Kuva:\u00a0Ondrej Deml<\/span><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\nEl\u00e4m\u00e4 oli hyv\u00e4\u00e4, mutta toivottua raskautta ei vain tullut.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
\u2013 Minulla oli mielikuva, ett\u00e4 kun alkaa yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n lasta, niin se onnistuu heti. Miehill\u00e4 on helposti semmoinen ajatus, Nico Salo muistelee nyt.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
Kolmen vuoden yritt\u00e4misen j\u00e4lkeen jatkuvat pettymykset k\u00e4viv\u00e4t raskaaksi, eik\u00e4 selke\u00e4\u00e4 syyt\u00e4 lapsettomuudelle l\u00f6ytynyt tutkimuksista huolimatta.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
\u2013 Se alkoi tulla aika vaikeaksi asiaksi, joka h\u00e4iritsi el\u00e4m\u00e4\u00e4mme. Sitten aloimme selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n hoitomuotoja, Nico Salo kertoo.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
Aluksi kynnys hoitoihin hakeutumiseen tuntui korkealta, mutta kes\u00e4ll\u00e4 2020 pariskunta kuuli gynekologilta olevansa oikeutettuja hakeutumaan Taysin lapsettomuuspoliklinikalle.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
Kun siell\u00e4 ensin kokeiltu inseminaatio eli keinohedelm\u00f6itys ei auttanut, siirryttiin rankempaan IVF-hoitoon eli koeputkihedelm\u00f6itykseen.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
IVF-hoidossa naiselle pistet\u00e4\u00e4n kuuri hormonipiikkej\u00e4, joiden on tarkoitus kypsytt\u00e4\u00e4 useita munarakkuloita kerralla. Sitten kasvaneista munarakkuloissa ker\u00e4t\u00e4\u00e4n talteen mahdollisimman iso m\u00e4\u00e4r\u00e4 munasoluja punktiossa. Ker\u00e4tyt munasolut hedelm\u00f6itet\u00e4\u00e4n miehen siitti\u00f6ill\u00e4, ja syntyneist\u00e4 alkioista paras istutetaan naisen kohtuun.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
\u2013 Se on aika raakaa touhua. Hormonipiikkej\u00e4 pistet\u00e4\u00e4n itse mahaan muutaman p\u00e4iv\u00e4n ajan aamuin illoin. Mahani oli tosi turvonnut, kun isoja munarakkuloita oli niin paljon. Loppua kohden olo alkoi menn\u00e4 tosi tukalaksi, Janniina muistelee.<\/span><\/p>\n\n
\n
<\/p>\n\n
<\/button><\/div>\n
\n
Nico Salo ja Janniina Alho kotonaan. Kuva:\u00a0Kalle Parkkinen<\/span><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\nLopputulos<\/span> oli vaivan v\u00e4\u00e4rti. Munasoluja saatiin ker\u00e4tty\u00e4 paljon, ja alkioiden laatu oli hyv\u00e4. Alkio istutettiin Janniinan kohtuun 21. tammikuuta, Nicon syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. <\/span><\/p>\nHelmikuussa raskaustestist\u00e4 paljastui toivottu tieto, mutta kauan odotettu hetki ei ollut aivan kuin elokuvissa. Asia tuntui ep\u00e4todelliselta ja v\u00e4h\u00e4n pelottavaltakin: Nytk\u00f6 se viimein tapahtui? <\/span><\/p>\n\u2013 Me v\u00e4h\u00e4n niin kuin j\u00e4hmetyttiin molemmat, ett\u00e4 mit\u00e4s nyt, Nico Salo naurahtaa.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
\u2013 Se menett\u00e4misen pelko tuli heti, Janniina komppaa.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
Ensin kulman takana odotti kuitenkin lis\u00e4\u00e4 iloisia uutisia: lapsia oli kaksi, identtiset kaksoset.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
