u00e4k\u00f6itynyt <\/span>Eija Velitski<\/a> <\/span>kertoi IS:n haastattelussa n\u00e4hneens\u00e4 punaista lukiessaan uutisia Latokartanosta<\/a>. <\/span>Naapurit olivat tehneet runsaasti havaintoja \u00e4idin harhaisesta k\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4<\/a> ja ilmoittaneet pojasta lastensuojeluun. <\/span><\/p>\n Kuvassa Eerika alle vuoden vanhana. \u00c4iti muistelee l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4 aikaa, jolloin h\u00e4n asui kolmisin lastensa kanssa. He k\u00e4viv\u00e4t usein luontoretkill\u00e4 ja uimahallissa. Poliisi on sittemmin aloittanut esiselvityksen, jossa selvitet\u00e4\u00e4n lastensuojelun mahdollisia laiminly\u00f6ntej\u00e4 Latokartanon tapauksessa.<\/span><\/p>\n \u00c4iti\u00e4 keskustelu turhauttaa. H\u00e4n luki perhemurhasta kertovia uutisia murheellisena.<\/span><\/p>\n \u2013 Minusta tapaus vaikutti aivan h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4. Sellaiselta, ett\u00e4 \u00e4idin ja pojan el\u00e4m\u00e4\u00e4n olisi pit\u00e4nyt puuttua. Monet oireet vaikuttivat olleen hyvin vahvasti esill\u00e4. Viranomaisten pit\u00e4isi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 lapset monesti salaavat ongelmiaan, h\u00e4n sanoo.<\/span><\/p>\n \u2013 Aivan kuin liian vaikeat tapaukset katsottaisiin l\u00e4pi sormien, eik\u00e4 niihin edes uskallettaisi puuttua.<\/span><\/p>\n H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n yksi suurimmista ongelmista on sosiaality\u00f6ntekij\u00f6iden runsas vaihtuvuus ja resurssipula, joiden takia kokonaiskuva perheiden el\u00e4m\u00e4ntilanteista h\u00e4vi\u00e4\u00e4. <\/span><\/p>\n \u2013 On kuluttavaa selitt\u00e4\u00e4 omat asiansa aina uudelleen ja uudelleen toiselle ty\u00f6ntekij\u00e4lle. Siin\u00e4 joutuu pulaan ihminen, joka apua tarvitsee.<\/span><\/p>\n\n
\n
\n