1990-luvun<\/span> nuoret muistavat, kuinka h\u00f6mel\u00f6ist\u00e4 hevihemmoista tehtiin hetkess\u00e4 valtavirtaa. <\/span>Beavis ja Butt-Head<\/span>, <\/span>Wayne\u2019s Worldin<\/span> Wayne ja Garth, <\/span>Billin ja Tedin maailma<\/span>. Repliikkein\u00e4 muun muassa \u201ch\u00f6h\u00f6-\u00f6h\u00f6\u201d ja \u201dparty time, excellent\u201d.<\/span><\/p>\n Kun kahta j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 parivaljakkoa n\u00e4ytettiin valkokankaalla, t\u00e4r\u00e4hti animaatioilmi\u00f6 Beavis ja Butt-Head suoraan televisiosta ja viel\u00e4p\u00e4 sielt\u00e4 kaikkein coolimmasta p\u00e4\u00e4st\u00e4 eli Music Televisionista. Sit\u00e4 ei suinkaan kaikilla kotona n\u00e4kynyt.<\/span><\/p>\n Ja pian osa aikansa teineist\u00e4 \u00f6hisi ja uhosi, kun taas osa matki parhaansa mukaan tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4, mist\u00e4 oli kyse. Kyse oli <\/span>Mike Judgen <\/a>luomasta sarjasta, jossa kaksi p\u00f6hk\u00f6\u00e4 poikaa eiv\u00e4t tee muuta kuin katsovat MTV:n musiikkivideoita, kommentoivat niit\u00e4 ja puhuvat siit\u00e4, mist\u00e4 puute.<\/span><\/p>\n Eli hieman kuin <\/span>Sohvaperunat<\/span> piirrettyn\u00e4!<\/span><\/p>\n