\u2013 Me oltiin vitsailtukin, ett\u00e4 ihan varmasti tulee kaksoset, ja niinh\u00e4n se olikin, Nico sanoo. <\/span><\/p>\n<\/div>\n
Ongelmat alkoivat raskausviikolla 18. Janniinan vointi heikkeni, verenpaine nousi ja jalat alkoivat turvota. Pariskunta yritti sinnitell\u00e4 kotona, mutta lopulta oli pakko l\u00e4hte\u00e4 p\u00e4ivystykseen.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
Uutiset olivat karuja: A-vauva oli paljon B-vauvaa isompi, ja siin\u00e4 miss\u00e4 B-vauvalla oli lapsivett\u00e4 todella niukasti, A:lla oli aivan liikaa. My\u00f6hemmin lopulliseksi diagnoosiksi vahvistui TAPS-oireyhtym\u00e4. Todella harvinaisessa tilassa toinen lapsista ei saa kohdussa tarvitsemaansa m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 punasoluja ja hemoglobiinia, ja toinen saa niit\u00e4 liikaa. Tila on vaarallinen molemmille lapsille. <\/span><\/p>\n<\/div>\n
TAPSista johtuen Janniinalla todettiin my\u00f6s raskausmyrkytys. Ainoa tapa p\u00e4\u00e4st\u00e4 vakavista oireista eroon olisi keskeytt\u00e4\u00e4 raskaus.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
\u2013 Tilanne oli siin\u00e4 kohtaa niin paha, ett\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4ri sanoi suoraan, ett\u00e4 jos \u00e4idin olo ei parane, niin raskaus tulee keskeytt\u00e4\u00e4, Janniina kertoo.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
Kuin ihmeen kaupalla Janniinan olo tokeni sen verran, ett\u00e4 raskautta pystyttiin jatkamaan. Alkoi piinallisen pitk\u00e4 kes\u00e4, jonka aikana ainoa tavoite oli pit\u00e4\u00e4 raskaus k\u00e4ynniss\u00e4 niin pitk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 vauvoilla olisi mahdollisuus selvit\u00e4. <\/span><\/p>\n<\/div>\n
Heikkovointinen Janniina ja Nico tsemppasivat parhaansa mukaan, vaikka tilanne tuntui ep\u00e4reilulta.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
\u2013 Niin kauan odotettiin, ett\u00e4 lapsi saadaan, ja sitten k\u00e4y n\u00e4in. Katselin jatkuvasti netist\u00e4 prosentteja, ett\u00e4 kuinka todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4 mik\u00e4kin on. Me oltiin kaikissa asioissa siell\u00e4 h\u00e4nnill\u00e4. Tuli olo, ett\u00e4 kaikki maailmaan jutut menee vastaan, Nico kertoo. <\/span><\/p>\n\n\u201d<\/div>\n
Oli kyse siit\u00e4, ett\u00e4 saammeko molemmat, vain toisen vai ei kumpaakaan. <\/div>\n<\/blockquote>\n
Kes\u00e4<\/span> oli jatkuvaa tunteiden vuoristorataa. Vaikka B-vauvan tila ei tuntunut kohentuvan, toivo molempien lasten selvi\u00e4misest\u00e4 eli. Toisaalta Nico ja Janniina eiv\u00e4t uskaltaneet ostaa valmiiksi edes lastenvaunuja: ajatus tyhjist\u00e4 rattaista varastossa oli liian raskas.<\/span><\/p>\n\u2013 Oli kyse siit\u00e4, ett\u00e4 saammeko molemmat, vain toisen vai ei kumpaakaan. P\u00e4\u00e4timme, ett\u00e4 toisen me ainakin haluamme. Samalla oli sellainen lapsenusko, ett\u00e4 molemmat saamme, vaikka tiedettiin, ett\u00e4 B-vauvalla on koko ajan tosi tukalat oltavat. Jotenkin sit\u00e4 uskoi, ett\u00e4 kyll\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 joku ihme tulee, Nico sanoo.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
Sitten pahin tapahtui. B-tyt\u00f6n syd\u00e4n todettiin pys\u00e4htyneeksi 12. hein\u00e4kuuta, ja heti murskaavan uutisen p\u00e4\u00e4lle alkoi huoli Janniinan ja A-vauvan voinnista. Kun identtisist\u00e4 kaksosista toinen menehtyy kohdussa, toinenkin on vaarassa. <\/span><\/p>\n<\/div>\n
\u2013 Me vain odotimme ja kuuntelimme tyt\u00f6n sykett\u00e4. Kun sit\u00e4 mitataan vatsan l\u00e4pi, niin v\u00e4lill\u00e4 se \u00e4\u00e4ni hiljenee, kun vauva liikkuu. Se oli piinaavaa, Nico kertoo.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
Seuraavien<\/span> p\u00e4ivien tapahtumavy\u00f6ry tuntuu j\u00e4lkeenp\u00e4in sumuiselta.<\/span><\/p>\nJanniinan raskausmyrkytyksen oireet pahenivat kriittisiksi, ja vaikka l\u00e4\u00e4k\u00e4rit olivat toivoneet raskauteen viel\u00e4 lis\u00e4viikkoja, torstaina synnytys oli pakko k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4. <\/span><\/p>\n<\/div>\n
Nicon ja Janniinan esikoislapsi syntyi 901 gramman painoisena ja 35 sentti\u00e4 pitk\u00e4n\u00e4.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
\u2013 H\u00e4n oli kyll\u00e4 maailman pienin olento, Nico sanoo hymyillen.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
\u2013 Kuulosti ihan kissanpennulta, Janniina sanoo vieress\u00e4.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
Nico l\u00e4hti vastasyntyneen matkassa teho-osastolle, Janniina j\u00e4i toipumaan synnytyksest\u00e4. Mieless\u00e4 myllersi.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
\u2013 Oli tosi sekava olo. Helpotus, suru\u2026 en osaa suoraan sanottuna edes sanoa. Oli tosi tyhj\u00e4 olo. Samaan aikaan tosi onnellinen ja tosi surullinen. Oli tapahtunut niin paljon, ettei sit\u00e4 kaikkea oikein ymm\u00e4rt\u00e4nyt, Janniina muistelee.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
Hississ\u00e4 Nico ihaili vastasyntynytt\u00e4. Valtavan surun rinnalla leiskui nyt valtava onni.<\/span><\/p>\n\n
\n
<\/p>\n\n
<\/button><\/div>\n
\n
Pikkuruinen tytt\u00f6 syntyi lopulta 15. hein\u00e4kuuta. Kuva:\u00a0Nico Salon ja Janniina Alhon kotialbumi<\/span><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n\u2013 Olin tosi onnellinen, kun kuuli kuinka h\u00e4n piti \u00e4\u00e4nt\u00e4. H\u00e4n eli. En ajatellut sit\u00e4 pienuutta mitenk\u00e4\u00e4n kamalana asiana. Taas oli varma fiilis, ett\u00e4 kyll\u00e4 t\u00e4st\u00e4 selvit\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n\n\u201d<\/div>\n
Me pelk\u00e4simme tosi paljon, ett\u00e4 emme uskaltaisi katsoa h\u00e4nt\u00e4. <\/div>\n<\/blockquote>\n
Kaikeksi<\/span> onneksi pienokainen voi tilanteeseen n\u00e4hden hyvin, ja Nico sai viett\u00e4\u00e4 y\u00f6n Janniinan kanssa. Samalla he tekiv\u00e4t my\u00f6s rohkean p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen n\u00e4hd\u00e4 siskonsa j\u00e4lkeen synnytetyn, menehtyneen B-vauvan.<\/span><\/p>\n\u2013 Me pelk\u00e4simme tosi paljon, ett\u00e4 emme uskaltaisi katsoa h\u00e4nt\u00e4, mutta siell\u00e4 oli ihanat k\u00e4til\u00f6t, jotka rohkaisivat siihen. He tiesiv\u00e4t aiemmista tapauksista, ett\u00e4 voi kaduttaa my\u00f6hemmin, jos ei katso, milt\u00e4 h\u00e4n on n\u00e4ytt\u00e4nyt, Nico sanoo.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
P\u00e4\u00e4t\u00f6s oli oikea.<\/span><\/p>\n\u2013 Se ei ollut yht\u00e4\u00e4n niin pelottava tai kammottava n\u00e4ky kuin voisi ajatella. H\u00e4n oli kaunis tytt\u00f6. Oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 saimme olla h\u00e4nen kanssaan sen y\u00f6n. Sai aloittaa suruty\u00f6t\u00e4, eik\u00e4 tarvitse kuvitella, milt\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, Nico sanoo hiljaa.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
\u2013 Niin, maalailla mit\u00e4\u00e4n kauhukuvia. Ja samalla haluttiin antaa se hetki h\u00e4nelle, Janniina jatkaa.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
Suruty\u00f6lle<\/span> ei silti ollut juuri aikaa. Alle kilon painoisena vastasyntynyt lapsi luokitellaan eritt\u00e4in pienipainoiseksi keskoseksi. Niin pienin\u00e4 syntyy reilusti alle prosentti Suomessa syntyvist\u00e4 lapsista. N\u00e4iss\u00e4 tapauksissa el\u00e4m\u00e4n ensikuukaudet vietet\u00e4\u00e4n aina sairaalassa. <\/span><\/p>\nEnsimm\u00e4isen viikon j\u00e4lkeen Nico ja Janniina nukkuivat y\u00f6ns\u00e4 kotona ja viettiv\u00e4t muun ajan sairaalassa, jossa tytt\u00f6\u00e4 hoidettiin teho-osastolla.V\u00e4lill\u00e4 hoitajat joutuivat patistamaankin vanhempia k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kotona lep\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/span><\/p>\n\n
\n
<\/p>\n\n
<\/button><\/div>\n
\n
Ylpe\u00e4 is\u00e4 tytt\u00e4rens\u00e4 kanssa. Kuva:\u00a0Nico Salon ja Janniina Alhon kotialbumi<\/span><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\nVaikka keskosen vointi oli tilanteeseen n\u00e4hden hyv\u00e4, vauvan terveytt\u00e4 ilmaisevien lukujen seuraamisesta tuli iso osa arkea.<\/span><\/p>\n\u2013 Sairaalahuoneessamme ei ollut televisiota, mutta se monitori oli meid\u00e4n tv. Kaikki ne \u00e4\u00e4net ovat porautuneet syv\u00e4lle mieleen, Janniina muistaa. <\/span><\/p>\n<\/div>\n
Syyskuun<\/span> lopulla tyt\u00f6n kunto oli viimeinkin tarpeeksi hyv\u00e4, ja perhe p\u00e4\u00e4si ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa yhdess\u00e4 kotiin. P\u00e4ivi\u00e4 sairaalassa oli kertynyt 81.<\/span><\/p>\nKotona kes\u00e4ll\u00e4 pakattu rantakassi oli muistuttamassa siit\u00e4, kuinka yht\u00e4kki\u00e4 el\u00e4m\u00e4 oli pys\u00e4htynyt.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
\u2013 Rantakassissa oli yh\u00e4 viiniryp\u00e4lerasia. Ne olivat kuihtuneet sinne. Oli v\u00e4h\u00e4n pelottavaakin, ett\u00e4 yht\u00e4kki\u00e4 oli talvitakit p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kun hein\u00e4kuussa oltiin l\u00e4hdetty sairaalaan hellevaatteissa, Janniina hym\u00e4ht\u00e4\u00e4.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
Kotiin p\u00e4\u00e4sy oli ihanaa mutta my\u00f6s pelottavaa. Piti p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 ilman, ett\u00e4 monitori kertoi koko ajan, ett\u00e4 vauvalla on kaikki hyvin.<\/span><\/p>\n<\/div>\n
\u2013 Eka y\u00f6 oli pahin. Saimme jotenkin nukuttua, mutta koko ajan kuunteli, ett\u00e4 kuuluuhan hengitys, Nico muistelee.<\/span><\/p>\n\n
\n
<\/p>\n\n
<\/button><\/div>\n
\n
Kovasti toivottu tytt\u00f6. Kuva:\u00a0Kalle Parkkinen<\/span><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\nNyt<\/span>